Aänessä Jyrki Arnikari

Jani ja Jyrki istuivat hetkeksi It'sAliven toimistolle ja juttelivat elokuvista, tai siis itse asiassa yhdestä elokuvasta ja elämästä yleensä. Tässä tulos:

Täähän on siinä mielessä niinkuin vitsi kuvausmielessä koko leffa, että kun päävalaisu on neljä irtonaista loisteputkea, ja sit statiivia ei käytetä ollenkaan, ja sit leffassa on yksi radalla-ajo, ja sekin ajo tehdään käsivaralla niin että seistään lavetilla, niin ei tätä voi ottaa ammatillisesti sillä tavalla, että tässä tehdään nyt jotain Hollywood-juttua. Siis tarkoitan, että ei tästä saisi kirveelläkään mitään Hollywood-juttua ja se ei siis tietenkään ole tarkoituskaan.”

“Ei mulla ollut mitään sellaista suurempaa himoa, että olisi pitänyt olla 12 kilonen ja kolme nelkkuu tohottamassa tai jotain tämmöstä. Olishan ton voinut tehdä rahalla monimutkaiseksikin, ja vaikka nostaa nostureilla valoja parvekeiden yläpuolelle ja pistää genun jyrisee sinne pihalle. Kyllähän sekin siis osataan, että ei se siitä ole kiinni, mutta nämä nykyiset härvelit mahdollistaa sen, että valoja ei tartte välttämättä niin helvetisti olla.”

“Siis toi edellinen ei siis liity mitenkää siihen, että onko se hyvä vai huono, mut koko tän kuvauksen konsepti on rakennettu, ja kässäri kirjoitettu logistisesti siihen muotoon, että se pystytään 15 päivässä tekemään. Jos me oltais ruvettu rakenteleemaan sinne tänne ajoja ja siirretty suunnissa valoja ja kameran statiivia ja kyttään sitä, että jengi osuu merkkeihin, niin me oltaisiin siellä vieläkin veivaamassa. Ja nyt sen näkee noista matskuista, että tähän leffaan tää staili sopii, että kyllä mä seison niiden kuvien takana.”

“Ja täähän on vähän tylsä sanoa, mutta se on hirveen totta se, että kun tykkää näyttelijöistä niin silloin on tosi hyvä kuvata niitä. Tuli tossa tosi haikee fiilis kun käveli tänne, ja mietti että olis ollu nastaa kun Rami, Olli ja Paula istuis röökillä tossa kartsalla. Kyllä tästä on jääny sellainen muistijälki, joka ei liity välttämättä itse sillä tavalla kuvaustilanteeseen tai mihinkään ammatillisiin asioihin vaan joihinkin kummallisiin tapahtumiin. Jos tän oikein osaa ottaa, niin on tää siinä mielessä kyllä aika ovelaa duunii. Joutuuhan tässä aika kauheeseen prässiin, mutta senhän jokainen tietää, joka pomppii näihin saappaisiin.”

“Tää on hyvä tuotanto siitä, että kaikki oli niinku mukana oikeesti, joka johtuu monestakin seikasta, mutta ensinäkin Teemun persoonallisesta tavasta liidaa tätä kuvioo, ohjaaja kuitenkin säteilee muulle työryhmälle sen miten se homma niinkun pelaa.

”3 Simoa on kuvattu Arri Alexalle, mutta miksi:

“Se on mun mielestä edelleenkin paras digitaalinen leffakamera, ja mä oon sen Redin Epicin testannut. Mä vaan tykkää Alexan soundista, ja käsivarakamerana se on aivan ehdoton. Redissä ei mun mielestä ole mitään muuta parempaa, kun että se lähtee vähän nopeemmin käyntiin ja sekin on ihan sekuntien murto-osia. Tässäkään projektissa ei ollut kameralla yhtään bugia paitsi, että seuraavana päivänä kun kuvaukset loppu ja se kamera meni seuraavaan tuotantoon niin se veti ihan täydellisen tiltin. Siellä ei inahtanut mikään ja Jami oli tehnyt monta tuntia duunia, että se lähti käyntiin, mutta todennäköisesti sitä kameraa vaan otti pannuun että nää kuvaukset loppu. Nythän se Jami on tuolla tekee sitä Puhdistusta ykkösassarina.”

“Kuvaajan kannalta paras kombinaatio on, että sulla on hyvä 100 % lojaali gafferi ja ykkösassari, jotka on tuttuja kavereita. Tilanne on kuintenkin tuotannossa sellainen, että kuvaaja ja ohjaaja on niinkun eri leiriä. Ohjaajalla on hirveet paineet ja tuottajalla hirveet paineet, ja helposti se muodostuu aivan hirveeks helvetiks se tekeminen. Jos sulla ei ole mitään tukea siinä omassa jengissä, niin se on aika yksinäistä puuhaa, jos joudut kokoajan ratkomaan kuvallisia ongelmia, jotain saatanan suojaviivoja ja ehditäänkö vai eikö ja niin edelleen. Että on siis tosi tärkee että se assari-grippi-gafferi -osasto seisoskelee niinku sun takana. Että sitä tuntee sen et ne tyypit komppaa. Se on erittäin tärkeetä. Kyllä se niinku jäljes näkyy, siis ihan saletisti.”

“Ja sit tää, että mä oo saanu olla siinä kässäriporukassa vähän messissä alust saakka niin sehän on auttanut siinä et mä oon pystynyt sisäistään sitä juttuu tai sitte mä on vaan niin vitun hidas et mulla menee puol vuotta, ja joku toinen lukee kerran ja se on siinä, muutenkin oon hitaasti kypsyvää laatua paitsi sit kun mä kypsyn niin kypsyn tosi nopeest, mut onneksi ihmiset jaksaa sietää sitä. Mutta ei tässä mikään ollu vaikeeta, me valmistauduttiin tosi hyvin, että tää on meidän staili, ei meillä ollu mitään storarii siinä, käytiin vaan kaikki tosi hyvin läpi ja sit mentiin.”

“Aika paljon on menty kasifemmoilla, kun se näyttää käsivaralta niin hyvältä ku sitä voi vispaa ja sit se tekee hyvää taustaa, mut siinäkin pitää varoo sitä et se tausta ei mee niinku liian blurriks - miksi hävittää sitä infoo sieltä? Tarkotan et se on hyvä että se on vähän niinkun epäterävää se kuva, mut niin että se kohde sieltä piirtyy. Joskus näkyy aika hurjii vetoja kun käytetään tiukkoi laseja ja tausta menee ihan hutuks.”

“Se on ollut tosi mielenkiintoinen matka mitä me ollaan täs tehty, mut sitähän mä toivon, että tää olisi Teemulle sellainen juttu, että tää olis sellainen käyntikortti, et se saisi tehdä lisää näitä tällasia juttuja. Kannattaa muutamia making offeja katsoa ja yksi on se Ilmestyskirjan making of ja toinen se Herzogin Fitzgerald ja sitten on toi Teemun Play God. Kannattaa tsiigata ja ottaa opiksi, että epäonnistumisen jälkeen pystyy toimimaan näin täysillä. Se on oikeasti tosi kova juttu. Siis Teemu ymmärtää oikeesti miten tää bändi soi, sillonhan tää duuni on parasta kun kaikkia kuunnellaan silloin kun pitää kuunnella.”