Kop-kop-kop. Koputamme rämisevään rautaporttiin. Hetken kuluttua portin takaa kuuluu lasten naurua ja portti avataan. Olemme saapuneet sukulaisperheen luo kyläilemään.

Meidät johdatetaan savisen pihan halki talon rappusille. Siinä riisumme kenkämme ja jalkoihimme sujautetaan kumiset sandaalit. Valoisan pihan jälkeen kaksikerroksisen talon käytävä tuntuu pimeältä luolalta. Tänään ei ole sähköä.

Hapuilemme emännän ja sukulaislasten auttamina toiseen kerrokseen, perheen olo- ja vieraiden vastaanottohuoneeseen. Jokaisella perheellä on samantapainen huone: koko lattian peittää punertavasävyinen afganistanilainen matto, seiniä kiertää noin 70 senttimetriä leveä patja. Sekin on päällystetty villamatolla tai tavallisella puuvillakankaalla. Patjalla nojaa seiniä vasten suuria, kovia tyynyjä joita asetellaan vieraan selän taakse jotta vieraan olo olisi mukava.

Vierailu afganistanilaisessa perheessä on oikea hemmottelupäivä. Kun vieraat on saatu tyynyjen väliin istumaan, asettuvat isäntäväen vanhimmat seurustelemaan. Nuoremmat tuovat tarjolle vihreää teetä ja manteleita, pistaasipähkinöitä, paahdettuja kik-herneitä, rusinoita ja karamelleja kauniisti aseteltuina. Aina kun lasinen teekuppi on tyhjä, siihen kaadetaan uutta.

Keskustelu kulkee sukulaisten kuulumisista työhön, vaatteisiin, kännyköihin, suvun kotikylään. Sillä aikaa perheen nuoremmat naiset valmistavat keittiössä kaasukeittimellä Kabuli pulauta (riisiä jonka seassa on suuria lampaanlihapaloja ja joka on koristeltu ja maustettu rusinoilla, manteleilla ja porkkanasuikaleilla), lihapullia, pinaattimuhennosta.

Ateria alkaa sillä, että joku perheen tytöistä tulee huoneeseen ja levittää lattialle seiniä kiertävien patjojen väliin maton kokoisen muovisen pöytäliinan. Sen päälle jokaisen ruokailijan lähelle tuodaan ohut pitkulainen leipä, lautanen, haarukka, lusikka ja Pepsi-kola -tölkki. Perheen poika kiertää vesikannun, pesuvadin ja saippuan kanssa ruokailijoiden luona: jokainen pesee kätensä juoksevassa vedessä. Pikkuveli tulee perässä tarjoten jokaiselle oman pienen käsipyyhkeen.

Sitten sisään kannetaan höyryävinä herkut. Kahta vierasta kohden on tarjolla heidän vieressään omat herkut tarjoiluvadeissaan. Seuraavilla vierailla ja isäntäväellä on vieressään omansa. Näin ei tarvitse kurkotella, vaan kaikki on helposti saatavissa.

Ruokailijat istuvat risti-istunnassa, vieraat kuka mitenkin. Jälkiruokana on vaniljakiisselin tapaan valmistettua kardemummakiisseliä. Sen päälle on ripoteltu murskattuja pistaasipähkinöitä. Jälkiruuan päälle tarjotaan vielä hedelmiä, appelsiinejä, omenoita ja päärynöitä pohjoisesta Badakshanista. Tässä vaiheessa on ulkona alkanut hämärtää ja vieraat nojailevat raukeina tyynyihinsä.

Keittiöstä on ruuanlaittajilta nyt vapautunut kaasupullo ja siihen kiinnitetään sihisevä kaasuvalaisin. Isäntäväki ja afganistanilaiset vieraat jatkavat jutusteluaan. Ulkomaalaiset vieraat alkavat nuokkua. Perheen nuoret tulevat kohentamaan vieraiden tyynyjä ja peittelevät vieraat kun huomaavat että uni vie voiton. Darinkieliseen puheensorinaan ja kaasuvalon sihinään on turvallista nukahtaa.