Mikko (Reitala) osui naulan kantaan tuossa kommenttien tokavikassa kappaleessa. Lähdin hiukan liian kunnianhimoiseen muokkaukseen aikataulun puitteissa. Viimeisenä yönä kello kolme oli pakko lyödä hanskat tiskiin ja todeta: ei vaan pysty. Nyt tässä versiossa on kaikki vähän levällään: liikaa kohtauksia, joiden välttämättömyydestä en ole vakuuttunut, ehkä liikaa lokaatioita sekä tuo loppu, joka on todella antikliimaksinen. No, vähän etäisyyttä asiaan ja seuraavaan versioon sitten...

Niinkuin jo jossain aiemmassa kommentissani kerroinkin, tämä jännäriaihe oli jokeri kahdesta ennakkotehtävieni aiheesta. En ollut miettinyt tätä tarinaa kokonaisuutena oikeastaan ollenkaan ennen tätä kahden kuukauden puristusta. Esimerkiksi päähenkilön kytky uskonnollisesti ahdasmieliseen yhteisöön ei ollut mikään etukäteen mietitty juttu. Tämä on juuri sitä, kun hahmot alkavat elämään omaa elämäänsä. Siinä ei sitten enää paljon kirjoittajalta kysytä.

Haluan kiittää Mikko Reitalaa sekä muita kommentoijia jaksamisesta ja panostuksesta tähän sparraukseen. Se mikä tällaisesta kirjekurssimuotoisesta opiskelusta jäi puuttumaan, on mielestäni kaikelle ideointityölle keskeistä: dialogi - aivomyrsky ja ideoiden pallottelu reaaliaikaisesti. Tämä oli kuitenkin hieno ja mielenkiintoinen mahdollisuus ja suurkiitos siitä Ylelle.

Odottelen kutsua tapaamiseen,
Sauli