Olen samaa mieltä siitä, että maksimaalisista aiheista saa taitavalla käsittelyllä minimalistista ja hienoa draamaa. Olisivatko kritiikkini oikeat kohteet siis valitsijaraadin jäsenet? Joku täällä jo ihmetteli, ettei mukaan mahtunut yhtään ns. keskikokoista tarinaa ja minä peesaan.

Jokaikisen mukaan päässeen tarinan ei olisi tarvinnut edustaa niitä ääri-ilmiöitä, mielestäni. Minusta oli lyhytnäköistä jättää ulkopuolelle ne tarinat, joiden konfliktit vaikuttivat ulkoisesti vaatimattomammilta tai pienemmiltä. Olen varma, että joissakin niistä elämän tavallisista tarinoista olisimme saaneet nähdä mahtavia sisäisiä kasvutarinoita. Arjessa kiinni.