Sen verran vielä tuosta tekstistä Virtasen ja Reitalan tekstin kaupallisuusosuudesta, että kyllähän se jotakin painaa myös se, minkä he itsekin mainitsevat eli Suuren Kaukosäätimen Uhka.

Jos vaikkapa Ylen pelko tosiaan on, että katsoja vaihtaa kanavaa, niin kuinka pitkälle Yle todella on valmis koettelemaan katsojan kärsivällisyyttä draamalla, joka vaatii vähän enemmän paneutumista, omaa ajattelua tai keskittymistä kuin vaikkapa Kotikatu tai Salatut elämät? Uskaltaako Yle ottaa riskin vai otetaanko käsikirjoitus, joka antaa pikatyydytteet, joilla kaukosäädin pysyy sohvalla ja katsoja kanavalla? Että siinä mielessä voisin sanoa tuota puhetta siitä, että teksti ei kirjoittajan mielestä kelpaa siksi että se on "parempi" tai "taiteellinen" ihan samalla tavalla höpönlöpöksi, koska kyllähän katsojakäyttäytymiseen liittyvät reaaliteetit painavat valintakupissa.

Tietenkin on niitäkin, meitäkin, jotka oikeasti naiiviudessaan kuvittelevat olevan jumalallisen draaman kirjoittajia, joita eivät vain sivistymättömät dramaturgit ymmärrä. Mutta silti ei varmaan kannata yleistää.