Afganistan on ollut vuosisatojen ajan kansojen ja kulttuurien kohtauspaikka. Tänäänkin sen väestö koostuu useista etnisistä ryhmistä. Yli kaksikymmentä vuotta kestänyt sota loi monien ryhmien välille jännitteitä, joita nyt koitetaan hälventää.

Pataanit:
Suurin ryhmä, noin 45 prosenttia väestöstä. Suurin osa pataaneista asuu Afganistanin eteläosassa. Kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin vuonna 1979 ja miljoonat afgaanit pakenivat maasta, 85 prosenttia paenneista oli pataaneja. Pataanit puhuvat pasthun kieltä, joka on toinen Afganistanin virallisista kielistä. Suurin osa pataaneista on sunnimuslimeja. Suurin osa talebaneista oli pataaneja. Myös pataanien sisällä on keskenään kilpailevia ryhmiä.

Tadzikit:
Noin 25 prosenttia väestöstä. Useimmat tadzikit ovat persian kieltä puhuvia sunnimuslimeja. (Afganistanissa puhuttavan persian nimi on dar.) Tadzikeilla on aina ollut tärkeä asema Afganistanin hallinnossa. Sodan aikana Tadzikit olivat tärkein ryhmä niin sanotussa Pohjoisen liitossa, joka taisteli Taleban-liikettä vastaan. Pohjoisen liiton muut pääryhmät olivat hazarat ja uzbekit.

Hazarat:
Noin 10 prosenttia väestöstä. Suurin osa hazaroista on shiiamuslimeja. Heidän asemansa oli erityisen vaikea Taleban-hallinnon aikana.

Uzbekit:
Keski-Aasian paimentolaiskansojen jälkeläisiä. Monet afganistanilaiset pitävät uzbekkeja entisinä kommunisteina, sillä uzbekkien suuri sotapäällikkö, kenraali Rashid Dostum, piti 1980-luvulla Afganistania miehittämien neuvostojoukkojen puolta.

Kirgiisit:
Pieni ryhmä, jonka jäsenistä suurin osa asuu Kirgistanin rajan tuntumassa. Useimmat Afganistanissa asuvat kirgiisit ovat paimentolaiselämää viettäviä karjankasvattajia.

Turkmeenit:
Afganistanin turkmeenit asuvat sekä Hindu Kush -vuoriston pohjoispuolella että Turkmenistanin rajan tuntumassa. Muut afganistanilaiset pitävät turkmeeneja, kuten uzbekkejakin, neuvostomiehittäjien kätyreinä.

Baluchit:
Etelä-Afganistanissa ja Pakistanissa asuvia paimentolaisia.