Kiitokset kommenteista ja kiva, että ehditte paneutumaan. Itsekin mielellään tutustuisi syvemmin myös muiden tekijöiden stooreihin, mutta ei oikein tahdo millään aika eikä jaksu riittää tässä oman pähkäilyn lomassa.

Niin, se takautuma... Olen toki tietoinen tuosta käsikirjoittajan puhkikäytetystä pelastusveneestä. Tässä tavoitteenani on kuitenkin kuljettaa takautumaa kuten objektiivisin silmin seurattavaa rinnakkaistarinaa, ei niinkään kuten orgaanista, jonkun hahmon subjektiviteettiin sidottua muisteloa (johon yleensä mennään hahmon horisonttiin tuijottavan katseen ja jonkin typerän ristarin kautta). Siksi olen sijoittanut pääosan takautumista nykyhetkessä tapahtuvan tarinan käännekohtien ja mid-pointin jälkeen, eli tavallaan tarinan "hengähdystaukoihin". Tämä on siis tavoitteeni käsikirjoittajana - viime kädessähän se on sitten ohjaajan ja leikkaajan päänsärky, miten takautuma kerrotaan.

@Tiina: tässä loppuratkaisussa tosiaan riittää vaihtoehtoja, kuten Reitalakin kommenteissaan totesi. Aiemmassa versiossa Mikko ja Nea jäivät molemmat henkiin, muistinsa menettäneinä. Se loppuratkaisu haiskahti enemmän kauhuelokuvalta kuin trilleriltä - itsestä alkoi tuntua jopa siltä, että tosi huonolta kauhuelokuvalta. Enkä myöskään haluaisi päästää Mikkoa kuin koiraa veräjästä, vaikka ankea on lapsuus tällä ollutkin. Mutta mietin tosiaan vielä näitä vaihtiksia viikonlopun yli...

@Anonyymi: Nyt kun takautuma on rinnakkaistarina, en itse pitänyt tuota henkilöiden tunnistamista heti alussa niin tärkeänä, mutta saatat olla oikeassakin, mietitään, mietitään...