Amila - treatment 2. versio

On aikainen aamu. ABDULLAHIN perhe rukoilee päivän ensimmäisen rukouksen. Rukouksen jälkeen äiti SAFIA lähtee keittiöön.
Isä IBRAHIM istuutuu sohvalle ja nostaa jalkansa jakkaralle. Jaloissa risteilevät syvät arvet. Isoveli MAHAD ja perheen toiseksi vanhin tytär AMILA hierovat hellästi isänsä jalkoihin rasvaa. Pikkusisko AMINA kysyy, miksi pahat miehet löivät isän jalkoja kepeillä? Isä ei tiedä. Miehet jäivät kauas Somaliaan. Mahad ja Amila auttavat isän pystyyn. Vaikka Ibrahim liikkuu vaivalloisesti keppiin nojaten, hänestä näkee että hän on joskus ollut uljas mies. Kidutus teki Ibrahimista apaattisen, syrjään vetäytyvän ja aran. Uskossaan harras mies on nujerrettu. Hän tahtoo vain rauhaa loppuelämälleen.

Amila ja Mahad jäävät olohuoneeseen. Amilan katsoo lattiaan, muslimityttö ei saa katsoa miestä silmiin, ei edes veljeään. Mahad tarttuu Amilan leukaan ja pakottaa lempeästi tytön katsomaan omiin silmiinsä. He hymyilevät toisilleen. Amila sanoo säälivänsä isää. Mahad varoittaa Amilaa näyttämästä sitä; isän kunnia on jo pahasti kolhuilla. Amila tulistuu ja sanoo, ettei kidutus ollut isän syy. Isällä ei ole mitään syytä tuntea menettäneensä kunniaansa! Mahad sanoo että muslimimies häpeää jos ei pysty puolustamaan itseään. Amila ymmärtää, mutta ei haluaisi hyväksyä asiaa. Mahad sanoo että tuntee itsekin myötätuntoa, mutta hän ei näytä sääliään koska kunnioittaa isäänsä. Amila tuhahtaa turhautuneena. Mahad tarttuu siskoaan olkapäistä, laittaa otsansa hellästi Amilan otsaa vasten ja mumisee siskolleen hiljaisen ja rauhoittavan rukouksen.

Äiti komentaa aamiaiselle. Mahad peseytyy ensimmäisenä, muslimin pitää pestä kädet ja suu ennen ruokailua. Sitten on Amilan vuoro. Vessassa, lukitun oven takana, Amila laittaa huulikiillettä huulilleen. Hän ihailee lopputulosta peilistä ja pyyhki sitten huulikiilteen pois.
Aamiaisella isä ja Mahad keskustelevat Mahadin opinnoista. Isä on poissaoleva ja vastaa lyhyesti tai vain nyökkäämällä. Pieni Amina kaataa mehulasinsa. Syntyy yleistä hälinää kun äiti ja Amila ryntäävät pyyhkimään mehua. Isä käyttää tilaisuuden hyväkseen ja nilkuttaa ulos keittiöstä. Safia katsoo ärtyneenä miehensä perään ja nyrpistää nenäänsä miehensä selälle. Mahad iskee Aminalle silmää; nelivuotias kikattaa onnellisena isoveljen huomiosta. Äiti huiskaisee Mahadia kostealla tiskirätillä päähän. Mahad nousee ja sanoo lähtevänsä, Amila sanoo tulevansa heti.

Kun naiset ovat yksin keittiössä, äiti ottaa vallan käsiinsä.

Safia on mieheensä pettynyt, määrätietoinen nainen. Hän kaipaa entistä Ibrahimia, hän ei tunne tuota heikkoa miestä. Safia papattaa Amilalle lilasta hunnusta. Äidin mielestä väri on liian näkyvä, ei pidä herättää huomiota. Onneksi veli saattaa Amilan kouluun, muslimityttö ei saa liikkua yksin. Amila ei vastaa. Kun äiti kääntää selkänsä, Amila pyörittelee Aminalle silmiään ja Amina kikattaa taas. Safia mulkaisee tyttöjä äkeänä. Äiti muistuttaa Amilaa siitä, että koulun jälkeen pitää tulla kotiin heti, äidillä on tärkeää asiaa. Safia ottaa kaapista valokuva-albumin, sivujen välissä pilkottaa paksu kirjekuori. Kun Amila näkee albumin, hän katsoo pikkusiskoaan. Amina nakertaa viattomana leipäpalaa ja hyräilee, Amina rakastaa laulamista. Safia sanoo että isä tulee hakemaan Amilan koulusta.

Mahad ja Amila lähtevät. On kaunis alkukesäaamu. Yhtäkkiä erään kerrostalon pihalta pyrähtää vaalea tyttö ja kapsahtaa Mahadin kaulaan. Reeta on Mahadin tyttöystävä. Muu perhe ei tiedä Reetasta, mutta Amila on tuntenut Reetan yhtä kauan kuin Mahad.

Reeta ja Amila tapasivat koulussa kaksi vuotta sitten. Amila pyörtyi koulussa kun hänellä 7. luokalla alkoi kuukautiset. Aukko alapäässä oli liian pieni, eikä kuukautisveri päässyt valumaan ulos. Reeta kävi saman koulun 9. luokkaa. Ambulanssi vei Amilan sairaalaan, Reeta lähti mukaan tueksi. Reetan myötätunto ja vilpittömyys saivat Amilan uskoutumaan Reetalle. Mahad haki Amilan sairaalasta. Kun Mahad ja Reeta tapasivat, he rakastuivat heti. Reeta arvostaa ja puolustaa sekä ihmisiä että eläimiä yhtä palavalla innokkuudella.

Mahad kietoo käsivartensa Reetan olkapäille ja kolmikko jatkaa matkaa. Reeta kysyy Amilalta, onko hän vielä jutellut äitinsä kanssa ”siitä”. Amila puistaa päätään. Mahad on hiljaa ja tuijottaa kiusaantuneena sivuun. Reeta on suorapuheinen ja joskus Mahad vähän häpeää tuota avoimutta. Amila kertoo uskovansa että äiti ottaa aiheen puheeksi tänään. Amila näki albumin ja kuoren.

Reeta kiemurtelee pois Mahadin käsivarren alta ja hidastaa kulkuaan. Tytöt jäävät muutaman askeleen Mahadin jälkeen. Keskustelusta käy ilmi että tytöt ovat puhuneet aiheesta aikaisemminkin, monta kertaa. Ajan mittaan Reetalle ja Amilalle on kasvanut yhteinen tavoite: estää pienen Aminan ympärileikkaus. Amila ei tahdo sisarelleen omaa kohtaloaan. Amilan suvussa on tapana ympärileikata tyttö ennen 5-vuotispäivää. Aminan leikkaus pitää tehdä seuraavan kuukauden aikana. Reeta voi vain tukea kaukaa, musliminaiselle on häpeä puhua ympärileikkauksesta ulkopuolisille. Leikkaus on tabu, vaikka se on yleinen. Amila vilkaisee edellä kulkevaa Mahadia ja sanoo Reetalle toivovansa että Mahad voisi auttaa.

Keskustelu päättyy, Amila on koulun portilla. Reeta ja Amila halaavat. Saana odottaa jo Amilaa.
Saana ojentaa Amilalle vaatemytyn, farkut ja pinkin puseron. Amila vaihtaa vessassa vaatteet ja taittelee huntunsa koululaukkuun. Huntunsa mukana Amila taittelee myös uskontonsa. Tytöt kävelevät käsikynkkää koulun käytävällä. Kaikkien katseet seuraavat kaunista tyttökaksikkoa. Tyttönä oleminen on sillä hetkellä täydellistä.

Välitunnilla Amila ja Saana istuvat nurmikolla. Henry ja Esa tulevat paikalle. Henry flirttailee Saanan kanssa. Saana on mielissään. Amila on hämillään; hän huomaa että Henry katsoo häntä kun Saana ei huomaa. Henry kutsuu tytöt kotibileisiin. Saana lupaa että he tulevat. Koulun summeri pärähtää ja tytöt lähtevät. Henry sanoo: ”Taitaa tulla illalla korkattavaa.”

Koulupäivä päättyy. Amila vaihtaa hunnun ylleen. Saana haluaa varmistaa että Amila tulee bileisiin. Amila epäröi. Äiti ei tahdo että Amila menee iltaisin ulos. Lisäksi äidillä on tärkeää asiaa. Saana inttää ja inttää, hän ei tahdo mennä yksin, se olisi noloa. Viimein Amila lupaa tulla. Amilan isä odottaa koulun pihalla. Isä ja tytär kulkevat hiljalleen kotiinpäin.

Kotona Amila auttaa äitiään ruuanlaitossa. Isä lukee Koraania olohuoneessa. Kun ruoka on liedellä, äiti käskee Amilaa ja Aminaa istumaan. Amila ottaa Aminan syliinsä. Äiti esittelee naisten kuvia albumista ja sanoo että kaikki naiset ovat perinteisiä somalinaisia. Amila istuu ensin hiljaa, mutta sanoo pian äidille, ettei Aminaa saa leikata. Äiti läimäyttää Amilaa ja komentaa olemaan hiljaa. Tytöt eivät pelästy äidin purkausta. Lasten kurittaminen on somaliperheissä yleistä. Safia jatkaa kuvien selailua. Amila toistaa sanansa. Safia kumartuu pöydän ylitse ja läimäisee Amilaa taas. Amila ei pelkää äitiään, vaan nousee tätä vastaan. Hän kertoo mitä terveydenhoitaja on kertonut ympärileikkauksen haitoista. Amila sanoo tietävänsä että äitikin kärsii. Amila muistaa miten huonona äiti oli Aminan syntymän jälkeen. Emätin leikattiin auki synnytyksessä ja ommeltiin taas kiinni. Se on Amilallakin edessä, mutta hän ei tahdo siskolleen samaa kohtaloa. Safia raivostuu ja tarttuu rahakuoreen. Hän hakkaa Amilaa kuorella ja pauhaa: neljän vuoden säästöt, ilman leikkausta ei ole kunnon nainen, on Koraanin häpäisemistä jos ei leikata, kiittämätön, huono, kelvoton tytär.

Mahad tulee keittiöön. Amila pyytää Mahadia kertomaan, ettei Koraani vaadi leikkausta. Mahad ei vastaa, vaan tarttuu äitinsä käsiin, hakkaaminen loppuu. Mahad käskee tyttöjä poistumaan keittiöstä.

Tytöt menevät olohuoneeseen. Amila polvistuu ja nojaa päätään isänsä polviin ja pyytää apua. Ibrahim silittää tyttärensä päätä Islamin mukaan miehellä on miehen kunnia ja naisella naisen kunnia. Isä on voimaton koska asia koskee naisen kunniaa. Jos kyseessä olisi perheen kunnia, vastuu olisi Ibrahimin. Nainen ei saa tuntea itseään uhatuksi, siksi naisella on miespuolinen saattaja joka suojelee. Jos nainen häväistään, koko perhe kärsii. Häväisty nainen on merkki miehen heikkoudesta, naisen kunnia on sama kuin perheen kunnia. Mutta juuri tämä leikkaus on naisten asia. Amila nojaa otsaansa isänsä polviin. Hän tuijottaa isänsä runneltuja jalkoja. Amilan kuumat kyyneleet tippuvat arpien uriin. Vieressä pieni Amina hyräilee lastenlaulua ja piirtää.

On aikainen ilta. Perhe on ruokaillut, Amila tiskaa keittiössä. Mahad sanoo menevänsä ulos. Amilan äiti selailee pöydän ääressä albumia. Amila sanoo että hänellä ja Saanalla on koulusta läksynä ryhmätyö. He aikovat tehdä työn Saanan luona illalla. Safia toteaa suoraan: ei. Mahad näkee Amilan leuan nousevan, ja hän luo siskoonsa varoittavan katseen: minä hoidan tämän. Mahad selittää että on tärkeää hoitaa koulutehtävät huolella. Mahad lupaa saattaa Amilan Saanan luokse - ja noutaa myöhemmin illalla. Safia ei ole tyytyväinen, mutta heilauttaa kättään vihaisesti: menkää jo siitä.

Matkalla Amila kysyy Mahadilta: ”Miksi Amina pitää leikata? Eihän Koraani vaadi sitä?” Ei, mutta äidin mielestä naisen kunnia vaati leikkauksen. Mahad ei voi asialle mitään. Isä on murrettu mies ja äidin täytyy olla perheen pää. Tilanne nolottaa äitiä, muslimien mielestä heikko mies on häpeäksi naiselle. Siksi äiti ei aio antaa periksi leikkausasiassa tuumankaan vertaa. Mahad jättää Amilan Saana kodin ovelle. Amila ei kerro Mahadille kotibileistä.

Amila ja Saana valmistautuvat bileisiin, meikkaavat ja sovittavat vaatteita. Saanan äiti SIRPA tuo tytöille siideriä. Sirpa tahtoo olla kaverivanhempi, siksi hän ostaa siideriä. Saana on juonut siideriä aikaisemmin, Amila ei. Amila laittaa Marimekko-laukkuunsa kaksi siideriä ja kaapunsa - tytöt ovat valmiita bilettämään.

Saana ja Amila istuvat antiikkinahkasohvalla Henryn kotona. Saana juo siideriä varmoin ottein, Amila varovaisemmin. Henry pysähtyy tyttöjen eteen. Hän liehakoi täysillä – mutta ei Saanaa, vaan Amilaa. Saana on mustasukkainen. Henry polvistuu Amilan eteen ja leikkii kosivansa. Amila ei vastustele kun Henry nousee ylös ja vetää hänet mukaansa.

Amila makaa Henryn sängyllä ja katsoo ylös. Onko hän taivaassa? Ylhäällä kieppuu tähtiä. Kattoon on liimattu itsevalaisevia muovitähtiä. Henryn mielestä tähdet ovat paras gimmapyydys ikinä. Likat vaan makaavat ja katsovat tähtiä kun Henry panee.

Henryllä on pehmeät huulet. Amilan ensisuudelma maistuu hyvältä. Henryn käsi puseron alla tuntuu lämpimältä ihoa vasten. Esileikki ei kiinnosta Henryä. Ei nyt kun alla on neitsyt. Henry työntää käden Amilan hameen alle. Amila vastustelee. Henry siirtyy Amilan päälle ja tunkee polven Amilan reisien väliin. Hän painaa suutaan tiukasti Amilan huulia vasten. Amilan huuto tukahtuu Henryn kovien huulien alle. Henry repii Amilan pikkuhousuja, hauras kangas repeää. Toisella kädellä Henry avaa housut ja ottaa kalun esiin. Jumalauta miten tiukka tyttö on! Henryn tunkee kaluaan Amilan sisään. Hän tuntee miten Amilan emättimen aukko laajenee. Mutta se menee jotenkin väärin. Se ei tunnu oikealta.

Amila kamppailee raivokkaasti. Henry vetäytyy - lähes kiitollisena rajusta vastustuksesta. Vittu jos neitsyen puhkaiseminen on tällaista niin se saa jäädä muitten jätkien huoleksi. Henry nousee ja sytyttää valot. Amila on kyljellään sängyllä, reidet tiukasti yhteen puristettuina, kädet jalkojen välissä. Verta on kaikkialla. Sängyllä, lattialla, kalussa. Verta kalussa. Etova aalto pyyhkii Henryn ylitse. Hän tarttuu Amilaan ja raahaa tytön takaovelle. Henry työntää Amilan ulos ja käskee tytön häipyä. Amila pyytää laukkuaan, mutta Henry pamauttaa oven kiinni. Vitun neekerihuora.

Amila on yksin takapihalla. Hän itkee ja yrittää pyyhkiä verta käsillään, mutta verta valuu koko ajan lisää. Joku kulkee ohitse viereisellä tiellä, Amila piiloutuu puun taakse. Hän ei kehtaa näyttäytyä kenellekään.

Henry repii liinavaatteet kasaan ja kuivaa pyyhkeellä verta lattialta. Hän vaihtaa vaatteensa ja palaa juhliin. Saana on sohvalla yksin. Henry istuutuu Saanan viereen ja kaappaa hänet syliinsä. Saana kysyy: ”Missä Amila on?” Henry sanoo Amilan lähteneen. Saana vilkaisee lattialla lojuvaa laukkua. Miksi Amila lähti ilman laukkuaan ja kaapuaan? Henry kysyy, kumpi kiinnostaa enemmän: ”Somalineekeri vai Henry?” Saana unohtaa Amilan kun Henry vetää Saanan huulet omia huuliaan vasten.

Oman sukunimen näkeminen ovessa saa Amilan nyyhkyttämään. Hän nojaa rappukäytävän seinään ja valuu lattialle istumaan. Alhaalla avataan ulko-ovi. Mahad kipeää ylös. Mahad kyykistyy Amilan eteen ja pyyhkii kyyneleitä tämän poskilta. Hän puhuu lempeästi: Minä kävin kysymässä sinua Saanan kotona. Lupasin isälle että suojelen sinua, olen epäonnistunut. Mahad nousee, avaa kotioven avaimellaan ja auttaa Amilan kotiin, lempeästi ja turvallisesti.

Äiti näkee tyttärensä ja jähmettyy. Ibrahim on vaimonsa takana. Safia sanoo: ”Perheesi on häpäisty. Vaadin että teet kuten hyvän muslimimiehen tulee tehdä, perheen kunnian nimissä.” Safia vie Aminan makuuhuoneeseen ja sulkee oven. Ibrahim nilkuttaa Amilan viereen. Isän kasvot ovat tyhjä naamio. Isä lyö nyrkillään Amilaa ohimoon, tyttö kaatuu lattialle. Mahad nostaa Amilan syliinsä, kantaa hänet sohvalle ja peittelee viltillä. Mahad polvistuu ja silittää rakkaan siskonsa kauniita hiuksia. Amila katsoo Mahadia silmiin, hän ei enää itke. Amila anoo tuskaa äänessään: ”Älä anna isän tehdä tätä minulle. Lupaa, älä anna isän tehdä tätä! Älä!”
Ibrahim tulee olohuoneeseen, hänellä on kädessään suuri veitsi.

Amila tarttuu molemmin käsin veljeensä ja rukoilee: ”Lupaa, ettet anna isän tehdä tätä. Lupaa minulle!” Mahad nyökkää. Amila sulkee silmänsä. Kyyneleet virtaavat pitkin Mahadin kasvoja. Mahad nousee. Isä ja poika katsovat toisiaan silmiin. Ibrahimin silmissä asuu lannistetun miehen katse. Mahad ottaa veitsen isänsä kädestä. Ibrahim vajoaa lattialle rukoilemaan.

Mahad polvistuu sohvan viereen. Amila sanoo: ”Teet oikein, isä on jo kärsinyt liikaa.” Amila tietää kuolevansa. Hän ei rukoillut oman henkensä puolesta, vaan pyysi veljeään säästämään piinatun isän oman tyttären tappamisen taakalta. Hän pyytää veljeltään: ”Suojele Aminaa, minun muistokseni.” Mahad katsoo siskoaan ja nyökkää; kannan kuvaasi sydämessäni aina. Amila sulkee silmänsä ja toistaa: ”La ilaha illal Lah”, ei ole muuta Jumalaa kuin Allah. Mahad iskee veitsen Amilan rintaan. Amila silmät avautuvat kun veitsi osuu. Amilassa asunut teinitytön elämä kuolee.

Mahad menee keittiöön, ottaa passinsa ja kirjekuoren jossa ovat Aminan ympärileikkaukseen tarkoitetut rahat. Hän etsii äitinsä ja kertoo että perheen kunnia on palautettu. Mahad nostaa rahakuoren esiin ja sanoo: ”Tätä siskoni pyysi kuollessaan: minua tekemään tekemättömän jotta isä ei kärsisi ja jotta sisko säästyisi. Amila oli parempi ja puhtaampi muslimi sydämessään kuin kukaan meistä.”
Olohuoneessa Ibrahim sulkee kädellään kuolleen tyttärensä silmät.

Henryn kotibileet jatkuvat. Henry ja Saana suutelevat sohvalla. Henry työntää Amilan laukun sohvan alle jalallaan. Samalla hän työntää oikean kätensä Saanan hameen alle. Saana ei vastustele.

Mahad katsoo valokuvaa kädessään, Reeta hymyilee kuvassa. Mahad rutistaa kuvan palloksi ja heittä sen roskikseen. Hän nostaa katseensa lähtevien koneiden taululle. Taululla lukee: ”Gate 17. Last call for Mogadishu, Somalia.” Mahad nousee koneeseen.