Voisiko tuon sossuvaiheen jättää alkupuolelta kokonaan pois. Se jotenkin pysäyttää tarinan. Entäpä jos Jaana saisi töihin puhelun, että nyt se kaveri tulee. Jaana olisi että täh, mikä kaveri. Olisi jo luopunut toivosta ja ehkä unohtanut koko jutun. Tms. tms. Siitä sitten Jaanan ja Pyryn kohtaamiseen ja ensimmäiseen konfliktiin. Pinnasänky ja vauvalehdet voisivat olla kotona, kun Jaana ja Pyry tulevat sinne. Olisi mehukas kontrasti. Jaana olisi mukavasti kiipelissä heti kättelyssä.
Ja voisiko Jaanan ja Pyryn maailmojen yhteentörmäyksiä käydä läpi vähemmillä kohtauksilla ja pienemmin. Yksi liian pieni kattila kertoo enemmän kuin tuhat värikästä väittelyä. Ideana se, että Jaana yrittää kaikkensa. Hänellä on pyrkimys hyvään. Ostaa mielestään järjettömän paljon ruokaa, mutta Pyry hotasee kaiken ennen kuin Jaana ehtii saada takin päältään. Katsoja näkee, ei vain kuule.
Ja palaan vielä kerran Pyryn vanhempiin. Katsojana olen edelleenkin vailla sitä tietoa, miksi vanhemmat häiriköivät. Miksi he haluavat Jaanan epäonnistuvan, kun samaan aikaan katsojalle tehdään selväksi, etteivät he itsekään pysty pojasta huolehtimaan?
Yksi kysymys: miksi vanhempia on kaksi, jos he ovat yhdestä puusta veistettyjä, nainen on miehen kylkiluu, ei sen enempää. Entäpä jos skippaisi Seijan pois. Olisi Pera vastaan Jaana? Pyry olisi Peralle tie takaisin elämään. Olisi panosta pelissä. Tulipalot jne voisivat edelleen olla mukana. Tuo lopun raskaus on sinänsä hellyttävä, mutta jotenkin se tulee out of the blue, nyt se on vain petaamassa Peran loistavaa replaa vaihtoon menneestä lapsesta.
No, mutta nyt viikonlopun viettoon. Jään innolla odottamaan sitä vaihetta, kun kirjoittaja pääsee lasauttelemaan repliikkejä jonoon. Niistä olemme saaneet viljalti esimakua jo synopksesta lähtien. Mutta malttia siihen saakka. Kun väännät viritykset jo nyt äärimmilleen, se vaihe onkin yhtä juhlaa.
Voisiko tuon sossuvaiheen jättää alkupuolelta kokonaan pois. Se jotenkin pysäyttää tarinan. Entäpä jos Jaana saisi töihin puhelun, että nyt se kaveri tulee. Jaana olisi että täh, mikä kaveri. Olisi jo luopunut toivosta ja ehkä unohtanut koko jutun. Tms. tms. Siitä sitten Jaanan ja Pyryn kohtaamiseen ja ensimmäiseen konfliktiin. Pinnasänky ja vauvalehdet voisivat olla kotona, kun Jaana ja Pyry tulevat sinne. Olisi mehukas kontrasti. Jaana olisi mukavasti kiipelissä heti kättelyssä.
Ja voisiko Jaanan ja Pyryn maailmojen yhteentörmäyksiä käydä läpi vähemmillä kohtauksilla ja pienemmin. Yksi liian pieni kattila kertoo enemmän kuin tuhat värikästä väittelyä. Ideana se, että Jaana yrittää kaikkensa. Hänellä on pyrkimys hyvään. Ostaa mielestään järjettömän paljon ruokaa, mutta Pyry hotasee kaiken ennen kuin Jaana ehtii saada takin päältään. Katsoja näkee, ei vain kuule.
Ja palaan vielä kerran Pyryn vanhempiin. Katsojana olen edelleenkin vailla sitä tietoa, miksi vanhemmat häiriköivät. Miksi he haluavat Jaanan epäonnistuvan, kun samaan aikaan katsojalle tehdään selväksi, etteivät he itsekään pysty pojasta huolehtimaan?
Yksi kysymys: miksi vanhempia on kaksi, jos he ovat yhdestä puusta veistettyjä, nainen on miehen kylkiluu, ei sen enempää. Entäpä jos skippaisi Seijan pois. Olisi Pera vastaan Jaana? Pyry olisi Peralle tie takaisin elämään. Olisi panosta pelissä. Tulipalot jne voisivat edelleen olla mukana. Tuo lopun raskaus on sinänsä hellyttävä, mutta jotenkin se tulee out of the blue, nyt se on vain petaamassa Peran loistavaa replaa vaihtoon menneestä lapsesta.
No, mutta nyt viikonlopun viettoon. Jään innolla odottamaan sitä vaihetta, kun kirjoittaja pääsee lasauttelemaan repliikkejä jonoon. Niistä olemme saaneet viljalti esimakua jo synopksesta lähtien. Mutta malttia siihen saakka. Kun väännät viritykset jo nyt äärimmilleen, se vaihe onkin yhtä juhlaa.