|
|||||
 |         | ||||
|
Sairaala 5.6.2008 klo 22.05 TV2 Aili Sarpion 20 vuoden takaiseen katoamiseen liittyy monta vastaamatonta kysymystä. Vuonna 1988 Heinolan reumasairaalasta kadonneesta eläkeläisestä ei jälkikäteen ole löydetty yhtäkään merkkiä tai jälkeä. Iloisen ja ikäisekseen hyväkuntoisen naisen taustoista ei löydy selitystä sille, mitä lopulta tapahtui. Sukulaiset muistavat 78-vuotiaan Ailin topakkana ja seurallisena mummuna. - Hän oli aina hyväntuulinen ja ulospäin suuntautunut - siksi itsetuhoiset ajatukset eivät sovi kuvaan, muistelee lapsenlapsi Katariina Melvas. Tuntuu siis mahdottomalta ajatukselta, että hän olisi aiheuttanut itselleen vahinkoa. Vuonna 1988 Aili Sarpio elää tavallista ikänaisen elämää palvelutalossa. Hän lähtee reumasairaalaan rutiinitutkimuksiin, sillä häntä on pitkään vaivannut niskasärky. Aili kirjautuu sisään sairaalaan 12.9.1988 tarkoituksenaan viipyä siellä 2-3 päivää. Ensimmäisen yön hän nukkuu levottomasti. Seuraavan päivän iltana hän saakin pyynnöstä hoitajalta mietoa unilääkettä. Yöllä kello 01.15 Aili nukkuu. Vajaan tunnin kuluttua Ailin kanssa huoneen jakava nainen käy myös nukkumaan: hän katsoo kelloa ja näkee Ailin viereisessä sängyssä. Tämän kello 02.10 tehdyn havainnon jälkeen Aili Sarpiosta ei ole enää jälkeäkään - naista ei löydetä mistään. Nopeasti käynnistyneistä laajoista etsinnöistä huolimatta Ailia ei koskaan löydetty. Poliisin johtamissa etsinnöissä käytettiin lämpökameralla varustettua helikopteria, maastoetsintöihin erikoistuneita koirapartioita sekä varusmiehiä. Vesistön tutkimismenetelmäkin oli käytössä. - Tutkimusaineistosta ja henkilöhistoriasta löydy mitään viitteitä siihen, että Aili olisi itse aiheuttanut katoamisensa, kertoo ylikomisario Reijo Federley. Samoin on poissuljettu teoria siitä, että hän olisi joutunut henkirikoksen uhriksi. Jäljellejäävistä vaihtoehdoista tutkinta on keskittynyt onnettoman sattuman linjalle. Epätietoiset omaiset ovat pyrkineet löytämään vastauksia avoimiin kysymyksiin kaikin mahdollisin keinoin. Erityisesti he ovat peräänkuuluttaneet avoimempaa tiedotuslinjaa reumasairaalalta. Heillä oli vaikeuksia saada käsiinsä Aili Sarpiota koskevat tiedot ja dokumentit sairaalajaksolta. - Toivoisimme vain, että tapahtumien kulku selviäsi meille. Että kaikessa olisi kyse onnettomien sattumien summasta eikä yksittäisen henkilön tekemistä valinnoista ja niiden seurauksista, pohtii Katariina isoäitinsä kohtaloa. Tuotanto: YLE asiaohjelmat |
 |
|||
 |
 |
 |
 |
 |
 |
