Kirjoittaminen on matka!

Kirjoittaminen on tapa etsiä uutta ja tuntematonta. Löytää, kohdata. Missä ja milloin vain. Saapua risteyksiin ja tehdä valintoja. Olennaisinta on vuorovaikutus, joko toisen ihmisen tai oman itsensä kanssa. Katsele ylhäältä, korkealta nimittäin havainnoi tarkemmin ja näkee pidemmälle: kaupungin valot, afrikkalaisen kylän nuotiotulet, vedenalaisen kaupungin…kaikella on tarinansa. 

Kirjoittamisen kaksi valtatietä - ja pitkospuut

Kirjoittamisen valtateitä on kaksi: matka kohti ulkoista maailmaa ja matka kohti sisäistä maailmaa. Kuten Paul Auster sanoi: "If these characters are not  travelling outwards, then there is always  the journey within." ("Jos nämä henkilöt eivät ole matkalla jonnekin, he kuitenkin tekevät sisäistä matkaa."

1. Kotiinpaluu - kehityskertomukset

Päähenkilö(t) tekee matkan, jonka aikana oppii jotakin oleellista elämästä.  

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (romaani, 1870)
Jukolan veljekset kulkivat saunan tulipalosta Helsingin humalahuuruihin ja koulunpenkiltä kiven harjalle sonneja pakoon etsiessään oman elämänsä Impivaaraa.

Sam Mendes: Revolutionary Road (elokuva, 2008)
Revolutionary Road kuvaa erään avioliiton kehittymisen suurista unelmista katastrofiin.

Lenka Hellstedt: Maata meren alla (elokuva 2009)
Maata meren alla -elokuvassa nuori nainen etsii itseään Berliinissä, hakeutuu irti äidistään, kohti tuntematonta isäänsä.

2. Flanöörin ja Dériven matkassa - temaattiset kohtaamiset

"Tarinalla on alku, keskikohta ja loppu", totesi Aristoteles Runousopissaan. Ranskalainen elokuvaohjaaja Jean-Luc Godard on lisännyt: ”mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä”. 

Roy Andersson: Du levande (elokuva 2007) 
Jarmo Lampela: Joki (elokuva 2001)
Quentin Tarantino: Pulp Fiction (elokuva1994)

"Väkijoukko on flanöörin (kuljeksija) elementti, niin kuin ilma on linnun ja vesi kalan elementti. Hänen intohimonaan ja ammattinaan on sulautua väkijoukkoon." Charles Baudelaire

Flanöörin sijaan dérive heittäytyy psykomaantieteellisten reaktioiden valtaan ja  pyrkii aktiivisemmin havainnoimaan ja muuttamaan ympäristöä – hän on nykytermillä ilmaistuna stalkkeri!

3. Lonely Rider - yksilö vs. epäoikeudenmukainen yhteisö

Sankari  (tai antisankari) hakee yksinäisellä odysseijallaan oikeutta kohtaamiinsa vääryyksiin, jotka meistä moni näkee, mutta kuka niihin uskaltaa puuttua?

Joel & Ethan Coen: No Country for Old Men (elokuva 2007) 
Joel Schumacher : Falling Down (elokuva 1993)
John Huston: Maltan haukka (elokuva 1941)

4. Meno(paluu) Hadekseen 

J.W von Goethen Faustin (1806) demoni Mefisto ja arkkienkeli Gabriel lyövät vetoa, että kenet tahansa voi houkutella pimeyden palvelijaksi. Kohteeksi valikoituu uskonnollinen Faust, joka lupaa 24 vuoden ajan totella paholaista ehdottomasti, vastineeksi hän saa paholaiselta kaiken haluamansa tiedon ja avun.  Kaupat tehdään, mutta Mefisto  vaatii saada määräajan kuluttua haltuunsa Faustin sielun ja ruumiin. 

Tunnetuimpia elokuvia aiheesta on vuonna 1926 valmistunut saksalainen mykkäelokuva Faust, jonka ohjasi F. W. Murnau.

Myös useat sotaelokuvat kuvaavat matkaa pimeyden ytimeen:
Michael Cimino: The Deer Hunter (1978)
Stanley Kubrick: Full Metal Jacket (1987)
Terrence Malick: The Thin Red Line (1998)

Eikä sovi unohtaa  Mr. Bondin uskomattomia seikkailuja! 

5. Eksyksissä - ympyrärakenne

“En attendant Godot” (Huomenna hän tulee, 1954) on Samuel Beckettin tunnetuimpia teoksia. Siinä kaksi kulkuria, Vladimir ja Estragon, odottavat, että herra Godot saapuu. Lupauksestaan huolimatta häntä ei näy ja lopulta epätoivoiset miehet yrittävät hirttäytyä.  Elämällä ei tunnu olevan enää tarkoitusta. 

VLADIMIR: We have to come back tomorrow. 
ESTRAGON: What for? 
VLADIMIR: To wait for Godot. 
ESTRAGON: Ah! (Silence.) He didn't come? VLADIMIR: No.

Beckett kirjoitti  elämänsä aikana myös yhden elokuvakäsikirjoituksen Film (1965), jonka ohjasi Alan Schneider ja pääosan esitti Buster Keaton. Lue lisää: http://www.themodernword.com/beckett/beckett_film.html

Katso myös Eugène Ionesco, Jean-Paul Sartre, Harold Pinter.

Ionesco Elävässä Arkistossa

Jean-Paul Sartre Elävässä Arkistossa

Harold Pinter Wikipediassa

6. Monta näkökulmaa samaan reissuun 

Citizen Kane, ensimmäinen Orson Wellesin ohjaama elokuva, on lukuisia kertoja valittu kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi (mm. elokuvalehti Sight & Sound, 2002). Elokuvan alkukohtauksessa lehtikeisari Charles Foster Kane (Orson Welles) kuolee Xanadu-linnassaan ja kuiskaa viimeiseksi sanakseen "Rosebud" (ruusunnuppu). Tämän jälkeen Welles yhdistää kerronnassa uutiskatsausta, haastatteluja ja reportteri Jerry Thompsonin (William Alland) matkaa "Rosebudin" salaisuuden selvittämiseksi. Thompson ei onnistu tehtävässään. Katsoja sen sijaan kyllä…

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa (romaani 2007)
Hosseinin toinen romaani Tuhat loistavaa aurinkoa kietoo yhteen kahden afganistanilaisnaisen kohtalot. Tarina sijoittuu Afganistanin lähihistoriaan, joka on pelkkää sotaa, ensin Neuvostoliittoa vastaan, sitten talebanin hirmuhallinnossa. Naisten osa kaiken keskellä on kurjista kurjin.

Juha Itkonen: Kohti (romaani 2007)
Juha Itkosen romaanissa Kohti on kolme näkökulmaa: ministeri Ansaksen sekä tämän lasten Jussin ja Juulian. Nämä ihmiset kysyvät isoja kysymyksiä: mistä me tulemme, minne menemme? Mutta kipein havainto tehdään aivan lähellä;  ihmiset ovat vieraita toisilleen saman perheen sisällä, vaikka toisin uskotaan.

7. Kollaasi-kerronta 

Kollaasi-kerronnalla tarkoitetaan eri aineksia yhdistelemällä tehtyä koostetta. Tällaista kerronnan muotoa käytetään usein kuvataiteessa ja  musiikissa, joskus myös kirjallisuudessa, draamassa, elokuvassa ja tv-kerronnassa. (Linkki: http://www.pispala.fi/runolauteet/runotalvi/aronpuro.php)

Brittiläinen komediaryhmä Monty Python tuli tunnetuksi BBC:lle tehdystä tv-sarjasta  Monty Python’s Flying Circus (1969-1974).  

Huumoriin kuului sketsien pituus, eikä niissä nähty totuttua loppuhuipennusta; saumatta liu'uttiin seuraavaan sketsiin. Hengähdystaukoina väleihin punottiin houreisen tuntuisia leikeanimaatiopätkiä.

8. Subjektiivinen dokutrippi

Faktan ja fiktion rajoja ovat viime aikoina ravistelleet mm. John Webster ja Chris Waitt:

Katastrofin aineksissa (2008)  kuvataan Websterin perheen elämää vuoden ajan, kun öljyn kulutus on minimoitu, mutta samalla pyritään pitämään yllä suomalaista keskiluokkaista elintasoa.

Chris Waittilla on takanaan 13 epäonnistunutta seurustelusuhdetta ja 47 vähäisempää yritystä seksuaaliseen kanssakäymiseen. Mitä hän tekee? Elokuvan itsestään: A Complete History of My Sexual Failures (2008).

9. Suljetun huoneen tarinat 

Ihmisen tai esineen selittämätön katoaminen on salapoliisikirjallisuuden suosituimpia juonikudelmia. Ne vaihtelevat, mutta yhteiseltä nimeltään ne ovat suljettu tai lukittu huone -kertomuksia. 

Ensimmäiset suljettu huone -kertomukset voi löytää Herodotoksen historiateoksesta ja Raamatun apokryfisistä kirjoista. Herodotos kertoo runsas 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ilmestyneessä kirjassaan faarao Rampsinitoksesta, joka eli Egyptin 4. dynastian aikana ja edelsi pyramidistaan historiaan jäänyttä Kheopsia. Linkki: http://www.parkkinen.org/kivia.html

Alfred Hitchcock: Takaikkuna (1954)
Alfred Hitchcockin Takaikkunaa pidetään rikoselokuvien mestariteoksena.

James Stewart näyttelee L. B. Jefferiesiä, valokuvaajaa, joka kiertää työkseen maailmaa kuvaamassa uutistapahtumia. Hän on onnettomuuden vuoksi joutunut viikoiksi kipsi jalassa kotiinsa ainoana harrastuksenaan naapureiden tekemisten seuraaminen.

Thomas Vinterberg: Festen (1998)
Thomas Vinterberg on tanskalainen elokuvaohjaaja, joka oli mukana luomassa Dogma 95 -elokuvataidesuuntausta. Festen oli ensimmäinen Dogma-elokuva. Se paljastaa erään perheen anatomian. Vietetään isän 60-vuotissyntymäpäiviä, suku on koolla, tunnelma on hilpeä – eikä lopulta mikään ole sitä, miltä näyttää.

Ja lopuksi – ympyrä sulkeutuu…

Jukolan Lauri näkee eräällä metsäretkellään vastasataneessa lumessa miehen jäljet, jotka äkkiä päättyvät ja muuttuvat ketun jäljiksi:

"Mihin oli kadonnut mies?" Lauri kysyy. "Ei ollut hän kääntynyt takaisin, ei eteenpäin, ei oikealle, eikä vasemmalle, ei, vaan taivaaseen oli hän astunut ylös ja taivaasta alas oli astunut kettu jatkamaan hänen jälkiänsä lumessa. Tai oliko mies kantanut kettua sylissään ja sitten siinä, jossa hänen omat jälkensä loppuivat, astunut itse heilahännän selkään ja ratsastanut halki viidan ulos kirkkotielle. Mahdottomia juonia; mutta mahdollisempaa keinoa en keksi, päästäkseni tästä seikasta selville poluille."  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä