On ehkä väärin sanottu, että The Wrestlerissä hukattaisiin joku väittämä, jota on lähdetty rakentamaan, koska mitään erityistä väittämää ei nähdäkseni ole ollutkaan. Siegel sanoo haastattelussa, että ei ole kiinnostunut juonesta vaan hahmosta ja näyttämöstä. Fokus on siis varmaankin ollut tehdä elokuva siitä miten kovaa ikääntyneen vapaapainijan elämä voi olla. Harmi vaan, etteivät tekijät kyenneet laajentamaan elokuvaa loppuratkaisulla laajemmaksi kommentiksi vaikkapa siitä miten kapitalistinen systeemi puristaa työntekijänsä tyhjiin ja jättää lopulta oman onnensa nojaan. Tai jotain. Nyt mitään isompaa ajatusta ei ole. On vain ontto työnsankarikuolema.

Lopusta huolimatta kyseessä on aika hyvä ja laadukas elokuva, joka kannattaa katsoa.