Ajojahti - käsikirjoitus 2.versio

Ajojahti

Ajojahti alkaa tuntua ajojahdilta. Sekä Marin että Pasin hätä tuntuu ja heille molemmille toivoo hyvää. Parasta konstruktiossa on tietenkin se, että he ovat ikään kuin vastakkaisilla puolilla, mutta kumpi on lopulta enemmän uhri, kumpi tekee isompia virheitä, kumpi toimii epämoraalisemmin? Ja toisaalta: molempien käytös on olosuhteisiin nähden vallan ymmärrettävää, inhimillistä.

Heidän dilemmaansa ei ole yhtä oikeata tai kaikenkattavaa vastausta. Se on hyvä. Se myös tarkoittaa sitä, että nämä henkilöt ovat moniulotteisia ja siksi kiinnostavia. Ja mikä parasta, lopussa ainakin minulle jää tunne, että kumpikin säilyttää hyvällä tavalla perimmäisen salaisuutensa, vaikka paljon toisilleen paljastavatkin.
Tarina on kulkenut kehittelyprosessin ajan jatkuvasti toiminnallisempaan suuntaan, mikä on sille eduksi – johan jutun nimi sitä edellyttää! Alkupuolen sekvenssi, jossa Pasi pakotetaan kauppaan kortsuja hakemaan on toimiva petaus valokuvakuljetukselle. Tosin Pasin yrityksestä päästä Marin tietokoneelle tuntuu kuluvan aika pitkä aika siihen, että hän kertoo jengiläisille epäonnistuneensa tehtävässään. Saisiko tähän lisää jännitettä? Voisiko Pasi yrittää peloissaan valehdella laittaneensa kuvat koneelle, tai väisteleekö hän ehkä paniikissa jengiläisiä, jotta asiaa ei otettaisi esille?

Iloinen yllätys tarinan kehittymisestä oli myös Pasin vanhempien tuominen Marin asunnolle lopussa. Se tuo happea hiukan klaustrofobiseen sekvenssiin ja mikä parasta tekee Pasin vanhemmista ihmisiä, joihin olemme tutustuneet alkupuolella tarinaa karikatyyrimäisinä hahmoina.

Aivan erityisesti ihastuin Marketan viimeiseen repliikkiin kohtauksessa 96. Siinä kulminoituu viimeisessä lauseessa kokonainen avioliitto ja Pasin tragedia tässä onnettomassa perheessä.

Nyt vanhemmille ja Pasille ei Marin hädän vuoksi jää tilaa suhtautua siihen että Pasi löytyy pedofiiliksi epäillyn opettajansa kotoa. Olisi syytä miettiä, miten Pasi saa vakuutettua vanhempansa Marin syyttömyydestä. Sen ei tarvitse olla mikään suuri selvittely, vähempikin riittää, mutta uskon että tämä juonilinja tulisi saattaa päätökseen, ei vähiten vanhempien aikaisemman fanaattisen käytöksen takia. Lisäksi katsoja toivoo, että vanhemmat kuuntelisivat Pasia ja hänen totuuttaan edes kerran!

Ilkan ja Marin kuljetus tuntuu nyt uskottavalta ja oikean kokoiselta tarinan kokonaisuudessa. Sen sijaan Timon osalta toivoisin vielä pientä selkeytystä. En edelleenkään ihan tajua, mihin Timo katoaa noin vain, tullakseen sitten takaisin juuri kun Ilkka on käymässä. Onko tämä Timolta normaalia toimintaa, johon Mari on tottunut? Miksi Timo tekee niin ja mitä se Marissa aiheuttaa? Sitäkin ihmettelen, miten Mari uskaltaa pyytää Ilkan kotiinsa. Siitä katsojalle herää ajatus, että Timon on siis täytynyt lähteä kokonaan asunnosta. Mutta sitten meille näytetäänkin, että Timo tulee muina miehinä takaisin.

Aulis tulee tarinaan sisään myöhään. Hänestä puhutaan nimeltä limuautomaattiin liittyvän hässäkän yhteydessä, mutta nimi ei katsojalle tässä vaiheessa kerro paljonkaan. Kannattaisi pedata Marin ja Auliksen suhde pienesti jutun alkupuolella, jolloin heidän myöhempi kohtaamisensa ei tule puun takaa.

Sitten detalji ajan kuljettamisesta kohtauksissa 10-12. Kohtauksessa 10 Pasi ryntää ulos kaupasta. Kohtauksessa 11 Ilkka saa puhelun toimitukseen ja kohtauksessa 12 Pasi törmää jengiin kaupan edustalla. Tässä aika kulkee oudosti. Eihän Pasin matka juosten ulos kaupasta voi mitenkään kestää Ilkan puheluun kuluvaa aikaa. Kohtaukset 10 ja 12 kannattaa sijoittaa peräkkäin ja Ilkan kohtaus niiden jälkeen. Muutenkin lienee tehokkaampaa leikata Ilkasta suoraan Mariin kotona Timon kanssa.
Samoin kohtaukset 71 ja 72 ovat hiukan hankalat peräkkäin. Ensin Mari lähtee koulusta, sitten heti palaa sinne takaisin. Tässä ei sinänsä ole ajallista ongelmaa, mutta kerronnan sujuvuuden kannalta olisi hyvä erottaa nämä kohtaukset toisistaan.

Käsikirjoituksen kokonaiskesto on tässä versiossa lähes 80 minuuttia. Siis aika pitkä. Tarinallekin saattaisi tehdä hyvää pieni lyhentäminen. Ideaali kesto pyörii uskoakseni jossakin 65-70 liuskan paikkeilla. Tiedän, miten vaikeaa on kirjoittajana nähdä potentiaalisia lyhennyskohteita heti sen jälkeen kun on saanut uuden version valmiiksi. Lyhentämistä ei kannatakaan kiirehtiä. Mutta sitten kun olet saanut vähän etäisyyttä tarinaan, olisi hyvä käydä se vielä läpi tässä mielessä.

Yksi käyttökelpoinen tapa etsiä poistettavaa materiaalia on tutkia jokainen juonilinja erikseen alusta loppuun. Tällä menetelmällä saa myös käsityksen siitä, ovatko ne keskenään tasapainossa. Ihan heittona, sen tarkemmin tekstiä tästä näkökulmasta tutkimatta, sanoisin että rehtorista ja vanhemmista koululla voisi selvitä vähemmällä. Samoin ottaisin jengiläiset tarkastelun kohteeksi. Voisiko heidän kohtauksistaan rakentaa toisaalta lyhyitä pistoja - he ilmestyvät kuin tyhjästä ja hetken kuluttua ovat taas poissa – ja toisaalta Pasin kidutuskohtauksista tuskallisen pitkiä, kuitenkin ilman turhaa puhetta?

Ajojahti on kehittynyt kirjoitusprosessin aikana paljon. Alkupuolella oli vaihe, jossa minulla oli valtavasti kysymyksiä. Vastasit niihin kaikkiin. Uuden version lukiessani yllätyin joka kerta, aina mukaan oli tullut jotakin sellaista mitä en todellakaan ollut osannut odottaa. Aikamoinen löytöretki siis.

Leena Virtanen