Itselleni pelkkä kiinnostava roolihahmo ei ihan loppuun saakka riitä tekemään elokuvasta hyvää. Toisaalta teemaa julistavat tai sen narreina pyörivät roolihahmot ovat ärsyttäviä. Hyvissä elokuvissa väittämä, roolihahmo sekä näyttämö ovat synkronissa.

Wrestler on sikäli huono huono esimerkki, että se ei suinkaan ole huono elokuva, mutta sen loppu on jotenkin epäsynkassa muun elokuvan kanssa. Loppu on mielestäni melodramaattinen.

Joku viisas sanoi, että ensimmäisessä näytöksessä kirjoittaja paljastaa ideansa, toisessa ammattitaitonsa ja kolmannessa moraalinsa. Kysymys on siitä, että onko kirjoittajalla tätä moraalia vai ei ja onko se relevantti.

Tarinan moraali taas on eri asia kuin moralistisuus. Väittämän ei tarvitse olla mikään opetus. Se voi olla enemmänkin oleellinen havainto maailmasta.