Yhdyn tässä PerttiL:n ajatuksiin. Mielestäni Amila on mukaantempaava juuri sen takia, että näin voisi oikeasti käydä. Anonyymi on oikeassa sanoessaan naisten olevan alistettuja Islamin valtapiirissä. Suomi ei kuitenkaan ole Islamin valtapiiriä, vaan kaikki Suomeen muuttaneet Amilan perheen kaltaiset perheet, ovat pakolaisia. Usein taustalla on juuri kidutusta, sotaa, kärsimystä, vainoa ja ainaista kipua sekä pelkoa. Voin helposti kuvitella murtuneen Ibrahimin. Mies jolta on riistetty usko, miehisyys sekä perintö. Tällaisessa tilanteessa syntyy helposti ristiriita:

Kuka minä olen, mikä minä olen? Olenko elänyt elämäni valheessa ja vääryydessä. Perheeni on joutunut sivuun perinnöstäni. "Vääräuskoiset"

Tämänlainen perhe voisi hyvin olla stereotyyppi, Suomessa asuvasta Islamuskoisesta perheestä. Perheen pää, isä, on murrettu joko fyysisesti tai henkisesti. Jossain tapauksissa molempia. Äiti, nainen, joka on tottunut olemaan näkymätön huomaa, olevansa vaikeassa tilanteessa. "Minusta on tullut perheen pää." Ibrahim on lannistettu mies. Hän on kuin haamu. Äiti ottaa vallan perheessä, koska miehestä ei enään siihen ole. Täytyy muistaa että Islam on sukupolvien ajan vaikuttanut.