Onpas kiinnostavaa luettavaa, kun on jumissa Amsterdamissa...

Pari pointtia: Teatterialalla on enemmän variaatiota kuin elokuvassa. On harrastajateattereita, joissa kenellekään ei makseta mitään, esim. ylioppilasteatterit. Sitten on (valtion tai kunnan tukea saavia) kaupallisia teattereita, joissa kaikki saavat palkkaa, mutta pyritään tekemään myös voittoa. Nämä vastaavat harrastajaleffoja ja kaupallisia tuotantoyhtiöitä.

Niiden lisäksi on laitosteattereita, jotka eivät tähtää rahan tekemiseen, vaan toteuttavat valtiollista tai kunnallista pyrkimystä tehdä hyvää teatteria kansalaisille. Neljäntenä vaihtoehtona on ammattijohtoiset harrastajateatterit, joissa esimerkiksi hallintojohtaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, lavastaja ja pukusuunnittelija ovat palkkaa saavia ammattilaisia mutta puvustajat, näyttelijät yms ovat harrastajia. Tällaisia ei elokuvan kentällä ole lainkaan. Voisiko olla?

Millainen olisi Elokuvasäätiölle rinnakkainen Kansalliselokuvalaitos, joka tuottaisi epäkaupallisia elokuvia omalla budjetillaan? Entä ammattilaisohjaajan ja -tuottajan vetämä sadan tonnin proggis, jossa esiintyjät ja iso osa muuta työryhmää on harrastajia?