Blogikirjoituksesi liittyy mainiosti Aamulehden tämän päivän pääuutiseen, jossa kerrotaan, että osa yliopistojen rahoituksesta kytkettäisiin opiskelijoiden työllistymiseen. Tavoitteena olisi karsia pois työllistymisen kannalta hyödyttömät opinnot.

Olen kanssasi samaa mieltä, että silloin, kun elämää ryhdytään mittaamaan rahassa, edessä on muutama paha kompastuskivi. Miten mitata kypsyyttä työelämään? Kaikki valmistuvat eivät ole oikeasti valmiita, kuten kirjoitatkin.

Lisäksi valmiuksia ja kokemusta työelämästä voi hankkia koulun lisäksi ihan oikeissa töissä, joita minusta kannattaa todellakin tehdä opintojen ohessa, vaikka se pitkittääkin valmistumista.

Entä miten pitäisi suhtautua itseni kaltaisiin ihmisiin, joilla on jo vakituinen työpaikka, mutta opinnot ovat pahasti kesken? Onko se yhteiskunnan kannalta hyvästä vai pahasta?

Tuomo Björksten
toimittaja
Aamulehti