Tajuntaa laajentavia sanoja

Yksi opiskelun parhaita puolia on mahdollisuus lähteä vaihto-oppilaaksi toiseen maahan. Itse menin Japaniin, maahan, joka on kiehtonut minua aina lapsuudesta lähtien. Saavuin Kiotoon keväällä, kauneimpaan mahdolliseen aikaan; kirsikkapuut olivat juuri puhjenneet kukkaan.

Ulkomaalainen hämmästelee, miten suuri juttu kirsikoiden kukinta Japanissa on. Kukinta alkaa ensin lämpimässä etelässä, ja siirtyy hiljalleen viileämpään pohjoiseen. Kukinnan vaiheita seurataan televisiotiedotuksissa, ja niiden muutaman päivän aikana, kun kukinto on kauneimmillaan, japanilaiset kerääntyvät puistoihin ja temppeleihin hanamiin, eli suomeksi katselemaan kukkia. Joka paikassa näkee työporukoita, rakastavaisia pareja sekä yksittäisiä ihmisiä ihastelemassa kukkien väriloistoa.

Mikä kirsikan kukinnassa on sitten niin ihmeellistä, että koko maa menee siitä sekaisin? Kukinta kestääkin vain pari päivää, minkä jälkeen kukat irtoavat ja putoavat maahan. Ihmeellistä on juuri se. Irronnut kirsikan kukka putoaa 5 senttimetriä sekunnissa, ja noihin sekunteihin mahtuu sellainen määrä tunteita, ettei meillä lännessä ole edes sanoja niitä kuvaamaan. Mutta japanilaisilla on. Kirsikankukkiin liittyy käsite mono no aware, joka voitaisiin suomentaa lauseella ”ohimenevien asioiden pakahduttava kauneus.” Kirsikankukan elinkaarta verrataan ihmisen elämään. Japanissa ei murehdita sen lyhyyttä tai ohimenevyyttä, vaan ihastellaan sen ainutlaatuista olemassaoloa, hetkellisyyttä ja kauneutta. Mono no awareen liittyy samanaikaisesti sekä ihastusta, iloa, haikeutta että surumielisyyttä. Se on yksi monista japanilaisista käsitteistä, joille länsimaissa ei ole vastinetta.

Yksi syy, miksi matkailu avartaa, on uusien sanojen ja käsitteiden oppiminen. Uskon vahvasti, ettei ihminen täysin ymmärrä asiaa, ennen kuin hän on nimennyt sen. Voimme olla hämärästi tietoisia jostain ilmiöstä, mutta se on epämääräinen, kuin usvaa tai sumua, kunnes annamme sille nimen. Silloin ilmiö kiinteytyy, konkretisoituu, ja siitä tulee käsite. Ensimmäinen asia, mitä maan tomusta luotu Aatami teki Paratiisissa, oli maailman eläinten nimeäminen. Uusien sanojen ja niiden takana olevien käsitteiden oppiminen laajentaa tajuntaa.

Syventyminen japanilaiseen kulttuurin on saanut minut ymmärtämään, kuinka paljon maailmassa on erilaista kauneutta, josta en aiemmin ollut tietoinen. Sen rinnalla meikäläisten kaunis - ruma –vastakkainasettelu vaikuttaa mustavalkoiselta, infantiililta ajattelulta.

Esimerkiksi, länsimaissa naisen ajatelleen olevan nuorena kaunis, ja menettävän kauneutensa vanhetessaan. Japanissa taas katsotaan, että aika tuo mukanaan uudenlaista kauneutta, patinaa – sabia. Se on sammalta kiven päällä, tai harmaata vanhuksen hiuksissa. Japanin arvokkaimmat kansallisaarteet ovat tavallisia, sammaleen peittämiä kiviä, jotka on bongattu luonnosta ja raahattu satoja kilometriä kivipuutarhoihin, pelkästään niiden sisältämän sabin tähden.

Wabi puolestaan tarkoittaa epätäydellisyyden luomaa kauneutta. Zen-mestarit, jotka valavat savikippoja teeseremoniaa varten, iskevät kippoihin vasaralla säröjä, ja valitsevat kippojen joukosta ne, joiden säröt tuovat parhaiten esiin kipon ainutlaatuisen olemuksen. Pelkkä symmetria on mielenkiinnotonta.

Sisäistettyäni näitä japanilaisia kauneuskäsitteitä, olen alkanut katsoa maailmaa uusin silmin. Mitä siitä, jos kissani pureskelee kännykkäni laturin? Kaupat ovat täynnä virheettömiä latureita, mutta vain minun laturissani on rakkaan kissani hampaanjäljet. Laturin wabi sen kun lisääntyy. Verkkarinikaan eivät enää kulu puhki, vaan ne saavat vanuuntuessaan, reikiintyessään ja nukkaantuessaan lisää sabia, samalla kun niistä tulee entistä miellyttävämpiä käyttää. Täytyy tosin myöntää, että kaikki eivät tunnu yhtyvän tähän viimeiseen näkemykseeni. Siksi käytänkin kaikkein sabisimpia verkkareitani vain yksin kotona ollessani. Eihän kaikkien voi olettaa ymmärtävän korkeakulttuuria.

Kuka?

Juhana Lumme

käsikirjoitusopiskelija

Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu, elokuvataiteen laitos (ELO), elokuva- ja tv-käsikirjoitus, seitsemäs vuosikurssi