Koulun penkiltä
-
Kill your darlings
Käsikirjoittajan työtä pidetään usein yksinäisenä puurtamisena; käsikirjoittajahan istuu yksin kammiossaan, naputellen tietokonettaan pöytälampun valossa, raottaen välillä verhoa nähdäkseen onko ulkona päivä vai yö, kunnes hän lopulta ulostautuu ihmisten ilmoille valmis käsikirjoitus kainalossaan.
-
Jätetyksi tulemisesta ja uuden löytämisestä
Minut jätettiin ennen joulua. En halunnut uskoa enkä suostunut uskomaan että näin olisi käynyt. Soittelin, tekstailin, ilman vastausta. Yritin jopa etsiä Facebookista merkkejä kyseisen ihmisen tekemisistä, sijainnista, ylipäänsä elossa olemisesta, turhaan. Aloin uskotella itselleni että hänelle on sattunut jotain eikä hän siksi pysty vastamaan minun viesteihini tai että hänestä itsestään riippumattomasta syystä hän ei voinut olla yhteydessä minuun. Lupasin itselleni että odotan loman yli, minkä jälkeen hän varmasti voisi vastata minulle ja saisin tietää mistä oli ollut kyse
-
Itseä etsimässä ulkomailla
Näin tänään Tokion Foreign Correspondents’ Clubilla japanilaisen uutisreportteri Kyoko Gashan dokumenttielokuvan Mother’s Way, Daughter’s Choice. Dokumentti lähtee Gashan omasta kokemuksesta, siitä miten hän, päinvastoin kuin teeseremoniaa harjoittava keskiluokkainen kotirouvaäitinsä, sinnitteli itsensä Japanin ensimmäiseksi naispuoliseksi uutisankkuriksi ja sitä kautta myöhemmin New Yorkiin Reutersille töihin, jälkimmäinen yh-äitinä.
-
Oikealla alalla
Tunnustan olevani toiselta ammatiltani tanssitaiteilija. Viime aikoina olen kaivannut tanssijuutta, koska ihmisten palaute teoksista oli aika usein luokkaa ”olipas se kiva”, koska kukaan ei ns. tajunnut siitä mitään. Tanssiesityksen ymmärtämiseen ei ole vakiintunut Pihtiputaan mummolle sopivia tulkintanormeja, varsinkaan nykytanssiin, joka yleensä nähdään kummallisena vääntelehtimisenä.
-
Kollegani Fitz, Salander ja Hill
1990-luvulla ne pari alkuperäistä suomalaista televisiokanavaa suoltivat rikossarjoja. Minä olin vastikään aloittanut koulun ja suunnittelin jo innokkaasti, mitä tekisin koulun penkin kuluttamisen jälkeen. Vanhempani katsoivat paljon rikossarjoja ja lukivat dekkareita, jotka jotenkin päätyivät minunkin lukemistooni. Seurauksena oli sairaalloisia sarjamurhaajapainajaisia ja outoja ammattihaaveita.
-
Mistä tunnistaa hyvän palautteen?
Tuska raastaa kirjoittajaa, kun kaksi palautteen antajaa sanoo tismalleen päinvastaista. Kaksi opettajaa tai luokkakaveria on täysin vastakkaista mieltä. Ja äiti sanoo, että ihan hyvähän se jo on. No, sitä ei ainakaan pidä uskoa.
-
Kuninkaan puhe - käsikirjoittajan oma tunne
Luettuani tarinan David Seidlerin traagisesta lapsuudesta, paosta Euroopassa riehuvasta sodasta ja kohtalokkaasta laivamatkasta Atlantin yli, ymmärsin miksi hän kirjoitti käsikirjoituksen elokuvaan Kings Speech.
-
Tutkimusmatkalla
Kukas se sanoikaan, ettei saa kuolla uteliaana? Muistan tuon lauseen yleensä silloin, kun jokin tuleva pelottaa. Tulevassa pelottaa tuntematon, että ei tiedä. Epävarmuus. Siellä on myös ahdistus.
-
Ihan paskaa tekstiä
Henkilö X käy katsomassa elokuvan. Henkilö Y kysyy: “No millanen oli?” “No,” miettii henkilö X hetken IÄ ja aloittaa, “siinä oli- “ Henkilö Y keskeyttää: “Musta se oli ihan PASKA”.
-
Tajuntaa laajentavia sanoja
Yksi opiskelun parhaita puolia on mahdollisuus lähteä vaihto-oppilaaksi toiseen maahan. Itse menin Japaniin, maahan, joka on kiehtonut minua aina lapsuudesta lähtien. Saavuin Kiotoon keväällä, kauneimpaan mahdolliseen aikaan; kirsikkapuut olivat juuri puhjenneet kukkaan.
test
Uusimmat blogimerkinnät
Pertti
Luovat yhteisöt kylvävät ideoita ja korjaavat ratkaisuja.
Uusimmat kommentit