Tervehdys,
Itse asiassa minulla on hyvin monenlaista kuunnelmatuotantoa ja sokon elämästä kertovat kuunnelmat ovat vain yksi alalajike / projekti. Olikin pikkusen hankalaa päättää mitä ja minkälaista tänne pistäisin, yleensä tekemäni jutut olivat sen verran pitkiä ettei niistä oikein olisi saanut toimivaa kokonaisuutta. Tuon sokon esilukijan kohdalla voisi kuvitella että teksti olisi kirjoitettu tai tulostettu pisteille tai sitten opeteltu ulkoa. Kyllähän tekniikka on kehittynyt jo parissakymmenessäkin vuodessa paljon. Nykyään apuvälineenä saattaa esimerkiksi olla pistetulostin, jolla tekstiä voidaan tulostaa suoraan tietokoneelta pisteille ja skanneri, jolla voi muuttaa mustavalkotekstiä tekstiksi tietokoneelle. Näistä kaikista asioista voisi toki puhua ja tehdä nk. monologia helpostikin, mutta sre on eri asia kuinka jutut saadaan tehtyä enemmän kuunnelmanomaiseksi. Pidemmässä kuunnelmassahan voisi esimerkiksi olla sokea ja kaksi näkevää, joista toinen kuvittelee sokean osaavan kaikkea ja omaavan yliluonnollisia kykjä ja toinen taas ettei sokea osaa mitään. Kuunnelman kuluessa mielipiteet sitten muuttuisivat ehkä realistisemmiksi, tms.
Kirjoitin n. 20 minuuttia pitkän (käsikirjoituksen koosta arvioituna) kuunnelman sokean henkilön liikkumisesta opaskoiran kanssa ja ilman. Teksti oli mielestäni uskottavaa (käytetty todellisia tiilanteita) mutta kliseistä. Toisaalta sokealle voivat olla isoja kliseitä esimerkiksi näkevät (yleensä aikuiset), jotka tulevat silittämään opaskoiraa eivätkä usko ettei sitä saa silittää kun se on töissä, junan tarjoiluhenkilökunbta joka kieltää opaskoiran tuomisen travintolavaunuun elintarvikelain nojalla vaikkei mikään muu ravintola voi sitä tehdä saamatta syrjintäsyytettä jne. Omakohtaisten kokoemusten kuunnelmaksi tekeminen on minulle uutta, enemmän olen tehnyt kaikenlaista fiktiota (lähinnä huumori- ja scifi). Tulipahan tästäkin pitkä vastine mutta toivottavasti tämän lukemisesta oli iloa jollekulle.