Torstai 8.3. klo 18.20







Sauli Mäkinen on ollut leipomossa töissä 45 vuotta. Leipurin oppiin Pispalan lähileipomoon oppipojaksi hän meni jo 13 -vuotiaana, kesken kansakoulun. Keskiyöllä Sauli meni töihin, pani leivinuuniin tulet ja aloitti taikinan alustuksen, usein omin päin. Aamulla ennen kouluun menoa hän vei polkupyörällä leipiä Armonkalliolle kauppaan ja sen jälkeen suoraan kouluun. Opettaja ymmärsi nuoren miehen väsymyksen syyt ja muistutti muita: olkaa muut hiljaa, että Sauli saa nukkua.

Yrittäjän päivä alkaa vielä nytkin varhain. Viideltä aletaan leipoa päivän tarve ja yhdeksältä Sauli siirtyy maalaiskaupan kaltaisen Cityn tavaratalonsa kassalle lopuksi päivää. Mutta leipomo on yrityksen sydän, leipomo, josta ihmiset noutavat tuotteensa kuin pariisilaisesta kivijalka leipomosta ikään.







Kuusamon lapset syövät palkittua kouluruokaa. Tosin pian palkitsemisen jälkeen koulujen ruuan valmistusta ulkoistettiin suurkeittiöön tehtäväksi. Ruuan laadussa oppilaat eivät huomaa eroja, mutta valikoimat pienenivät. Ruokailuun käytetään kuitenkin yhä runsaasti aikaa 45 minuuttia. Rehtorikin on muuten tyytyväinen, mutta kaipaisi tietoa, mistä ruoka-aineet ovat kulloinkin peräisin. Ylivoimainen oppilaiden suosikkiruoka on pyttipannu - rasvaa ja hiilareita siis.






Maaliskuussa 2003 ennustin tästä riippumatosta, että mahdollinen Irakin-sota johtaa loputtomaan kostonkierteeseen. Samaan aikaan Nato-yhteensopivat everstit julistivat kaikista tv-studioista pikaisen täsmäsodan ihmeitä tekevää ilosanomaa. Samaan lauluun yhtyivät monet natovammaiset politikkomme. Valitettavasti.