Jätehuolto Suomessa
Suomessa tuotetaan vuosittain 65 -
70 miljoonaa tonnia jätettä, EU:ssa 2 000 miljoonaa tonnia.
Jätemäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa, vaikka jätteen
määrän vähentäminen on ollut yksi ympäristöpolitiikan
kulmakiviä.
Ennaltaehkäisyä ja saastesakkoja
Jätepolitiikan tavoitteena EU:ssa
on edistää luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäistä
ja torjua jätteistä aiheutuvaa vaaraa terveydelle ja
ympäristölle. Jätteen syntymistä pyritään ehkäisemään
ennakolta, saastuttaja maksaa tekosistaan, tuotteen valmistajalla ja
maahantuojalla on jätteestä tuottajavastuu, ja
läheisyysperiaatteen mukaisesti jätteet on käsiteltävä
mahdollisimman lähellä niiden syntypaikkaa.
Suomessa jäteasioita on
määritetty viimeksi valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen
2005. Sen tärkeimpiä tavoitteita ovat jätteiden määrän ja
haitallisuuden vähentäminen sekä uudelleenkäyttö ja jätteiden
materiaalisisällön kierrätys.
Yhdyskuntajätettä vähennettävä
tuntuvasti
Yhdyskuntajätteen osalta
jätesuunnitelman tavoite on, että vuonna 2005 syntyisi ainakin 15
prosenttia vähemmän jätettä kuin kasvuennusteiden perusteella
voisi olettaa. Yhdyskuntajätteestä pitäisi hyödyntää
vähintään 70 prosenttia.
- Tuotesuunnittelussa täytyy
lähteä aivan uusista lähtökohdista, niin että tuotetaan hyvin
pienestä raaka-aineesta ja energiamäärästä mahdollisimman
paljon palveluja, pohtii Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n tiedottaja Sinikka
Jalo.
Vastuu jätehuollon
järjestämisestä on sillä, jonka hallussa jäte on, yrityksellä,
yhteisöllä tai henkilöllä. Asumisesta syntyvän jätteen
huollosta vastaavat myös kunnat. Kuntien yhteistyö jätehuollon
järjestämiseksi on lisääntynyt selvästi, esimerkkeinä
alueelliset jätehuoltoyhtiöt, kuten Pirkanmaan Jätehuolto.
Haja-asutusalueiden jätehuolto
vaikea järjestää
Asukkaat ovat tyytyväisiä
järjestettyyn jätehuoltoon. Valituksia tulee lähinnä
kohtuuttomiksi koetuista jätemaksuista. Haja-asutusalueilla
jätteitä kerätään lähinnä alueellisiin keräyspisteisiin,
joita esim. Pirkanmaalla on satoja. Niihin liittyy kuitenkin
tiettyjä ongelmia, kuten se, että keräyspisteisiin jätetään
sinne kuulumatonta jätettä, jätettä ei lajitella ja jätteitä
tuovat myös ne, jotka eivät jätehuollosta maksa.
Kuntien kannalta
haja-asutusalueiden jätehuolto on vaikea järjestää, koska
asukaspohja ja jätemäärät ovat pienet, kiinteistöt sijaitsevat
hajallaan, jäteyrittäjien reitit menevät päällekkäin, valvonta
on hankalaa ja asiakasrekisterien ylläpito on työlästä. Lisäksi
vapautuksia järjestetystä jätteenkuljetuksesta anotaan runsaasti.
Kiinteistökohtainen nouto
harvinaista
- Haja-asutusalueilla selvästi
yleisin jätteenkeräyksen muoto on alueellisen keräyspisteen
järjestäminen. Kiinteistökohtainen nouto on harvinaista.
Joissakin kunnissa voi jopa valita, viekö jätteet itse
keräyspisteeseen vai haetaanko ne kotoa. Ongelmia ovat lähinnä
kesäasunnot, joiden jätehuoltopalvelujen tarve vaihtelee.
Kuntalaiset ovatkin olleet tyytyväisiä erityisiin keräyslavoihin,
joita on järjestetty käyttöön esimerkiksi keväisin, Seija
Paajanen Kuntaliitosta kertoo.
Suomessa jätetonnin
käsittelymaksu arvonlisäveroineen on keskimäärin 365 markkaa.
Omakotitalossa asuva perhe maksaa jätehuollosta keskimäärin 730
markka vuodessa eli kaksi markkaa päivässä. Paineita maksujen
korotukselle aiheuttavat kaatopaikkojen tiukentuneet vaatimukset,
vanhojen kaatopaikkojen sulkeminen sekä palvelutason parantaminen.
Toimittaja:
KARI PITKÄNEN
TIINA SUVANTO
LISÄTIETOJA:
Ympäristöministeriö
http://www.vyh.fi/ym/ym.html
Pirkanmaan jätehuolto
Oy
http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/
Kuntaliitto
http://www.kuntaliitto.fi/
Kuluttajavirasto,
Eko-ostaja
http://www.kuluttajavirasto.fi/ekok/
Takaisin
Asumisen ABC:hen
