Toinen mies oikealta

Kirjoittaja on Paavo Pyykkönen. Hän on reipas nelikymppinen näyttelijä, josta tuli valtionhallinnon konttorirotta. Totta, nimettömyyksistä ei aina tule yhdessä yössä elokuvatähtä, vaan näyttelijöistäkin voi tulla mitäänsanomattomuuksia KELAn päätöksien jälkiseuraamuksina. Vaikka Pate pitääkin päivätöinään huolta Euroopan nuorisosta papereita pyöritellen, hänellä on kuitenkin näyttelijän verenkierto ja kaipuu luovempaan hommaan. Tasapainoilu EU-bisneksen ja satunnaisten pikkuroolien välillä provosoi kuvauksissa huomionhakuisuutta eikä Paavo ujostele pudottaa housuja nilkkoihin, kun niin pyydetään. Tässä kirjoituksessa Pate muistelee menneen kesän kaatuneita maitoja.

Oikean elokuvan tekemiseen tarvitaan pirusti ihmisiä. Ei ainoastaan näyttelijöitä ja muita linssin etupuolella hilluvia tyyppejä, vaan myös tekniikkaa, kuvaajia, äänityöntekijöitä, meikkaajia, lavastajia, järjestäjiä ja jopa ohjaaja. Joku on yleensä myös kirjoittanut tekeleen. Ja saakelisti radiopuhelimia ja autoja ja catering-palveluita. Mieti. Perusolettamus siis on, että jos elokuvantekoon pääsee, niin suurin tunku on kameran takapuolelle, ei sen eteen.

Nojaa. Elokuvan tekemisessä kaikki ovat kuitenkin tärkeitä. Jopa ne kameran edessä olevat tyypit. 3Simoa on oikea elokuva, vaikka sitä tekevä joukko olikin tavallista pienempi. Itse pääsin kameran etupuolelle, varmaankin sen takia, että toisella puolella en olisi osannut tehdä mitään tai korkeintaan hoitaa cateringia. Etupuolelle minulla on jopa jonkinlaista koulutusta, mutta tavallisesti vierailut kameran etupuolella ovat päätyneet lopputuloksessa muutaman sekunnin välähdyksiksi, ei erityisen tärkeissä elokuvan kohdissa. Sellaista on elämä, kun ei osaa taistella paikasta auringossa. Mutta joskus lihavuudesta on hyötyä. Luulisin, että jos ei taidoilla, niin ainakin lihavalla ulkonäöllä oli merkitystä, kun Jaskaa valittiin. Höpsistä pyttyyn. Myös sivuosan esittäjä voi olla ihan taitava. Kai.

Uskon siis osaltani, ettei minua valittu rooliin pelkästään mahani takia. Vaikkei pienen osan esittäjä olekaan maailman tärkein palanen elokuvassa, ei elokuvaa voisi tehdä ilman sivuosan esittäjiä. Minusta tuli Jaska ja Jaskan rooli on sivuosa. Sivuosan merkitys onkin erilainen kuin pääosastarojen. Supporting actor –nimitys väittäisi, että esittäjä tukee päähenkilöiden tarinaa ja niin kävi myös tässä tarinassa. Kun kyse on veijarikomediasta, on kaikilla hahmoilla merkitys, eikä niitä pidä väheksyä.

Oli mukava olla osa hahmogalleriaa, johon Jaskakin kuuluu. Erikoiset hahmot tekevät tietämättään kaikkensa, että päähenkilöiden elämä olisi hankalaa. Jaska taas tekee sen ihan tarkoituksella. Ilman Jaskan edesottamuksia ei muidenkaan tarina olisi voinut mennä niin kuin se meni. Sivuosan näyttelijä korostanee aina tärkeyttään, mutta tässä tarinassa Jaska on ihan tarpeellinen. Lopputuloksessa Jaska näkyy varmaan jopa parin minuutin ajan.

Sivuosan näytteleminen on siitä hauskaa, että siinä on vähän niin kuin tarkkailija. Aina ei tarvitse edes puhua. Muista asioista tulee tärkeämpiä kuin se, että on koko ajan lähikuvassa. Riittää kun reagoi tapahtumiin, näyttää ajatukset naamassaan ja ymmärtää tilanteen vaatimat teot. Jaska ei tosiaankaan ole mikään moottoriturpa, mutta ei Jaskan näytteleminen tylsää ollut. Vaikka Jaskan syvimmän olemuksen kuvaamiseksi jouduin lähinnä juoksemaan, syömään, makaamaan lattialla, istumaan pöntöllä ja kourimaan haaroja, en usko että Jaska jää katsojalle etäiseksi.

Sivuosan esittäjä on parhaimmillaan, kun hänen työtänsä arvostetaan. Onhan selvää, että elokuvassa vilahtaminen poliisina tai puliukkona tai taustalla hiippailevana nimettömänä henkilönä ei ole lopputuloksessa maailman tärkein juttu. Täytyy ymmärtää, että joskus me näyttelijät olemme myös vain kuvan täytettä. Jaskaa näytellessä työ oli mielekästä. Pieni työryhmä otti minut mukaansa mutkattomasti, vastanäyttelijöiden kanssa oli hauskaa ja ohjaaja ideoi lennosta ja antoi vapauksia.

Pieni työryhmä on joustava: kuvakulmien vaihdot tapahtuvat nopeasti, valaistus ja lavastus järjestyvät näppärästi, kohtauksia voidaan toistaa tarpeeksi. 3Simosta puuttui megaproduktion jäykkyys ja pitkäpiimäisyys. Proggis oli kuin elokuva-alan lainsuojaton, jossa kahjo energia pantiin käyttöön, eikä sitä dempattu jaskantärkeällä pönötyksellä. Muisto saa minut toivomaan, että tulevaisuuden proggikset olisivat yhtä mukavia kuin 3Simoa.

Oikeastaan, sivuosanäyttelijähän sanoo aina olevansa mielissään siitä, että hänellä on suurempi vapaus kuin pääosan esittäjillä tai että sivuosahahmot ovat pääosan esittäjiä mielenkiintoisempia. Elokuvan nimihän olisi tietysti pitänyt olla 1Jaska. Se on meidän sivuosaesittäjien salainen toive. Ei me silti olla katkeria. Ilmaiset safkat kolmena kuvauspäivänä, shotti jallua 100:nen klaffin kohdalla (ilmaiseksi) ja hengailua puoli- ja täysveristen julkimoiden kanssa kuvaussetissä tärkeänä. Valtava auringonpaiste ja loppukaronkka, jossa voi kuvitella olevansa hyvä karaokelaulaja. Ei paha. Voisin tehdä tuollaisen keikan vaikka uudestaan.

Kaikella rakkaudella Simoja ja erityisesti Rimpiä kohtaan.

Jaska

PS. Ai nii, jäi varmaan sanomatta, että oikeasti mä tein tämän vain rahan takia.