Ruokokattotalo
Keski-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastajan
virasta syksyllä 2003 eläkkeelle jäänyt Usko Paananen oli jo
vuosien ajan haaveillut ekotalosta, jota eivät vaivaa kosteus- ja
homeongelmat. Haave alkoi toteutua vuonna 2001 kun Viron Saarenmaalla
järjestettiin Kansojen kulttuurit kohtaavat -tapahtuma, jossa
esiteltiin muun muassa ruokokaton tekemistä ja sen ominaisuuksia.
Usko tapasi siellä ruokokattomestari Mihkel Lingin, joka keväällä
2003 soitti ja kysyi, koska sitä ruokokattoa aletaan rakentaa.
Ekohuvila
Ruokokatto rakennettiin kesällä 2003. Sitä ennen
oli Muurasjärven Matoniemeen noussut jo 8-kulmainen kesähuvila,
jossa on rossipohjalattia, lämpöeristeenä ruokomatto ja uusi
kotimainen lämpöeristelevy. Ulkoseinissä on savirappaus.
Mineraalivillaa ja muovia ei talossa ole lainkaan.
Matoniemen huvilan kattoon tarvittiin 2800 Virosta
tuotua ruokolyhdettä. Valmis katto näyttää kauniilta ja antaa
rakennukselle keskieurooppalaisen ilmeen.
Ruo'ossa on vain 15 prosenttia massaa ja sen
ontelorakenteessa oleva ilma toimii hengittävänä lämpöeristeenä.
Ruo'ossa on myös piihappoa, joka torjuu hometta. Ruokokaton
keski-iäksi arvioidaan 80-100 vuotta. Viron vanhimmat ruokokatot ovat
yli 150-vuotiaita.
Osuuskunta Kaanee
Suomessa oli 1930-luvulla orastavaa
ruokokattoteollisuutta, joka sotien hävisi kokonaan.
Meillä perusrakennusaine on ollut puu, koska sitä on ollut helposti
saatavilla. Katon tekeminen päreistä on ollut paljon helpompaa kuin
ruokokaton rakentaminen.
Vasta aivan viime vuosina on järviruo'on käyttöä
alettu tutkia tarkemmin. Asiaa ajamaan on perustettu Osuuskunta
Kaanee, jonka tavoitteena on lisätä ruokorakentamista ja toteuttaa
järviruo'on korjuumenetelmiä. Ruo'on talteenotto puhdistaa
vesistöjä, sitä voi käyttää lannoitteena ja sille löytyy monta
käyttöä rakennusmateriaalina.
Suomalaisten perustalo
Usko Paananen ei ole täysin vakuuttunut
nykyrakentamisen saavutuksista. Rakentamista hallitsevat hänen
mukaansa monopolit. Rakentamisessa käytetään myös materiaaleja,
joiden pitkäikäisyydestä tai haitoista ei välttämättä ole
tarpeeksi tietoa.
- Sodan jälkeen nousseet rintamamiestalot olivat
hyviä rakennuksia. Ne rakennettiin järkevästi, oli tuulettuva
rossipohja ja sahajauho toimi luonnonmukaisena eristeenä. Niissä oli
vain yksi vika: runkovahvuus oli liian pieni ja näin eristekerros
jäi liian ohueksi, kertoo Usko Paananen.
