Nukkekodin
rakentaminen -
jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Valkeakoskelainen Marja Saarinen
halusi itselleen käsityön, joka ei valmistu koskaan.
Nelisen vuotta sitten hän hakeutui nukkekodinrakennuskurssille.
Yhteisesti kurssilaiset hankkivat talot, siis vain talojen seinät.
Pikku hiljaa tila jaettiin huoneiksi ja Marja ryhtyi sisustamaan.
- Minulla on esikuvana vuosikymmenten
takainen, omien isovanhempieni koti. Tunnelman luominen on tärkeää,
huonekalujen ei tarvitse, eivätkä ne voikaan olla identtiset
todellisuuden kanssa.
Talossa asuu vaatturi Kalle vaimonsa
Lindan kanssa. Kaikkiaan perheellä oli yhdeksän lasta, mutta vielä
Marja ei tiedä, montako lasta hänen nukkekotiinsa mahtuu asumaan.
Mittakaava on nukkekodeissa aina 1:12 - sen Marja muistaa nykyisin
aina tarkistaa.
Peltikatto ja työhuone
Marja halusi taloonsa peltikaton,
esikuvansa mukaisesti. Suurin osa nukkekotien rakentajista suosivat
tiilikattoa - siis pahvista tehtyä, tiilikattomaista kattoa.
Vaatturin työtila ompelukoneineen, silitysrautoineen ja -lautoineen,
saksineen kaikkineen on viehättävä kokonaisuus. Valaistuna tai
ilman! Nukkekodissa nimittäin toimivat myös oikeat sähköt.
- Itse en sähkösuunnitelmaa
laatinut, vaan ohjeiden mukaan kävin hankkimassa tarvikkeet. Osa
valaistuksesta on vieläkin puutteellinen, koska kaikkia tarvittavia
osia ei Suomesta saanut. Tilaus Saksasta on vetämässä, tunnustaa
Marja.
Marja pitää tärkeänä, että
kaikki rekvisiitta; kodin koristeet, esillä olevat ruuat ja jopa
pienen pikkuruiset astiat ovat mahdollisuuksien mukaan oikeasta
materiaalista tehdyt.
- Olen saanut tuliaisina
suolasalkkarin, jossa tietysti on oikeata suolaa ja oikeasta rukiista
leivotun ruisleivän. Taulut, jotka seinälle ripustan, ovat kuvia
oikeista taideteoksista. Kehysten kulmat leikataan jäätelötikuista
jiiriin niin kuin oikeidenkin taulujen kehykset. Koristenauhat ja
kultaväri täydentävät taulun kehysten arvokuutta.
- Unettomia öitä on aiheutunut
porrasongelmasta. Minun oli mahdotonta kuvitella, miten saisin portaat
paikalleen. Eikä ratkaisua löytynyt ennen kuin hyvä ystävä
jälleen tuli apuun - ja loihti portaat paikalleen, iloitsee Marja.
Yhteistyö ja yhteinen ongelmien ratkaisu on kiintoisa osa nukkekodin
rakennusprojektia.
Vaurastuminen ja elintaso
- Rakennan kotiani aina silloin, kun
henki tulee päälle. Eläkeläisenä voin heittäytyä nukkekodin
pauloihin pitkäksikin aikaa kerrallaan. Toisinaan olen vienyt
harrastukseni kesämökille, toisinaan se jää kaupunkiin odottamaan
minua ja syksyä, kertoo Marja urakastaan.
- Jotakin olen nukkekodissa jo
uusinut, mutta mielenkiinnolla odotan aikaa, jolloin eri
vuosikymmenten huonekalut löytävät tiensä vaatturin kotiin ajan
muutoksen ja vaurastumisen myötä, hehkuttaa Marja edessä olevaa
urakkaa - joka ei lopu koskaan!
Toimittaja
Eija Rautavuori
Takaisin
arkistoon
