Muutama noista kurssilaisista oli varsin kiintoisa, osia ihmettelin kun olivat mielestäni aikas ennalta-arvattavia asetelmiltaan. Kaikki vaikuttivat kokeneiden kirjoittajien aloituksilta.

Mutta minua ei kyllä tuo aiheiden ei-niin-maijameikäläisen-arkipäivää-lähtökohta häiritse ollenkaan. Se häiritsee silloin kun on kyse jatkuvajuonisesta sarjasta, kuten nyt Salkkarit, tai jenkkiläinen Grayn anatomia. Ei ole uskottavaa että samalle pienelle porukalle koko ajan sattuu ja tapahtuu kaikensorttista onnettomuutta ja lottovoittoa. Mutta kun kyse on yksittäisestä elokuvasta, niin silloinhan kyse on täysin toisesta lähestymissuunnasta; kerrotaan jonkin poikkeusyksilön tai poikkeustapauksen tarina, ainutlaatuinen ja erikoinen.
Minua ei sellaisen realistisen ankean arjen kuvaus kiinnosta pätkääkään.

Sen sijaan hiukan ihmettelin monien tarinanalkujen jokseenkin negatiivista maailmankuvaa. Maailma on paha ja kavala ja rikolliset jyllää ja maahanmuuttajia inhotaan ja naiset raiskataan ja ylipäätänsä joka paikassa on kamalasti ongelmia.

Haluaisin kovasti nähdä suomalaista, positiivista ja iloista draamaa tai komediaa, täällä kun komediakin tuppaa olemaan ennemmin tragikomediaa. Näistä kurssilaisista ainakin yhdellä olisi aineksia iloiseen otteeseen, seuraan mielenkiinnolla kehitystä.

Kommentoin Pertin toiveesta jatkossa omalla nimellä, tähän asti olin KatiaG.