Minun mielestäni tämä oli huolellisemmin mietitty, kirjoitettu, tehty ja koostettu kuin monet kilpailun yksinpuheluista, kuunnelmaksi jo kutsuisin. Äänimaailmaa oli, vaikka sille olisi voinut antaa enemmän tilaa. Ääniä on mukava kuunnella kun ne ovat näin balanssissa puheen kanssa ja tässä kuunnelmassa ne tukevat tarinaa, eivätkä vain täytä tyhjiä aukkoja.
Mitä tulee teatterimonologeihin, niin teatterimonologin erottavat esimerkiksi luennoijan yksinpuhelusta monet seikat, muun muassa ääni- ja valomaailma, lavasteet, rekvisiitta, ja köyhimmässäkin teatterissa esittäjän mietitty ilmaisu (ääni, puhetyyli, ilmeet, eleet, liikkeet, rytmi jne.), joilla luodaan monikerroksisuutta tekstiin, eli sanojen takana oleva maailma, joka on, kuten tiedämme lavea ja yllätyksiä täynnä. Kuunnelmassa visuaaliset elementit on poissuljettu, mutta äänimaailmalla pystytään luomaan mitä ihmeellisimpiä juttuja.
tässä kilpailussa hämmentäneet yksinpuhelutyyliset esitykset kuuluvat mielestäni enemmänkin radion luenta-tyypin ohjelmiin, eivät varsinaisesti kuunnelmapuolelle. Mutta mukavahan se on kuunnella "pelkkää luentaakin", mikäli teksti itsessään sisältää jotain mielenkiintoa herättävää.