yle.fi


Kehitysmuistiot

Kehitysmuistiot

16. elokuuta 2010 Kommentit: 2

Jaan pienen työtapoihini liittyvän vinkin. Kun jumiudun pahasti käsikirjoituksen kanssa, alan purkaa probleemaa kirjeeksi jollekin. Yleensä tämä joku on ohjaaja tai tuottaja, joskus myös rahoittaja. Kutsun näitä selitelmiä kehitysmuistioiksi.

Se, että yritän analysoida kirjoitusprosessissa eteen tullutta ongelmaa jollekin toiselle, selkeyttää omaa kuvaani ahdistavasta tilanteesta. Minulle, kuten varmasti monelle muullekin kirjoittajalle, on luontevaa ajatella kirjoittamalla. Ongelma jäsentyy ja saa hallittavat mittasuhteet.

Alan usein purkaa ongelmaa kirjeeksi jo ennen kuin tiedän tarkalleen mikä ongelma on. Purkaessani keittämääni sotkua muistioksi, ymmärrän mikä jutussa oikeastaan mättää. Monesti käy niinkin, ettei minun tarvitse edes lähettää muistiota eteenpäin, sillä olen sitä kirjoittaessa keksinyt ratkaisun itse ongelmaan.

Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kirjoitan muistiota ihan tosissani jollekin toiselle. En usko, että ongelmaa tulisi jäsennettyä niin kirkkaasti, jos muistiota ei oikeasti aikoisi lähettää eteenpäin. Ilmiö on sama kuin kaikessa kirjoittamisessa: kannattaa olla mielessä kuva vastaanottajasta, jota voi arvostaa ja johon haluaa tehdä vaikutuksen. Se, että yritän analysoida tarinani solmukohtia arvostamalleni kollegalle, tuottaa taatusti terävämmän analyysin kuin se, että selittelisin asiaa vain itselleni. Siksi käytän tätä kirjemetodia enkä kirjoita esimerkiksi kirjoituspäiväkirjaa.

Toisaalta tapani liittyy kirjoittamisen yksinäisyyteen. Kirjoittaja painiskelee kuukausitolkulla yksin tekstinsä kanssa. On helpottavaa päästä kommunikoimaan asiaa jollekin. Ei sillä, että minulla olisi kummoisia kuvitelmia siitä miten perinpohjaisesti ohjaajat ja tuottajat muistioitani lukevat. Tuottajien ja ohjaajien aika osallistua itse käsikirjoituksen kehitystyöhön on rajallinen. Tosin sattuu sitäkin, että muistiooni on perehdytty syvällisesti ja se käynnistää isomman kehityskeskustelun.

Joskus pelkään, että muistioni ovat rasite muille - että he ajattelevat, että mitä tuo jätkä tuolta kammiostaan vain selittelee, miksei se tuota versioita. Toisaalta uskon enemmän siihen, että on tuottajien ja ohjaajien kannalta mukavaa tietää missä prosessissa mennään ja antaa heille mahdollisuus osallistua aktiivisesti kehittämiseen. Haluan viestiä, että minä todella kaipaan ja tarvitsen heidän mielipiteitään ja apuaan.

Ottaa toki aikansa löytää sellaiset yhteistyökumppanit, joille uskaltaa avautua. Tässä asiassa auttaa se, että lakkaa teeskentelemästä nerokasta käsikirjoittajaa ja alkaa vaan avautua. On helpottavaa, kun päättää lakata esittämästä täydellistä.

Vanhemmiten olen ymmärtänyt sen, että jos jokin tarina ajautuu umpikujaan, se ei kerro välttämättä kyvyttömyydestäni käsikirjoittajana. Jokin lähtöasetuksista on saattanut olla fundamentaalisesti pielessä. Tai sitten jotkut keskeiset palat vain jäävät loksahtamatta kohdalleen. Tällaista tapahtuu kaikille kirjoittajille eikä sitä pidä ottaa liiaksi itseensä. Pitkää uraa suunnittelevan kirjoittajan on oltava henkisesti valmis useisiin pystyyn kuoleviin projekteihin, joihin on uhrattu tuhottomasti aikaa ja rakkautta. On myös taito todeta, ettei saa jotakin toimimaan ja mennä urheasti eteenpäin.

Lisää näihin:
1
tykkää tästä

Kommentit

Anonyymi 16.08.2010, 12:05

Hyvä vinkki, kiitos Pekko!
Varmasti tekee hyvää jäsentää tai selittää jollekin toiselle jos ei saa jotain kohtaa tai henkilöä ratkaistuksi. Ohjaajan näkökulmasta voin todeta olisi jopa hyvä käydä tällainen vaihe jokaisen läpi, kun niin helposti syntyy myös ihan yksinkertaisia väärinkäsityksiä tai joku haluaa lähteä sitten viemään tarinaa ihan omaan suuntaansa piittaamatta alkuperäsisestä tekstistä.

Dome Karukoski 25.08.2010, 18:42

Voin todeta kehitysmuistioiden vastaanottajani, että ne avaavat myös problematiikkaa lukijalle A.K.A Ohjus/Tuottaja. On ollut aikoja Pekon kanssa, että olemme istuneet useamman päivän juttelemassa käsikirjoituksesta tajuamatta, että mikä sen ytimessä on vialla.

Itse olen puheen kautta ajatteleva ihminen ja siten kahden- tai kolmenkeskinen keskustelu avaa asioita itselleni enemmän kuin jos kirjoittaisin ne ylös. Kun taas kirjoittava ihminen on pistänyt alas tunteensa ja ajatuksensa, niin siinä avartuu myös minun näkökenttäni tekstin suhteen.

Näin ollen paras toimintatapa on meillä ollut monesti ensin kehitysmuistio ja sen jälkeen kohtaaminen face to face.

test

  • Courier New

    Pekko Pesonen on Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut vapaa käsikirjoittaja ja Käsikirjoittajien killan puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut elokuvat Tyttö sinä olet tähti ja Lapsia ja aikuisia, palkitut minisarjat Veljet ja Sitoutumisen alkeet, sekä Jussi-palkitun, katsojaennätyksiä rikkoneen komediaelokuvan Napapiirin sankarit. Pekko on myös kahden pikkutytön isä ja musiikki-intoilija.

    Pekon blogi jatkaa 15.1.2012 alkaen osoitteessa suomileffa.fi.

Uusimmat kommentit

Pertti

Uteliaisuus on luovuuden polttoainetta.