En tiedä lukevatko dramaturgit näitä kommentteja, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Tuo yhteiskuntakriittisyys on hyvä pointti ja itseasiassa tarkoitukseni on ollut tähän tarinaan sen siemen kätkeäkin. Tai, jos tarkkoja ollaan, tutkielma suomalaisen miehen angstista. Sillä sehän piilee usein monen "Miksi Late lyö" -kysymyksen taustalla. Tarinassa, mikäli se suurin piirtein sellaisena toteutuu, kuin olen kaavaillut, tulee olemaan kohtaus (Nea matkalla Paloaukeankaareen), jossa maahanmuuttajataustainen Nean työkaveri esittää oman näkemyksensä suomalaisen miehen kompleksisuudesta. Sitä ei nyt ollut tähän treatmentiin kirjoitettu, mutta varmaan pitäis.
Haluaisin jokatapauksessa pitää stoorin mahdollisimman verettömänä ja yrittää luottaa pitkälti psykologiseen jänskäykseen. Siksi en haluaisi ripustella ketään enää lihakoukkuihin...
Mitä tulee Mikon aktiivisuuteen, niin tässä on tällainen mielenkiintoinen haaste: jos haluamme kertoa henkilöstä, joka on käynyt läpi psyykkisen post-traumaattisen amnesian, tälle yksi oire on juuri se, että henkilö pyrkii välttelemään trauman aiheuttajaa ja siihen liittyviä asioita. Näin siis kliinisessä todellisuudessa, Mutta nythän tietysti tehdään elokuvaa, eli täytyy miettiä tätä seuraavaan versioon.
Morjens,
ja kiitos kehitysehdotuksista.
En tiedä lukevatko dramaturgit näitä kommentteja, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Tuo yhteiskuntakriittisyys on hyvä pointti ja itseasiassa tarkoitukseni on ollut tähän tarinaan sen siemen kätkeäkin. Tai, jos tarkkoja ollaan, tutkielma suomalaisen miehen angstista. Sillä sehän piilee usein monen "Miksi Late lyö" -kysymyksen taustalla. Tarinassa, mikäli se suurin piirtein sellaisena toteutuu, kuin olen kaavaillut, tulee olemaan kohtaus (Nea matkalla Paloaukeankaareen), jossa maahanmuuttajataustainen Nean työkaveri esittää oman näkemyksensä suomalaisen miehen kompleksisuudesta. Sitä ei nyt ollut tähän treatmentiin kirjoitettu, mutta varmaan pitäis.
Haluaisin jokatapauksessa pitää stoorin mahdollisimman verettömänä ja yrittää luottaa pitkälti psykologiseen jänskäykseen. Siksi en haluaisi ripustella ketään enää lihakoukkuihin...
Mitä tulee Mikon aktiivisuuteen, niin tässä on tällainen mielenkiintoinen haaste: jos haluamme kertoa henkilöstä, joka on käynyt läpi psyykkisen post-traumaattisen amnesian, tälle yksi oire on juuri se, että henkilö pyrkii välttelemään trauman aiheuttajaa ja siihen liittyviä asioita. Näin siis kliinisessä todellisuudessa, Mutta nythän tietysti tehdään elokuvaa, eli täytyy miettiä tätä seuraavaan versioon.
t. Sauli