Sievä ja runollinen teksti, selkeästi luettu. Taustalla kuuluvasta äänimaailmasta en löytänyt erityisempää juonta, ilmeisesti erilaisia isojen autojen ja yleensä liikenteen ääniä? Voisiko tätä kehittää enemmän kuunnelman suuntaan rytmittämällä ääni ja teksti, vaikka runokuunnelmaksi, taikka dramatisoida ts. etsiä loistaville ja kauniille ajatuksille joku sellainen näkökulma, josta syntyisi ristiriitaisten ajatusten tai toisiaan täydentävien roolihahmojen "vuoropuhelu"?