Nostalgista radionrätinää ja puherytmiä, puhenuottia, mutta tuli olo, että luovuus on käsikirjoituksen laatijoilta ollut vähissä. Samanlainen myötähäpeän tunne olisi syntynyt, jos olisi pistänyt papin tilalle ns. maahanmuuttokriittisen henkilön, jolta olisi kyselty, mitä mahtaa erikoisenvärinen ihminen syödä elääkseen. Mielestäni hyvä satiiri ei pidä satiirin kohteen ainoana ominaisuutena typeryyttä, sellainen saa pikemminkin satiirin tekijän itsensä vaikuttamaan vähän hmm... ajatusmaailmaltaan rajoittuneelta. Mutta äänimaailmasta ja puhetyyleistä siis todella pidin!