Sopivan lyhyeen eli reiluun kolmeen minuuttiin pakattu tarina. Jos olisi tavoiteltu maksimimittaa eli viittä minuuttia, olisi tarina alkanut toistaa itseään, kuten monissa kuunnelmakilpailun töissä tapahtuu. Kun asia on kerrottu kuuntelijalle, kaarratetaan loppuun, eikä turhaan jahkailla täytelauseilla. Tekijöillä on potentiaalia käsikirjoittajina. Tämä työ eroaa monista muista vastaavista yksinpuheluista sillä, että siinä soi koko ajan jotain taustalla. Yleensä sellainen ei toimi, mutta tässä se toimii...-hetken aikaa, kunnes se alkaa luuppaamaan ympyrää. Sillä täytetään tietty ohuus kerrottaessa tällaista ehkä jokaista ihmistä jollain lailla läheltä liippaavaa aihetta yhden lukijan voimin. Taustaa siis pitää olla, mutta sen suunnittelu on erittäin tarkkaa, jotta kuuntelija ei koe sitä kuunnelman keskeisimmäksi elementiksi. Tällaista tarinaa saattaisi olla melko vaikea luoda kolmessa minuutissa useamman henkilön dramatisoimaksi äänikerronnaksi. Aihe vaatinee, kuten olette tehneetkin, vain yhden anonyymin kertojan, joka tarkastelee asiaa sivullisena. Mikäli tarina jatkuisi tästä lisää, kannattaisi mukaan ottaa useampi näyttelijä ja jatkaa näyttelemistä kuunnelmatyyppisenä. Kertoja lähinnä referoi aiheen josta saisi paljonkin materiaalia kasaan. Paljon on siis hyvää, joskin tehosteäänien ajoitukseen olisi voinut kiinnittää vielä enemmän huomiota. Vielä täsmällisemmät tehosteäänet, kentällä itse tallennetut linja-auton äänet paineilmaovien suhahduksineen, pysähtyy-stannar kellon soimisineen tarkan stereokuvan alla siirtäisivät kuunnelmatyön parhaimpien joukkoon. Mistäspäin Suomea tekijäryhmä on. Kuunnelmakilpailua arvosteltaessa olisi mukava tietää hieman suuntia mistäpäin kuunnelmat tulevat, esimerkiksi ajaako kuviteltu rakkausbussi vaikkapa Pylkönmäeltä Karstulaan vaiko Helsingin lähiliikennettä?