Kohtaus http://kohtaus.yle.fi/rss/kaikki fi Kohtaus päättyy, Yle draama jatkaa! http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/kohtaus-paattyy-kiitos <p>Kohtausta ei kannata pitkitt&auml;&auml;. Paras kohtaus on yll&auml;tt&auml;v&auml; ja koukuttava, uusi ja samalla tunnistettava. Kun se loppuu, katsoja ja kuulija haluaa lis&auml;&auml;. T&auml;m&auml; Kohtaus on kuitenkin nyt t&auml;ss&auml;, sivusto arkistoidaan kev&auml;&auml;n aikana.</p> <p>Jatkossa lis&auml;tietoja Ylen ohjelmistosta l&ouml;yd&auml;t mm. n&auml;ilt&auml; verkkosivuilta:</p> <p><a href="http://tv1.yle.fi/">Yle 1 </a></p> <p>TV1:n Kotikatsomossa mm. odotettuna uusintana <strong>Uutishuone</strong> huhtikuusta juhannukseen. Syksyll&auml; ensiesityksen&auml; kaksi minisarjaa, <strong>Stalkkeri</strong> ja <strong>P&auml;&auml;ty&ouml;</strong>, sek&auml; 6-osainen uutuus <strong>El&auml;m&auml;&auml; suurempaa</strong>.</p> <p><img width="480" height="270" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/stalkkeri_jukkalintinen_480.jpg" alt="Stalkkeri/Sampo Sarkola. Kuva: Jukka Lintinen" /></p> <p><a href="http://tv2.yle.fi/etusivu">Yle 2</a></p> <p>TV2:ssa mm. uusitaan kes&auml;ll&auml; nuorisodraama <strong>Rakastuin m&auml; luuseriin</strong> ja hittisarja <strong>Harvoin tarjolla</strong>, jolle seuraa uutta jatkoa nimell&auml; <strong>Maailma on valmis</strong>.</p> <p><img width="480" height="300" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/maailma_onvalmis_veeraaaltonen_480x300.jpg" alt="Maailma on valmis/Janniina Koistinen, Menni Renvall. Kuva: Veera Aaltonen" /></p> <p><a href="http://teema.yle.fi/">Yle Teema</a></p> <p>Teemalla dokumentit ja elokuvat.</p> <p><a href="http://svenska.yle.fi/fem/">Yle Fem</a></p> <p>Sek&auml; ruotsinkieliset ett&auml; muiden Pohjoismaiden ajankohtaiset draamat ja komediat.</p> <p><a href="http://yle.fi/radio1/draama/radioteatteri/">Radioteatteri</a></p> <p>Kuunnelmat; kulttuuria, taidetta, komediaa ja draamaa.</p> <p><a href="http://areena.yle.fi/">Yle Areena</a></p> <p>Katso ja kuuntele silloin kun sinulle sopii!</p> http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/kohtaus-paattyy-kiitos#comments Kohtaus Teosten takaa Uutishuone Tue, 06 Mar 2012 11:09:10 +0200 Anna-Maija Halonen 1011 at http://kohtaus.yle.fi Ohjaaja Tehtaassa http://kohtaus.yle.fi/blogit/tehdas/ohjaaja-tehtaassa <p>Tehdas-sarjan ensihetket sijoittuvat miltei&nbsp;kymmenen vuoden p&auml;&auml;h&auml;n. Sarjan kirjoittaja <strong>Pirkko Saisio</strong> toimi Teatterikorkeakoulussa professorina ja min&auml; piipahtelin koulussa vierailevana tuntiopettajana. Kun oppilaat tekiv&auml;t teht&auml;vi&auml;&auml;n, niin min&auml; ja Saisio tapoimme aikaa k&auml;yt&auml;vill&auml;: juttelimme salaateista, Simpsoneista, ruodimme omia ihmissuhdesotkujamme ja v&auml;lill&auml; puhuimme <strong>Paul Abbottista</strong>. T&auml;m&auml;n englantilaisen k&auml;sikirjoittajan televisiosarjoja py&ouml;ri silloin televisiossa, ja me molemmat olimme vaikuttuneita sarjojen ihmiskuvista.</p> <p class="MsoNormal">Saisio sanoi, ett&auml; h&auml;n voisi joskus kirjoittaa jotakin televisiolle. Min&auml; sanoin, ett&auml; min&auml; voisin niit&auml; sitten jotenkin ohjailla. Teimme sopimuksen, ettei sovita mit&auml;&auml;n, ja asia unohtui vuosiksi.</p> <p class="MsoNormal">Vuonna 2009 Saisio soitti ja kertoi, ett&auml; TV2 oli tilannut h&auml;nelt&auml; k&auml;sikirjoituksen televisiosarjaan. H&auml;n ajatteli, ett&auml; sarja sijoittuisi - Abbotin hengess&auml; - johonkin tehtaaseen ja sarja tavalla tai toisella kertoisi teollisuusalalla tapahtuneista murroksista. L&auml;hdin ohjaajaksi koska kaikki oli auki ja sopivan ep&auml;m&auml;&auml;r&auml;ist&auml;. Ei ollut henkil&ouml;it&auml;, ei teemaa, ei juonta. Min&auml; ja Saisio p&auml;&auml;timme l&auml;hte&auml; tutkimusmatkoille eri teollisuuslaitoksiin, jotta saataisiin edes yksi p&auml;&auml;t&ouml;s tehty&auml;: se, mink&auml; alan tehtaasta sarjassa olisi kyse.</p> <p class="MsoNormal">Ylen tuottaja <strong>Hilkka Salo</strong> j&auml;rjesti meille tehdaskiertok&auml;yntej&auml;. Elintarviketehtaan tyrm&auml;sin,&nbsp;koska en halunnut ty&ouml;skennell&auml; kebabm&ouml;ss&ouml;n seassa. Liimatehdas oli mielest&auml;mme visuaalisesti mielenkiinnoton tai sitten emme vain ymm&auml;rt&auml;neet putkiloita, joiden sis&auml;ll&auml; tapahtui&nbsp;ties mit&auml; kemiallisia reaktioita.</p> <p class="MsoNormal"><img width="480" height="270" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/tehdas_saisio_lehtola_480.jpg" alt="kuva: Hilkka Salo/YLE" /></p> <p class="MsoNormal">Sitten jonkun mieleen juolahti idea kenk&auml;tehtaasta. Se tuntui yksinkertaiselta ja kiteytt&auml;v&auml;lt&auml; l&auml;ht&ouml;kohdalta sarjalle.</p> <p class="MsoNormal">Kenk&auml;tehtaat ovat l&auml;hes t&auml;ysin kadonneet Suomesta. Keng&auml;nvalmistus on k&auml;sity&ouml;t&auml;, joka vaatii erikoisosaamista. Keng&auml;t viev&auml;t ihmist&auml; jonnekin. N&auml;ytti silt&auml;, ett&auml; kengist&auml;&nbsp;l&auml;hti tarpeeksi monta ajatusrihmastoa suuntaan jos toiseen, ja tuottajamme alkoi tutkia Tampereen l&auml;hell&auml; sijaitsevia kenk&auml;tehtaita.</p> <p class="MsoNormal">Orivedelt&auml; l&ouml;ytyi Mantereen Kenk&auml;tehdas. Vierailu kenk&auml;tehtaalla oli h&auml;mment&auml;v&auml; kokemus, koska tuntui kuin olisi astunut aikaan, jota ei en&auml;&auml; ole olemassa. Vanhat koneet kolisivat ja&nbsp;ompelukoneet nakuttivat. Tauoilla ty&ouml;ntekij&auml;t s&ouml;iv&auml;t omia ev&auml;it&auml;&auml;n koneiden &auml;&auml;ress&auml;, Kulunut kellokorttileimasin tuntui epookkielokuvan lavasteelta ja rautahyllyt oli niitattu lattiaan 60-luvulla - paikka oli t&auml;ysi vastakohta kliiniseen, automatisoituun elintarvikealaan. Tehtaan ty&ouml;ntekij&auml;t esitteliv&auml;t meille ylpein&auml; ammattitaitoaan. Tehtaan johto vastasi auliisti tyhmiin kysymyksiimme. Olimme vaikuttuneita milj&ouml;&ouml;st&auml; ja kuvauslupakin helti&auml;isi.</p> <p class="MsoNormal">Sarjalla oli nyt keskeinen tapahtumapaikka, ja Saisio h&auml;ipyi ulkomaille kirjoittamaan kuutta ensimm&auml;ist&auml; osaa. (Ehk&auml;p&auml; Mantereen kenk&auml;tehtaan vanhahtavalla ilmapiirill&auml; oli vaikutusta siihen, ett&auml; Saisio l&ouml;ysi sarjalle ajallisen rakenteen: ensimm&auml;iset kuusi osaa sijoittuvat l&auml;himenneisyyteen, seuraavat kuusi osaa nykyaikaan ja loput kuusi l&auml;hitulevaisuuteen.)</p> <p class="MsoNormal">Ajattelin, ett&auml; saisin k&auml;sikirjoitukset luettavakseni kuuden kuukauden kuluttua. Sain ne kahdeksan viikon p&auml;&auml;st&auml;. Tiesin, ett&auml; Saisio on nopea kirjoittaja, mutta nyt h&auml;nen tahtinsa oli huikea. Ylen tilaaja <strong>Olli Tola</strong> innostui k&auml;sikirjoituksista, ja tuotanto k&auml;ynnistettiin.</p> <p class="MsoNormal">Yleens&auml; k&auml;sikirjoituksia hiotaan ja kehitell&auml;&auml;n kuukausitolkulla. Nyt teimme toisin: Saisiolta tuli yksi versio ja sen pohjalta alettiin suunnitella kuvauksia. Joitain lis&auml;yksi&auml; Saisiolta pyydettiin, mutta p&auml;&auml;s&auml;&auml;nt&ouml;isesti kuvausversio oli ykk&ouml;sversio, johon sitten jokainen ohjaaja teki haluamiaan muutoksia: yhdisti henkil&ouml;it&auml;, kenties pudotti joitain kohtauksia tai jaksotti tapahtumia toisiinsa.</p> <p class="MsoNormal">Tehdas-sarjassa ei ole jatkuvaa juonikuviota, vaan se etenee henkil&ouml; kerrallaan: isosta tehtaasta nostetaan yksi henkil&ouml;, jonka kohtaloa seurataan osakohtaisesti. T&auml;m&auml; episodimaisuus mahdollisti sen, ett&auml; osilla on eri ohjaajat.</p> <p class="MsoNormal">Ohjaajat - min&auml;, <strong>Jarmo Lampela</strong> ja<strong> Juha Rosma</strong> - p&auml;&auml;timme, ett&auml; sarjalla ei tarvitse olla yhten&auml;ist&auml; visuaalista tyyli&auml;.&nbsp;Kullakin ohjaajalla oli my&ouml;s oma kuvaajaansa, joten&nbsp;visuaalinen maailma sai&nbsp;vaihdella osakohtaisesti. P&auml;&auml;t&ouml;s tyylien vaihtuvuudesta oli ohjaajille vapauttavaa: ei tarvinnut olla riippuvainen kaverohjaajan ratkaisuista. Toisaalta k&auml;sikirjoitus jo itsess&auml;&auml;n loi tietyt raamit kerronnalle: Saision teksti&auml; ei voi&nbsp;ihan puskafarssitemmellyksell&auml; ratkaista. Tai voi tietenkin ratkaista, mutta luulen ett&auml; se ei ole erityisen j&auml;rkev&auml;&auml;.</p> <p class="MsoNormal"><img width="480" height="270" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/tehdas_kengat_480.jpg" alt="kuva: Laura Pohjavirta" /></p> <p class="MsoNormal">Ohjaajat tekiv&auml;t yhdess&auml; n&auml;yttelij&auml;valinnat. Meill&auml; k&auml;vi tuuri. Saimme kaikki, jotka halusimme. Tahdoimme mukaan tuoreita kasvoja, koska on &auml;lyt&ouml;nt&auml;, ett&auml; suomalaisessa tv- ja elokuvakerronnassa py&ouml;rii samat n&auml;yttelij&auml;t vuodesta toiseen.</p> <p class="MsoNormal">Iso vastuu Tehdas-sarjan kokonaislinjasta on apulaisohjaaja <strong>Anne Syrj&auml;ll&auml;</strong>,&nbsp;lavastaja <strong>Malla Helanderilla</strong>, puvustaja <strong>Liisa Rihulla </strong>ja s&auml;velt&auml;j&auml; <strong>Timo Hietalalla</strong>. Heid&auml;n ty&ouml;ns&auml; liimaa tyylillisesti vaihtuvia osia yhdeksi kokonaisuudeksi.&nbsp;</p> <p class="MsoNormal">Tehdas-sarjan tekeminen&nbsp;oli mutkikasta ja&nbsp;hauskaa. Mutkikasta se oli sen vuoksi, ett&auml; sarja k&auml;sittelee monimutkaisia tunteita.&nbsp;Hauskaa se oli siksi, ett&auml; sarja yritt&auml;&auml; kuvata niit&auml; yksinkertaisella tavalla. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p class="MsoNormal"><strong>Juha Lehtola</strong></p> http://kohtaus.yle.fi/blogit/tehdas/ohjaaja-tehtaassa#comments Juha Lehtola Pirkko Saisio TEHDAS Tehdas Fri, 10 Feb 2012 16:57:23 +0200 1009 at http://kohtaus.yle.fi Hullu järkevä rakkaus http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/goteborg-international-film-festival-hullu-jarkeva-rakkaus <p>Ihminen hulluna rakkaudesta. Miten se kuvataan ranskalaisessa, ent&auml; palestiinalaisessa elokuvassa? Seuraavassa kaksi esimerkki&auml; G&ouml;teborgin elokuvafestivaaleilta:</p> <h4>Caf&eacute; de Flore &ndash; Ranska/Kanada</h4> <p>Antoine on menestyv&auml; dj, joka el&auml;&auml; makeaa el&auml;m&auml;&auml; kahden tytt&auml;ren ja upean tytt&ouml;yst&auml;v&auml;n kanssa. Jokin kuitenkin j&auml;yt&auml;&auml; mielt&auml;. Antoine on luullut ex-vaimonsa olevan h&auml;nen sielunkumppani, miten voi olla mahdollista ett&auml; h&auml;n nyt tuntee samoin toisen naisen seurassa? Ex-vaimo ei osaa p&auml;&auml;st&auml;&auml; miehest&auml;&auml;n irti, vaan n&auml;kee outoja unia jotka punovat kiehtovasti yhteen nykyhetken, 60-luvun Pariisin, Downin syndroomaa sairastavat lapset ja heid&auml;n vanhempansa.</p> <p>Poukkoilu kronologiassa ja eri aikakausien v&auml;liss&auml; vertautuu dj:n levylautasella py&ouml;ritt&auml;m&auml;n levyn selitt&auml;m&auml;tt&ouml;miin toistoihin ja taukoihin: kun kappale - el&auml;m&auml; - ei etene luonnollisella tavalla, seuraa kipua mutta samalla my&ouml;s kauneutta.<br /> <strong><br /> Vanessa Paradis</strong> tekee upean roolin Down-pojan yksinhuoltaja&auml;itin&auml;, joka kamppailee rakkauden tuoman liiallisen omistushalun kanssa.</p> <p></p> <h4>Habibi &ndash; Palestiina/USA/Hollanti/Yhdistyneet Arabiemiraatit</h4> <p>Habibi on ensimm&auml;inen Palestiinassa kuvattu elokuva viiteentoista vuoteen. Elokuva on moderni versio arabialaisesta rakkaustarinasta 600-luvulta, <em>Majnun Layla</em>. My&ouml;s <strong>Shakespearen</strong> <em>Romeo ja Julia</em> perustuu t&auml;h&auml;n tarinaan.</p> <p>New Yorkissa asuva 34-vuotias <strong>Susan Youssef</strong> teki elokuvaansa yhdeks&auml;n vuotta taistellen rahoitusongelmien, oleskelulupien ja riitt&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;n teknisen kaluston kanssa. Idea elokuvaan l&auml;hti omasta kokemuksesta.</p> <p>&rdquo;2000-luvun alussa opiskelin Gazassa ja rakastuin <strong>Mohammediin</strong>, teatteriohjaajaan joka vei minut katsomaan Majnum Laylaa&rdquo;, kertoo Youssef elokuvaesityksen j&auml;lkeen. &rdquo;Kirjoitimme Habibin yhdess&auml; ja sijoitimme tarinan Gazaan&rdquo;.</p> <p>Elokuvassa Layla ja Qays joutuvat keskeytt&auml;m&auml;&auml;n opintonsa L&auml;nsirannalla ja palaamaan Gazaan. Laylan vanhemmat eiv&auml;t hyv&auml;ksy k&ouml;yh&auml;&auml; runoilijaa sulhaskandidaatiksi. Qays kirjoittaa kaipaavia runoja Laylasta kaupungin runneltuihin seiniin. Nuoret haluavat paeta yhdess&auml;, mutta rohkeus ei lopulta riit&auml;. Loppukuva on toteutumaton unelma: nuoret makaavat vierekk&auml;in rannalla veden huuhtoessa heit&auml; hell&auml;sti.</p> <p></p> <h4>Tunteet julki omalla tyylill&auml;</h4> <p>Musiikki ja dialogi ovat itsest&auml;&auml;n selvi&auml; keinoja kuvata tunteita elokuvassa. N&auml;it&auml; keinoja on molemmissa - Caf&eacute; de Floressa musiikkia ja Habibissa dialogia - k&auml;ytetty raikkaalla tavalla. Cafe de Floressa ei ole varsinaista scorea, vaan musiikki on p&auml;&auml;henkil&ouml;n, dj Antoinen valitsemaa, h&auml;nelle t&auml;rkeit&auml; biisej&auml;. <br /> Habibissa dialogi on usein sitaatteja Koraanista. Qays&rsquo;in punaisella maalamat arabiankieliset runot rujoilla seinill&auml; julistavat rakkautta sodan keskell&auml;. Molemmat miehet tuovat yksityisen tunteensa julki itselleen ominaisella tavalla.</p> <p>Fyysisen rakkauden kuvaus n&auml;iss&auml; kahdessa elokuvassa ei voisi olla erilaisempaa. Caf&eacute; de Flore&rsquo;ssa kamera hyv&auml;ilee estoitta nuoren tytt&ouml;yst&auml;v&auml;n alastonta vartaloa Antoinen k&auml;sien mukana. Nainen on kaunis esine. Habibissa nuoripari ei edes suutele. Layla ei n&auml;yt&auml; paljaita k&auml;sivarsiaan, kaulaansa tai mit&auml;&auml;n muutakaan. Kotona perheens&auml; parissakin h&auml;nell&auml; on pitk&auml;hihainen pusero yll&auml;&auml;n, ulkona liikkuessaan tai vain kotiportailla tupakalla k&auml;ydess&auml;&auml;n h&auml;n piilottaa hiuksensa hunnun alle. Eron hetkell&auml; h&auml;nen ja Qaysin k&auml;mmensel&auml;t koskettavat toisiaan.</p> <p>Siin&auml; miss&auml; ranskattaren ruumis on alaston mutta sielu j&auml;&auml; salaisuudeksi, piiloon kiharapilven alle, Laylan tummat silm&auml;t - sielun peilit -&nbsp; hunnun peitt&auml;mill&auml; kasvoilla s&auml;ken&ouml;iv&auml;t &auml;ly&auml; ja l&auml;mp&ouml;&auml;.</p> <p>Vaikka elokuvat tukevat kliseist&auml; k&auml;sityst&auml; sek&auml; ranskalaisten ett&auml; arabien seksuaalisuudesta ja yleens&auml;kin suhtautumisesta rakkauteen, onneksi k&auml;sitykset my&ouml;s sekoittuvat: ranskalaiset tavoittavat hengellisen rakkauden, palestiinalaisten silmiss&auml; v&auml;l&auml;ht&auml;&auml; fyysinen himo. &nbsp; &nbsp;</p> <h4>Amor vincit omnia&nbsp;</h4> <p>Voittaako rakkaus kaiken, my&ouml;s ajan ja paikan? Ketk&auml; kuuluvat yhteen? Elokuvat k&auml;sittelev&auml;t samaa aihetta vaikka ovatkin hyvin erilaisia. Caf&eacute; de Flore p&auml;&auml;tyy rakkauden t&auml;ytt&auml;m&auml;&auml;n h&auml;&auml;juhlaan, jossa enkelim&auml;isen kaunista morsianta onnittelee my&ouml;s sulhasen ex-vaimo. Surut on surtu, on osattu p&auml;&auml;st&auml;&auml; irti. Kaikki on mahdollista. Habibissa Qays on kuollut ja Layla suostuu j&auml;rjestettyyn avioliittoon. Muurit ovat sek&auml; todellisia ett&auml; ideologisia, vapautta valita ei ole. Rakkaus tekee hulluksi, mutta saa my&ouml;s ihmisen j&auml;rkiins&auml;.</p> http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/goteborg-international-film-festival-hullu-jarkeva-rakkaus#comments Göteborg International Film Festival Teosten takaa Sun, 05 Feb 2012 21:54:41 +0200 Anna-Maija Halonen 1008 at http://kohtaus.yle.fi Tehdas kuin runo http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/tehdas-kuin-runo <p>Teksti saa ihailusta sanattomaksi, kuvat puhuvat omaa tuhatsanaista kielt&auml;&auml;n. Tunnetta pursuava musiikki kutittaa korvia. Olemme juuri n&auml;hneet ensimm&auml;isen jakson <strong>Tehdas</strong>-draamasarjasta, jota on kev&auml;&auml;ll&auml; luvassa 12 jaksoa, l&auml;hivuosina yhteens&auml; 18. Tv-ensi-ilta on Kakkosella 15.helmikuuta.</p> <p>Lehdist&ouml;katselusta poistuu silmin n&auml;hden tyytyv&auml;ist&auml; v&auml;ke&auml;. Valokuvaajat, kuvattavat ja &rdquo;pahikset&rdquo; eli tupakoitsijat menev&auml;t ulos kevyeen lumisateeseen hoitamaan omat asiansa. Toimittajat siirtyv&auml;t kahvikupin &auml;&auml;reen odottamaan tekij&ouml;it&auml;: sarjan n&auml;yttelij&ouml;it&auml;, ohjaajia sek&auml; kirjoittajaa.</p> <p>Ja heit&auml;h&auml;n kannattaa odottaa, ovat he niin lumoavan, runollisen, elokuvallisen sarjan luoneet. Tilaaja <strong>Olli Tola</strong> k&auml;ttelee erikseen jokaisen ja onnittelee hyv&auml;st&auml; ty&ouml;st&auml;. &rdquo;Jos haluatte n&auml;hd&auml; ylpe&auml;n tilaajan, katsokaa t&auml;nne&rdquo;, Tola hehkuttaa. &rdquo;Erityiskiitos <strong>Pirkko Saisiolle</strong> upeasta tekstist&auml;.&rdquo;</p> <p><img width="480" height="270" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/irma_marminen_480.jpg" alt="Pentti Helin ja Jaana J&auml;rvinen" /></p> <h4>Tekstin taikaa</h4> <p>&rdquo;Tekstin takia l&auml;hdin mukaan t&auml;h&auml;n juttuun&rdquo;, sanoo <strong>Tom Lindholm</strong>, joka esitt&auml;&auml; sarjassa kenk&auml;tehdas Lehtonen Footwear&rsquo; in toimitusjohtajaa. &rdquo;Hyv&auml;n tekstin m&auml;&auml;ritelm&auml; on se ettei kaikkea tarvitse sanoa. Katsoja pannaan ajattelemaan, katsojaan luotetaan. H&auml;nelle annetaan palat palapeliin - sarjan maailmaan - jonka h&auml;n itse saa koota. Dramaturgia on hieno, elokuvamainen.&rdquo;</p> <p>Elokuvallisuutta kehuu my&ouml;s <strong>Pentti Helin</strong>, trukkikuski Marminen, joka saa ensimm&auml;isess&auml; jaksossa kuulla h&auml;tk&auml;hdytt&auml;v&auml;n tiedon itsest&auml;&auml;n. &rdquo;Ensimm&auml;inen vartti katsomisesta menee aina siit&auml; h&auml;mmennyksest&auml; selvi&auml;miseen, kun tuijottaa omaa suoritustaan. Pid&auml;n hienona sit&auml; ett&auml; joka jaksoon, joka tarinaan menn&auml;&auml;n henkil&ouml;n kautta&quot;, sanoo Helin.</p> <p>&rdquo;K&auml;sist&auml; luki kuin romaania&rdquo;, kertoo <strong>Pirkko Uitto</strong>, sarjassa kenk&auml;suunnittelija R&auml;ngman. &rdquo;Ihmiset puhuvat omaa kielt&auml;&auml;n, joka l&auml;hteen kunkin henkil&ouml;n ajattelutavasta. Dialogiin ei tarvinnut eik&auml; halunnutkaan puuttua. Rivien v&auml;lit tulivat t&auml;rkeiksi.&rdquo;</p> <p>&rdquo;Kuuntelin tekstin rytmi&auml; ja seurasin sit&auml;&rdquo;, sanoo <strong>Jaana J&auml;rvinen</strong>, tehtaan pinkomossa ty&ouml;skentelev&auml; Irma Marminen. &rdquo;En halunnut analysoida Irman hahmoa liikaa vaan annoin replojen tulla t&ouml;ks&auml;ytellen, siin&auml; hetkess&auml; - kuten Irma ne sanoisi.&rdquo;</p> <p>&rdquo;Sarjan henkil&ouml;it&auml; ei voi asettaa perinteisiin lokeroihin. Huomasin k&auml;sist&auml; lukiessani ett&auml; itse lokeroin itseni vanhenevan naisen ahtaaseen muottiin, ett&auml; &rdquo;eih&auml;n t&auml;lle en&auml;&auml; mit&auml;&auml;n ihanaa voi tapahtua&rdquo; kertoo <strong>Anneli Karppinen</strong>, joka esitt&auml;&auml; J&auml;rventaustaa, reumaa sairastavaa juopon miehen vaimoa. &rdquo;Mutta mullapa oli kauniita rakkauskohtauksia!&rdquo;</p> <p>Tehtaan arvoituksellinen teksti houkuttelee luokseen, saa katsojan haluamaan ymm&auml;rt&auml;&auml;, jopa rakastaa sarjan kaikkia henkil&ouml;it&auml;. N&auml;yttelij&auml;t tuntuvat olevan liikuttavan mieliss&auml;&auml;n siit&auml; ett&auml; ovat saaneet muuttaa lihaksi Saision tekstin. Se on puhdasta mielihyv&auml;&auml; siit&auml; ett&auml; on saanut n&auml;ytell&auml;. He vilkuilevat p&ouml;yt&auml;&auml;n, jossa Saisiota haastatellaan ties monennetta kertaa. &rdquo;Kehtaisikohan sit&auml; menn&auml; kiitt&auml;m&auml;&auml;n&rdquo;, joku pohtii.</p> <p><img width="480" height="270" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/trio_480.jpg" alt="Pirkko Uitto, Tom Lindholm ja Anneli Karppinen" /></p> <h4>Odotettavissa hyv&auml;&auml;</h4> <p>Seuraavaksi n&auml;yttelij&auml;t &auml;ityv&auml;t kehumaan toistensa roolisuorituksia. T&auml;t&auml;kin on h&auml;mment&auml;v&auml;&auml;, harvinaista ja hienoa kuunnella. Kuvausta kiitell&auml;&auml;n, samoin muita osa-alueita. Ja ne ohjaajat, joita on kolme: <strong>Juha Lehtola, Jarmo Lampela</strong> ja<strong> Juha Rosma</strong>.</p> <p>&rdquo;Lehtola juhlii onnistunutta ottoa ja r&auml;iskyy, Lampela ruokkii yll&auml;tyksellisyytt&auml;, Rosma on vakaa, kokenut ja nopea.&rdquo;</p> <p>&rdquo;Kaikki olivat kuvauspaikalla samanarvoisia. Tunnelma oli j&auml;nn&auml;, my&ouml;nteinen ja odottava,&rdquo; kiteytt&auml;&auml; J&auml;rvinen. Ihan niin kuin nyt. Kannattaa odottaa.</p> http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/tehdas-kuin-runo#comments Anneli Karppinen Jaana Järvinen Jarmo Lampela Juha Lehtola Juha Rosma Pentti Helin Pirkko Saisio Pirkko Uitto Tehdas Teosten takaa Tom Lindholm Tue, 17 Jan 2012 10:57:56 +0200 Anna-Maija Halonen 1007 at http://kohtaus.yle.fi Pirkko Mannola ja Suomi-Ruotsi-sota 1977 http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/operaatio-finlandia-suomen-ja-ruotsin-kesasota-1977 <p>Osaatko kuvitella, ett&auml; Suomi ja Ruotsi olisivat kes&auml;ll&auml; 1977 joutuneet kesken&auml;&auml;n selkkaukseen, joka johti sotaan? Ruotsi halusi Ahvenanmaan, ja tuli puolivahingossa pommittaneeksi Naanantalin &ouml;ljyjalostamoa ja atomivoimalaa. Siit&auml; alkoi muutaman kuukauden sota, jota t&auml;n&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; kutsutaan kes&auml;sodaksi.&nbsp;</p> <p>Kun <strong>Arto Paasilinna</strong> kuvitteli moisen tapahtuvan esikoisteoksessaan <em>Operaatio Finlandia</em>, elettiin vuotta 1972. Kirjailija sijoitti siis tapahtumat l&auml;hitulevaisuuteen. Miltei nelj&auml;kymment&auml; vuotta my&ouml;hemmin ohjaaja, dramaturgi <strong>Jussi Niileksel&auml;</strong> tarttui aiheeseen ja valmisti siit&auml; kuunnelman, joka esitet&auml;&auml;n huhtikuussa Arto Paasilinnan 70-vuotisp&auml;iv&auml;n kunniaksi. Kuunnelma on p&auml;ivitetty t&auml;h&auml;n p&auml;iv&auml;&auml;n, sovitettu radion keskusteluohjelman muotoon ja siin&auml; kuullaan kuviteltuja sotakokemuksia mm.&nbsp;<strong>Pirkko Mannolalta</strong>.&nbsp;</p> <p>Kahvilaan astellessaan Mannola tuo tullessaan hitusen glamouria. Silti l&auml;mmin hymy ja tuikkivat iloiset silm&auml;t ovat ne josta h&auml;net parhaiten tunnistaa ja muistaa.</p> <p>- Kun minulle soitettiin ja pyydettiin tulemaan n&auml;yttelem&auml;&auml;n itse&auml;ni, en mitenk&auml;&auml;n voinut kielt&auml;yty&auml;, h&auml;n kertoo. Parin tunnin kuunnelmakeikka Tampereella on ohi, nyt on aika h&ouml;rp&auml;t&auml; kuppi kahvia ennen kuin Helsingin juna tulee. - H&ouml;lm&ouml;&auml;h&auml;n se olisi ollut jos joku toinen olisi minua n&auml;ytellyt.</p> <p>Paasilinnan kirjassa Mannolan rooli on &quot;suomalainen sissi, joka liittyy maanalaiseen j&auml;rjest&ouml;&ouml;n ja osallistuu G&ouml;teborgin sataman tuhoamiseen&quot;.</p> <p>- Mist&auml;h&auml;n kirjailija tiesi ett&auml; olin asunut siell&auml; pari-kolme vuotta juuri 60-70-luvun taitteessa, ihmettelee Mannola. - Olin siell&auml; <em>Tytt&ouml; sopassa</em>! N&auml;yttelin G&ouml;teborgissa Lisebergsteatern'issa. Ja nyt sitten t&auml;ss&auml; kuunnelmassa suomalainen missi muistelee sissiaikojaan.</p> <p>- Olen n&auml;ytellyt itse&auml;ni ennenkin, sattumoisin Niileksel&auml;n ohjaamassa sarjassa <em>Antiikkieno</em> olin antiikkimissi. Sill&auml; jaksolla oli kuulemma enemm&auml;n katsojia kuin muilla, Mannola nauraa. - Se ett&auml; urani on ollut niin pitk&auml; ja monipuolinen, on varmaan vaikuttanut siihen, ett&auml; minua t&auml;llaisiin hommiin pyydet&auml;&auml;n.</p> <p>V&auml;lill&auml; hommia on liiankin kanssa. Viime syksy oli niin ty&ouml;nt&auml;yteinen, ett&auml; Mannola on raivannut tyhj&auml;&auml; tilaa kalenteriinsa tammi- ja helmikuulle.</p> <p>- Ja sitten musta tuntuu heti silt&auml; ett&auml; kukaan ei tarvitse mua! Osaisipa vain nauttia niist&auml; vapaista p&auml;ivist&auml;, huokaa t&auml;m&auml; energinen nainen ja ryhtyy samantien kertomaan kes&auml;ll&auml; j&auml;rjestett&auml;vist&auml; risteilyist&auml;, joiden viihteest&auml; vastaavat <em>Ikivihre&auml;t </em>(Pirkko Mannola, <strong>Marjatta Lepp&auml;nen, Vieno Kekkonen</strong> ja hanuristi <strong>Pekka Pentik&auml;inen</strong>).</p> <p>- Voisihan sit&auml; vain istua kotona ja odottaa ett&auml; puhelin soi. Mutta ei se niin toimi, itse on oltava aktiivinen.</p> <p>Mannola vilkuttaa yst&auml;v&auml;llisesti hyv&auml;stiksi ja tarttuu jo k&auml;nnykk&auml;&auml;ns&auml;. N&auml;ytt&auml;&auml; nauttivan el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n t&auml;m&auml; missi ja sissi.&nbsp; &nbsp; &nbsp; <br /> &nbsp; &nbsp;</p> <p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p> http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/operaatio-finlandia-suomen-ja-ruotsin-kesasota-1977#comments Arto Paasilinna Operaatio Finlandia Pirkko Mannola Teosten takaa Mon, 09 Jan 2012 15:44:22 +0200 Anna-Maija Halonen 1005 at http://kohtaus.yle.fi Elämäni elokuvat http://kohtaus.yle.fi/blogit/loppu-mielessa/elamani-elokuvat <p>Jokaisella teatterin pimeydess&auml; istuneella on muistoja elokuvista, jotka liittyv&auml;t el&auml;m&auml;n t&auml;rkeisiin k&auml;&auml;nteisiin. Ne ovat vilpitt&ouml;mi&auml; ja liikuttavia, tai huvittuneita, joskus ironisiakin kommentteja el&auml;m&auml;&auml;mme, sattuman suuren k&auml;sikirjoittajan tarinaamme sijoittamia detaljeja, jotka kertovat p&auml;&auml;henkil&ouml;n luonteesta, jotakin meist&auml;.</p> <p>T&auml;ss&auml; viisi elokuvaa el&auml;m&auml;ni viidelt&auml; vuosikymmenelt&auml;:</p> <p>1) Kapteeni Nemon vedenalainen kaupunki</p> <p>Asumme Tapiolassa, is&auml;, &auml;iti, min&auml; ja isosiskoni Marianna. Elet&auml;&auml;n vuotta 1970, joten olen alle kouluik&auml;inen. Marianna on jo pitk&auml;&auml;n halunnut elokuviin katsomaan Disney-piirretyn &rdquo;101 dalmatialaista&rdquo; ja lopultakin er&auml;&auml;n&auml; lauantaina saamme &auml;idilt&auml; elokuvarahaa. L&auml;hdemme kohti Kino Tapiolaa ilman aikuisia. Syd&auml;n hakkaa.</p> <p>Teatterin naapurissa on se el&auml;inl&auml;&auml;k&auml;rin vastaanotto, jonne samana kes&auml;n&auml; viemme punaisessa muovi&auml;m&auml;p&auml;riss&auml; Mariannan hamsterin Mikko-Pekan, joka on alkanut synnytt&auml;&auml;. El&auml;inl&auml;&auml;k&auml;ri tutkii Mikko-Pekkaa ja sanoo, ett&auml; nyt on tytt&ouml;hamsteri saanut poikahamsterin nimen. Siin&auml; m&auml;ntyviitalaisen el&auml;inl&auml;&auml;k&auml;rin toimenpidenhuoneessa Marianna uudelleenristii Mikko-Pekan Liljaksi.</p> <p>Kino Tapiolan lipunmyyj&auml; kertoo, ett&auml; t&auml;n&auml;&auml;n ei dalmatialaiselokuvaa esitet&auml;, vaan lastenn&auml;yt&ouml;ksess&auml; on &rdquo;Kapteeni Nemon vedenalainen kaupunki&rdquo;. Olemme tutkineet elokuvailmoituksen huolimattomasti. Marianna on katkerasti pettynyt, min&auml; riemuissani. Sukelluselokuva! Odotan n&auml;kev&auml;ni sammakkomiehi&auml;. Luulin viel&auml; pari vuotta aiemmin, ett&auml; sammakkomies ovat oma el&auml;inlajinsa, ihmist&auml; muistuttava r&auml;pyl&auml;jalkainen, kokonaan musta olento. Vuonna 1970 tied&auml;n sammakkomiehet jo sukeltajiksi, mutta intoani se ei laimenna.</p> <p>Onko &rdquo;Kapteeni Nemon vedenalaisessa kaupungissa&rdquo; sammakkomiehi&auml;? En muista. Muistan elokuvasta vain kaksi kuvaa: l&auml;pi h&auml;m&auml;r&auml;n meren tunkeutuva sukellusvene &ndash; varmaankin k&ouml;mpel&ouml; pienoismalliviritys &ndash; ja otsaansa rypist&auml;v&auml;, tupakkaa polttava kapteeni Nemo. Polttaako h&auml;n tupakkaa? <em>Sukellusveneess&auml;?</em> Sellainen muistikuva minulla on. Tarinasta en saa palautetuksi mieleeni mit&auml;&auml;n, mutta kun astumme sis&auml;lle saliin, vilkaisen aulan sein&auml;ll&auml; olevaa valokuvaa: k&auml;det taskuissa seisova mies katsoo makaavan naisen jalkoja. Kuva palaa kiinni verkkokalvoihini. My&ouml;hemmin saan tiet&auml;&auml;, ett&auml; se on elokuvasta &rdquo;Miehuuskoe&rdquo;.</p> <p>2) Tappajahai</p> <p>Jarmo muuttaa Vantaalle J&auml;rvenp&auml;&auml;st&auml;, kun h&auml;nen vanhempansa eroavat. Meist&auml; tulee Jarmon kanssa hyv&auml;t kaverit. H&auml;n on ulosp&auml;insuuntautunut, hauska poika, jolla muistoissani on parta. Se on tietysti j&auml;rjet&ouml;n muistikuva, sill&auml; olemme tutustuessamme vain v&auml;h&auml;n toisella kymmenell&auml;. Jarmolla kuitenkin on kasvot, joihin parta kuuluu. Olisin h&auml;mm&auml;stynyt, jollei h&auml;n t&auml;n&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; olisi ollut jo kymmeni&auml; vuosia parrakas. Kun min&auml; my&ouml;hemmin menen lukioon, l&auml;htee Jarmo ammattikouluun opiskelemaan putkimieheksi. Emme tapaa en&auml;&auml; milloinkaan.</p> <p>Elet&auml;&auml;n alkuvuotta 1976, kun Jarmo kertoo v&auml;litunnilla kuinka voisimme n&auml;hd&auml; joulukuussa teattereihin tulleen, lapsilta kielletyn &rdquo;Tappajahain&rdquo;: &rdquo;menn&auml;&auml; kattoo se J&auml;rvenp&auml;&auml;h&auml;n!&rdquo; Jarmo on jo n&auml;hnyt J&auml;rvenp&auml;&auml;ss&auml; James Bond &ndash;elokuvan &rdquo;El&auml; ja anna toisten kuolla&rdquo;, mik&auml; minulla Helsingiss&auml; ep&auml;onnistuu, vaikka panen kenkieni sis&auml;lle talouspaperia ollakseni sentin tai kaksi pidempi ja siten &ndash; esimurrosik&auml;isen logiikalla &ndash; vanhemman n&auml;k&ouml;inen.</p> <p>Ajamme J&auml;rvenp&auml;&auml;h&auml;n junalla. Liput &rdquo;Tappajahaihin&rdquo; myy meille yst&auml;v&auml;llinen, Jarmolle jo tuttu t&auml;ti, jolla on vitivalkoinen tukka. Elokuva on siet&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;n j&auml;nnitt&auml;v&auml;. Muistan viel&auml;kin putoavan tunteen vatsassani, kun ensimm&auml;inen uimari nyk&auml;ist&auml;&auml;n veden alle. Vuosikausia esityksen j&auml;lkeen pelk&auml;&auml;n uimista meress&auml;, joten ik&auml;rajan asettajat osasivat ammattinsa.</p> <p>Kotimatkalla istumme junavaunun pieness&auml;, muutaman penkin v&auml;lik&ouml;ss&auml; ja leikimme, ett&auml; juuri <em>nyt </em>ikkunan taakse ilmestyy hai. Huudamme ja nauramme, kunnes kondukt&ouml;&ouml;ri k&auml;skee meit&auml; olemaan hiljaa. H&auml;nen menty&auml;&auml;n huudamme taas.</p> <p>Seuraavalla viikolla teen teknisiss&auml; t&ouml;iss&auml; vanerista hain selk&auml;ev&auml;n, jossa on kolmekymmensenttinen varsi. Maalaan ev&auml;n mustaksi tahmealla maalilla. Kun menemme koulun kanssa uimaan, otan ev&auml;n Martinlaakson uimahallin altaaseen ja pid&auml;n sit&auml; pinnalla sukeltaessani. Jarmon mielest&auml; tempun pilaa varren lyhyys. Muut uimarit n&auml;kev&auml;t polskivat jalkani ja pinnalle ylettyv&auml;n takapuoleni, eik&auml; vaikutelmaa l&auml;hestyv&auml;st&auml; tappajahaista p&auml;&auml;se oikein syntym&auml;&auml;n.</p> <p>3) Olen utelias - Keltainen</p> <p>Kev&auml;t 1992. Olen muutaman vuoden alle kolmenkymmenen, rakastunut. Rakastamani nainen tekee valokuvataidetta ja houkuttelee minut mukaansa Espanjaan, miss&auml; on tarkoitus kuvata maastossa &ouml;isi&auml; asetelmia, diaprojektorin valossa. Min&auml; saisin esiinty&auml; yhdess&auml; kuvassa. Lojuisin alastomana kalliolla ja p&auml;&auml;lleni projisoitaisiin dinosaurus. Hieno ajatus.</p> <p>Huhtikuinen y&ouml; vuoristossa on j&auml;&auml;t&auml;v&auml;n kylm&auml;. Olemme etsineet paikallisista konevuokraamoista koko p&auml;iv&auml;n aggregaattia projektorin virtal&auml;hteeksi, tiet&auml;m&auml;tt&auml; mik&auml; &rdquo;aggregaatti&rdquo; olisi espanjaksi. Mukana matkalla on my&ouml;s yst&auml;v&auml;mme Maarit. H&auml;n osaa hieman espanjaa. Kun grupo electr&oacute;geno vihdoin s&auml;tk&auml;tt&auml;&auml; y&ouml;n pimeydess&auml;, tulee virkavalta valot vilkkuen katsomaan mit&auml; teemme. Maarit kysyy poliisilta, kulmiaan h&auml;mm&auml;styneen&auml; nostellen: &rdquo;es prohibido?&rdquo; Poliisi katsoo kalliolla makaavaa alastonta miest&auml;, dinosauruskuvaa h&auml;nen p&auml;&auml;lleen heijastavaa projektoria, kameran takaa ohjeita kiljuvaa naista ja toteaa, ett&auml; ei kai tuossa mit&auml;&auml;n kielletty&auml; ole.</p> <p>Jatkamme matkaamme Madridiin, miss&auml; menemme, rakkaani kanssa kaksin, elokuva-arkistoon katsomaan ruotsalaisklassikkoa &rdquo;Olen utelias &ndash; Keltainen&rdquo;. Ennen teatterin pimenemist&auml; pitelemme toisiamme k&auml;dest&auml; ja h&ouml;p&ouml;t&auml;mme h&ouml;lm&ouml;j&auml;, tiet&auml;en, ettei kukaan ymm&auml;rt&auml;isi suomeamme. Kommentoimme kohta alkavan elokuvan avointa seksuaalisuutta ja juttumme ajautuvat intiimeiksi. Vasta kun takanamme joku alkaa tasaisella nuotilla puhua suomea, tajuamme, ett&auml; tietysti ruotsalaista elokuvaa tulisi katsomaan laumoittain Madridin suomalaissiirtokunnan j&auml;seni&auml;kin. Onneksi teatterin valot sammuvat samalla hetkell&auml; ja Sj&ouml;manin elokuva p&auml;&auml;see alkamaan.</p> <p>Muistan elokuvasta kohtauksen, jossa kiipeill&auml;&auml;n alastomana puussa. Tunnen sit&auml; katsoessani kollegiaalista my&ouml;t&auml;tuntoa n&auml;yttelij&ouml;it&auml; kohtaan.</p> <p>4) Babe &ndash; urhea possu</p> <p>Elet&auml;&auml;n vuotta 1996. Esikoiseni on kolmevuotias, kun p&auml;&auml;t&auml;n vied&auml; h&auml;net katsomaan kokonaista pitk&auml;&auml; elokuvaa. Olen itse v&auml;h&auml;n p&auml;&auml;lle kolmenkymmenen ja viett&auml;nyt poikieni syntym&auml;n j&auml;lkeen tiivist&auml; kotiel&auml;m&auml;&auml; Tampereella. Elokuvia olemme katsoneet televisiosta ja videolta, k&auml;yneet lastenn&auml;yt&ouml;ksiss&auml; Niagarassa.</p> <p>Tied&auml;n jo etuk&auml;teen, ettei motorisesti aktiivinen poikani olisi helppo pidelt&auml;v&auml; teatterissa ja selit&auml;n tilanteen kassalle: t&auml;m&auml; on ensimm&auml;inen yrityksemme katsoa t&auml;ysimittainen elokuva. Se saattaa ep&auml;onnistua. Ostan my&ouml;s pussillisen karkkeja, joilla toivon voivani pit&auml;&auml; pojan hiljaisena.</p> <p>Istumme aika eteen. Poikani kysyy milloin sy&ouml;d&auml;&auml;n karkit ja selit&auml;n, ett&auml; elokuvissa karkit sy&ouml;d&auml;&auml;n vasta, kun valot sammuvat. Sit&auml; odotetaan. Ja odotetaan. Minuutit tuntuvat tunnilta, kun vanhempia valuu lapsineen saliin ja ihan siin&auml; vieress&auml; <em>sy&ouml;d&auml;&auml;n</em> jo karkkeja, kirkkaassa valossa.</p> <p>Lopulta tulee pime&auml; ja elokuva alkaa. Avaan karkkipussin. Baben varhaista el&auml;m&auml;&auml; suurtilalla kuvataan synkin kuvin, dramaattisin musiikein. Karkkipussin pohja paljastuu ja viimeisen hedelm&auml;karkin nielaistuaan poikani ilmoittaa, ett&auml; nyt l&auml;hdet&auml;&auml;n. Yrit&auml;n kuiskata, ett&auml; t&auml;ss&auml; on v&auml;h&auml;n surullinen kohta, mutta kohta n&auml;hd&auml;&auml;n jotakin kivempaa. Poikaa asia ei kiinnota. &rdquo;Babe&rdquo; ei oikein nappaa. Kun nousemme penkist&auml;, vied&auml;&auml;n kankaalla Baben &auml;iti&auml; teurastamoon. Viimeisess&auml; kuvassa, jonka elokuvasta n&auml;en, loistavat el&auml;inkuljetusauton punaiset takavalot.</p> <p>Lipunmyyj&auml; pudistelee p&auml;&auml;t&auml;&auml;n, kun tulemme ulos salista ennen kuin elokuvaa on kulunut edes kymmenen minuuttia. Saan rahani takaisin.</p> <p>Kotona poikani kertoo &auml;idilleen, ett&auml; elokuva oli aika hyv&auml;.</p> <p>5) Ben-Hur</p> <p>Loppuvuosi 2008. L&auml;hestyn viidennen vuosikymmeneni puoliv&auml;li&auml;. Olen koko vuoden etsinyt itse&auml;ni sill&auml; kiihkolla, jolla keski-ik&auml;iset miehet itse&auml;&auml;n etsiv&auml;t. Projektiin kuuluu alakuloa ja suurten kysymysten ihmettely&auml;: miksi t&auml;m&auml; kaikki? Yrit&auml;n vastata kysymykseen matkustamalla seitsem&auml;ksi viikoksi Roomaan, kirjoittamaan n&auml;ytelm&auml;&auml; Villa Lanteen.</p> <p>Tampereen pime&auml;n marraskuun j&auml;lkeen palauttaa Rooma el&auml;m&auml;niloani. Kun ensimm&auml;isen kerran astun Villa Lantessa huoneeseeni <em>Giallaan</em> ja n&auml;en ulos, ved&auml;n n&auml;kym&auml;n h&auml;ik&auml;isem&auml;n&auml; henke&auml;. Avaan ikkunan. Irrotan hy&ouml;nteisverkon puukehyksineen s&auml;peist&auml;&auml;n, nostan sen varovaisesti sis&auml;lle huoneeseen &ndash; eik&auml; minun ja Rooman v&auml;liss&auml; ole en&auml;&auml; mit&auml;&auml;n. Maisema kattaa kaupungin Castel Sant&rsquo;Angelolta Lateraanikirkolle. Illalla miljoonap&auml;iset rastasparvet py&ouml;rteilev&auml;t savukiehkurana Teveren yll&auml;, hennon lohenpunaista taivasta vasten. Y&ouml;ll&auml; kuulen vankien huutoja Gianicolon rinteess&auml; olevan tutkintavankilan muurien takaa. Aamulla her&auml;&auml;n h&auml;lytysajoneuvojen ulinaan ja autontorvien kakofoniaan.</p> <p>Yhten&auml; joulukuun alun iltana Villa Lanten <em>salonessa</em> n&auml;ytet&auml;&auml;n elokuva. Fred Niblon &rdquo;Ben-Hur&rdquo; vuodelta 1925 esitet&auml;&auml;n el&auml;v&auml;n pianos&auml;estyksen kanssa. Sali t&auml;ytyy <em>vanhoista</em> roomalaiskatsojista &ndash; monet vanhempia kuin elokuva &ndash; ja tulee aivan pime&auml;&auml;. Kankaalle heijastuu dramaattisia mustavalkokuvia ja pianisti soittaa Villa Lanten kuulua pianoa, jonka koskettimien &auml;&auml;ress&auml; ovat istuneet Franz Liszt, Edvard Grieg ja Arthur Rubinstein.</p> <p>Istun kovassa tuolissani tutisevap&auml;isten roomalaispatriisien keskell&auml;, katson Maryn &auml;&auml;nett&auml; itkevi&auml; kasvoja, Judah Ben-Hurin raivoa petollista Massalaa kohtaan. Liikutun pime&auml;ss&auml; kyyneliin. Mist&auml; t&auml;m&auml; tunnereaktio syntyy? En tied&auml;, mutta &auml;&auml;nen, kuvan ja ymp&auml;rill&auml;ni istuvien katsojien kolmiyhteys puhuu minulle juuri nyt elokuvan salaista kielt&auml;, sit&auml;, joka l&auml;p&auml;isee rintalastan ja kouraisee syd&auml;nt&auml;. Tied&auml;n, ett&auml; n&auml;inh&auml;n ihmisen polku kulkee, vuosikymmenest&auml;, elokuvasta toiseen, l&auml;pi odotuksen, toivon, rakkauden ja menetyksen &ndash; surujen ja selitt&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;n onnenkin kautta.</p> http://kohtaus.yle.fi/blogit/loppu-mielessa/elamani-elokuvat#comments Loppu mielessä Mika Ripatti Mon, 09 Jan 2012 09:20:35 +0200 1004 at http://kohtaus.yle.fi Kuningattaren paljastukset http://kohtaus.yle.fi/blogit/draama-queen/kuningattaren-paljastukset <p>Rakas yst&auml;v&auml;, kun luet t&auml;m&auml;n, on kone jo noussut ilmaan. Olen jo kaukana.</p> <p>Olen aina halunnut kirjoittaa nuo sanat! Miten dramaattista, ylv&auml;st&auml; ja katkeransuloista. Olen valinnut l&auml;ht&ouml;ni hetken, kaikki on hallinnassani, olen valmis. Saan viimeisen sanan. Riisun tiaran hiuksiltani, suljen l&auml;pp&auml;rin kannen, ved&auml;n johdon irti sein&auml;st&auml;. Yst&auml;v&auml;t j&auml;&auml;v&auml;t kaipaamaan, vihamiehet katumaan, rakkaat suremaan. Tack och adj&ouml;.</p> <h4>Ket&auml; kiinnostaa?</h4> <p>Lukeeko kukaan t&auml;t&auml; blogia, joka on ollut eritt&auml;in vaikeasti l&ouml;ydett&auml;viss&auml; t&auml;&auml;ll&auml; Ylen Kohtaus-sivulla? Ihme kyll&auml;, joitakin t&auml;m&auml; blogi on kiinnostanut. Kommentoijia ei juuri ole ollut, mutta lukijoita yhteens&auml; yli tuhat, mik&auml; hivelee kromipintojamme.</p> <p>Nyt seuraa intiimej&auml; paljastuksia:</p> <ul> <li>Meit&auml; kirjoittajia on ollut kaksi ja toinen meist&auml; on mies. Uskottehan?</li> <li>Sekoitimme surutta faktaa ja fiktiota. Uskoimme itse kaiken.</li> <li>Lupasimme enemm&auml;n seksi&auml; kuin annoimme. Pahoittelumme siit&auml;. Tiedoksenne my&ouml;s, ett&auml; saimme seksi&auml; v&auml;hemm&auml;n kuin halusimme. Onneksi eduskunta pani Ylen puolesta koko kansaa, verolla.</li> </ul> <p>Tulevaisuus on avoin, eik&auml; se pelota meit&auml;. Uusi kiilt&auml;v&auml; vuosi roikkuu ty&ouml;huoneemme sein&auml;ll&auml; ja t&auml;yttyy vauhdilla. Tyhj&auml;n&auml; se on t&auml;ynn&auml; mahdollisuuksia, el&auml;myksi&auml;, valloituksia ja sit&auml; ihanaa seksi&auml;! T&auml;ytettyn&auml; luvassa on suuria tunteita, itkua ja naurua, niskavillat nostattavaa j&auml;nnityst&auml; ja hermoja helliv&auml;&auml; lempeytt&auml;.</p> <p>Nyt seuraa Ylen ohjelmien mainoksia:</p> <ul> <li>Tammikuussa Tapio Piirainen perehdytt&auml;&auml; ty&ouml;el&auml;m&auml;n haasteisiin tv-elokuvassa <strong>Lumihiutalemuodostelma</strong>, sek&auml; vanhanpojan rakkauteen tv-elokuvassa <strong>Punainen nauha</strong>.</li> <li>Helmikuussa alkaa upean diivan ja naisen, Pirkko Saision kirjoittama <strong>Tehdas</strong>, joka kuvaa ei niin tavallisia ihmisi&auml; ep&auml;tavallisen tarkasti.</li> <li>Maaliskuussa jatkuu uusin jaksoin <strong>K&auml;tev&auml; em&auml;nt&auml;</strong>, joka esittelee arjen juuri niin naurattavana kuin se on.</li> <li>Huhtikuussa n&auml;emme uusintana draamasarjan, joka perustuu vanhoihin uutisiin... jess! <strong>Uutishuone </strong>on harvinaisen el&auml;v&auml; ja toimiva epookkisarja, jonka moottorina toimii t&auml;yttym&auml;t&ouml;n rakkaus. Saavatko Raija ja Vesa toisensa?</li> <li>Toukokuussa Radioteatteri esitt&auml;&auml; Laura Collianderin runon ja draaman yhdistelm&auml;n, kuunnelman <strong>&Auml;itienp&auml;iv&auml;n y&ouml;</strong>. Tuona y&ouml;n&auml; ei kukaan nuku.</li> </ul> <p>Ja paljon muuta henkiset tarpeet t&auml;ytt&auml;vi&auml; ohjelmia on tulossa. Fyysist&auml; tyydytyst&auml; ohjelmamme eiv&auml;t valitettavasti tarjoa, sen jokainen hankkikoon itse.</p> <p>Draama ei kuulu vain ammattilaisille. Mimesis, draaman ydin: halu, taito ja tapa j&auml;ljitell&auml; todellisuutta on meiss&auml; kaikissa. Nauttikaamme siit&auml;.</p> <p>&ldquo;We&rsquo;ll meet again, don&rsquo;t know where, don&rsquo;t know when, but I know... N&auml;ihin kuviin, n&auml;ihin tunnelmiin!</p> <p>DQ</p> http://kohtaus.yle.fi/blogit/draama-queen/kuningattaren-paljastukset#comments Draama Queen Draama Queen Wed, 04 Jan 2012 13:12:36 +0200 1002 at http://kohtaus.yle.fi Leikkaus suoritettu http://kohtaus.yle.fi/blogit/3simoa/leikkaus-suoritettu <p><img width="400" height="266" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/vikakuva1.jpg" alt="" /></p> <p>T&auml;st&auml; eteenp&auml;in kaikki on helppoa. Siis minulle. Min&auml; istuskelen ohjaajan ominaisuudessa sohvalla, juon kahvia ja annan lahjakkaampien ihmisten tehd&auml; t&ouml;it&auml;. V&auml;lill&auml; saatan sanoa jotain n&auml;pp&auml;r&auml;&auml; tai kommentoida kahvin laatua. Jos torkuiltani kerke&auml;n.</p> <p>Nyt Simot on sitten kuljetettu kovalevyll&auml; Bar Finland nimiseen firmaan, jossa kuva tehd&auml;&auml;n valmiiksi: Kuvaan tehd&auml;&auml;n v&auml;rim&auml;&auml;ritys, siihen liitet&auml;&auml;n muutamat kuvan korjaukset, efektit ja alkutekstit.</p> <p><img width="300" height="408" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/vikakuva2.jpg" alt="T&auml;ss&auml; makaa 3 Simoa, ei viel&auml; todellakaan lep&auml;&auml;. " /></p> <p>3Simoa ei ole mik&auml;&auml;n tehosteiloittelu, mutta aina kuvissa jotain korjattavaa on. Mikrofoni voi vilkkua jossain kuvan kulmassa tai jotain muuta saattaa olla v&auml;&auml;r&auml;ss&auml; paikassa. Esimerkiksi meill&auml; on yksi ovi kohtauksen sis&auml;ll&auml; v&auml;lill&auml; auki ja v&auml;lill&auml; kiinni. Korjaamme oven asennon samanlaiseksi kaikissa kuvissa. N&auml;in n&auml;s&auml;viisaat leffafriikit eiv&auml;t p&auml;&auml;se siin&auml; kohtauksessa huutamaan kuorossa: Virhe! Mutta &auml;lk&auml;&auml;s friikit huoliko. On siell&auml; pari klaffivirhett&auml;, joilla voitte tehd&auml; vaikutuksen deittiinne.</p> <p>T&auml;ll&auml; viikolla alkoi Barissa v&auml;rim&auml;&auml;ritys, jonka tekee Petri Falkenberg kuvaajamme Jyrki Arnikarin kanssa. Silloin kuvaan tehd&auml;&auml;n lopullinen hienos&auml;&auml;t&ouml;. T&auml;t&auml; vaihetta kest&auml;&auml; kymmenen p&auml;iv&auml;&auml; ja 3Simoa kuvan pit&auml;isi olla valmis vuoden 2012 alussa.</p> <p>&Auml;&auml;net on toimittu Humina-nimiseen firmaan, jossa &auml;&auml;nisuunnittelu tapahtuu. Siell&auml; Tuomas Sepp&auml;nen ja Timo Anttila alkavat tekem&auml;&auml;n omaa hommaansa. Ensin he putsaavat &auml;&auml;niraidoilta kaiken turhan pois ja j&auml;tt&auml;v&auml;t vain dialogin. Sen j&auml;lkeen suurin osa elokuvassa olevista &auml;&auml;nist&auml; tehd&auml;&auml;n uusiksi. Eli ovien kolahdukset, askeleet, vaatteiden kahahdukset, nen&auml;n tuhinat, pierut ja sen sellaiset tehd&auml;&auml;n kaikki uusiksi. Niit&auml; &auml;&auml;ni&auml; kutsutaan foyleiksi ja ne tehd&auml;&auml;n tehd&auml;&auml;n Kokkolassa H5 Film Sound -nimisess&auml; putiikissa.</p> <p><img width="400" height="266" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/vikakuva3.jpg" alt="" /></p> <p>Mahdollisesti my&ouml;s jotain &auml;&auml;ni&auml; dubataan. Kuvasimme muutaman kohtauksen parvekkeella ja sinne kuului jos jonkinlaista meteli&auml; pihalta. Jos repliikin p&auml;&auml;lle sitten on sattunut osumaan vaikkapa lokin r&auml;&auml;k&auml;isy, eik&auml; puhdasta ottoa l&ouml;ydy, joudutaan se &auml;&auml;nitt&auml;m&auml;&auml;n j&auml;lkik&auml;teen.</p> <p>&Auml;&auml;nisuunnittelun aikana nelj&auml;nness&auml; firmassa eli NeoMusicissa tehd&auml;&auml;n s&auml;vellysty&ouml;t&auml;. Janne Huttunen on jo demoja tehnytkin, mutta nyt aletaan sitten tarkemmin katsomaan, ett&auml; mihin tulee mit&auml;kin musiikkia.</p> <p><img width="400" height="266" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/vikakuva4.jpg" alt="" /></p> <p>Ai niin se leikkaus. En osaa sanoa siit&auml; mit&auml;&auml;n. Tuntuu toimivan ja on hyv&auml; mieli, ett&auml; se on ohi. Alkoi jo ottamaan kaaliin koko homma. Varsinkin rendaaminen. Aika monet versiot elokuvasta rendasin koneesta ulos. Erilaisiin n&auml;ytt&ouml;ihin piti aina uusin versio saada ulos ja siihen menee aina pitk&auml; tovi aikaa. About 6 tuntia. Sen siit&auml; saa kun t&auml;ydess&auml; resoluutiossa leikkaa. Ammattileikkaaja olisi varmaan toiminut.</p> <p>Ohjaaja taputtaa leikkaajaa olalle ja sanoo: &quot;Hyvin tehty!&quot; Leikkaaja katsoo tuimasti takaisin ja toteaa: &quot;Ensi-illassa kuitenkin valitat ett&auml; paskasti leikattu&quot;.</p> <p>N&auml;inh&auml;n se menee. Koskaan ei ole hyvin. Ei edes silloin kun on.</p> <p><img width="400" height="266" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/vikakuva5.jpg" alt="" /></p> 3Simoa 3Simoa Fri, 23 Dec 2011 09:55:59 +0200 1000 at http://kohtaus.yle.fi Bändissä kaksi miestä ja nainen http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/bandissa-kaksi-miesta-ja-nainen <p>Ohjaaja <strong>Tapio Piirainen</strong> vastaa puhelimeen talonsa katolta.</p> <p>&rdquo;Mun elokuviin liittyy yleens&auml; huumori ja jonkinlainen yhteiskunnallisuus. V&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; niiss&auml; ei ole mit&auml;&auml;n selke&auml;&auml; sanomaa. Nytkin m&auml; olen vaan hiest&auml; m&auml;rk&auml;. T&auml;llasta se on kun henkisen ty&ouml;n raataja rupeaa ruumiilliseen ty&ouml;h&ouml;n.&quot;</p> <p>Piirainen, eli Tapsa, pit&auml;&auml; tauon kattoremontin teossa ja puhuu hetken ty&ouml;el&auml;m&auml;st&auml; kertovasta tv-elokuvastaan <em>Lumihiutalemuodostelma</em>.</p> <p>&rdquo;Lumihiutalemuodostelma kertoo kohtuusuuren yrityksen tykyp&auml;iv&auml;st&auml;, jolloin eritt&auml;in moni asia menee pieleen. Aihe on saatu tosiel&auml;m&auml;st&auml;: er&auml;s kaveri kertoi omasta tykyp&auml;iv&auml;st&auml;&auml;n, jonka yhten&auml; teht&auml;v&auml;n&auml; oli tehd&auml; muovailuvahasta itse&auml;&auml;n kuvastava hahmo&rdquo;.</p> <p>Konsulttislangi ja kehityskeskustelut saavat kyyti&auml; kauniissa kartanomaisemassa. Ilman itkua ei p&auml;iv&auml;st&auml; selvit&auml;, ja illan viiletess&auml; tarvitaan paikalle my&ouml;s virkavalta.</p> <p>Elokuvan k&auml;sikirjoitusvaiheessa apuna oli professori <strong>Juha Siltala</strong>, joka toimi taannoin asiantuntijana my&ouml;s tv-sarjassa <em>Raid</em>. Siltala julkaisi vuonna 2004 kirjan Ty&ouml;el&auml;m&auml;n huonontumisen lyhyt historia (P&auml;ivitetty painos vuonna 2007.)</p> <p><img width="480" height="270" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/lumihiutalemuodostelma_480.jpg" alt="Lumihiutalemuodostelma" /></p> <h4>Arjen havaintoja</h4> <p><em>Punainen nauha</em> kertoo verovirastossa ty&ouml;skentelev&auml;st&auml; Turusesta, vanhasta pojasta joka tahtoisi p&auml;&auml;st&auml; eroon poikuudestaan ennen el&auml;kep&auml;ivi&auml;. Veroviraston hemaiseva Helena vaikuttaa sopivalta kohteelta t&auml;h&auml;n tarkoitukseen.</p> <p>&rdquo;Yleens&auml; aiheet l&ouml;ytyv&auml;t l&auml;helt&auml;,&rdquo; kertoo Tapsa. &rdquo;Ne ovat arjen havaintoja, joista l&auml;htee kasvamaan tarina. N&auml;in syntyi Punainen nauha: s&ouml;in lihapasteijaa jossa oli kivi, hammas lohkesi. Menin hammasl&auml;&auml;k&auml;riin ja sain melko tujun puudutuksen. Siin&auml; tuolissa maatessani mietin, millaista olisi olla menossa treffeille puoli naamaa tunnottomana.&rdquo;</p> <p>Aihe l&auml;htee pienest&auml;, vaikka hampaan palasesta.</p> <p>Tapsan elokuvissa on oma tunnistettava tunnelmansa: vakava aihe saa koomisen k&auml;sittelyn. Pienen ihmisen puolella ollaan aina. &nbsp; <br /> &rdquo;Omasta k&auml;sialasta on vaikea sanoa mit&auml;&auml;n. Kierr&auml;t&auml;n kyll&auml; asioita, varastan itselt&auml;ni. Niin tekev&auml;t monet muutkin, esimerkiksi <strong>Howard Hawks</strong>.&rdquo;</p> <h4>Kaksi miest&auml; ja nainen</h4> <p>Kun sanoo Tapsa, on sanottava my&ouml;s Kaitsu. Kaitsu on tietenkin <strong>Kai Lehtinen</strong>, Tapsan luotton&auml;yttelij&auml; joka tekee hellytt&auml;v&auml;n reppana Turusen roolin Punainen nauha-elokuvassa.</p> <p>&rdquo;Ty&ouml;nteko Kaitsun kanssa on v&auml;h&auml;n niin kuin soittaminen samassa b&auml;ndiss&auml;,&rdquo; sanoo Tapsa. Joidenkin kanssa soitto sujuu hyvin, niist&auml; tulee luottoihmisi&auml;. Ty&ouml;h&ouml;n p&auml;&auml;see nopeasti kiinni ilman selitt&auml;mist&auml;, ty&ouml;t&auml; voi l&auml;hesty&auml; monelta kantilta, yhdess&auml; voi kokeilla kaikenlaista. T&auml;rkeint&auml; on luottamus.&rdquo;</p> <p>&rdquo;Tapasimme Tapsan kanssa ty&ouml;n merkeiss&auml; vuonna 1993, juttuja tehtiin kaksi: <em>Kissa ja varjo</em> ja <em>Viimeiset siemenperunat</em>, muistelee Kaitsu, joka vastaa puhelimeen omalta ty&ouml;maaltaan. &rdquo;B&auml;ndivertaus on aika hyv&auml;. Yhdess&auml; soitetaan, v&auml;lill&auml; toinen liidaa, v&auml;lil&auml; toinen. Luottamus on suuri, meill&auml; on semmonen kauhun tasapaino. Ett&auml; ollaanko koskaan riidelty? Voi olla joku muinainen siviiliel&auml;m&auml;n koukero, en muista varmasti,&rdquo; hekottaa Kaitsu.</p> <p>Vuoden 1993 j&auml;lkeen yhdess&auml; on tehty mm. <em>Poliisin poika, Siivoton juttu, Nyr&ouml;l&auml; 3, Suuri Performanssi</em> ja tietenkin Raid, tappava sek&auml; televisiossa ett&auml; valkokankaalla. Lumihiutalemuodostelmassa Kaitsua ei kuitenkaan n&auml;hd&auml;, onko yhteisty&ouml; loppunut? &rdquo;Ei suinkaan! P&auml;&auml;llek&auml;isist&auml; t&ouml;ist&auml; johtuen en t&auml;ll&auml; kertaa p&auml;&auml;ssyt mukaan.&rdquo;</p> <p>Eik&auml; kahta ilman kolmatta: <strong>Maija Junno</strong> on n&auml;yttelij&auml;, joka on usein saanut teht&auml;v&auml;kseen Tapsan elokuvien naisp&auml;&auml;roolit. Maija muistaa yhteisty&ouml;n alkusyk&auml;yksen.</p> <p>&rdquo;Tapsa soitti ensin ja ehdotti p&auml;&auml;osaa elokuvassa, jota ei ollut viel&auml; loppuun asti kirjoittanut. Tapasimme kahvilassa ja yll&auml;tt&auml;en h&auml;n kysyi minulta, mit&auml; haluaisin n&auml;yttelij&auml;n&auml; n&auml;ytell&auml;. Tuli siin&auml; h&ouml;t&auml;k&auml;ss&auml; mieleen k&auml;nnikohtaus ja pyssyll&auml; ampuminen. Ne Tapsa sitten Nyr&ouml;l&auml;3-elokuvaan minulle kirjoitti. T&auml;ytt&auml; luksusta olla vaikuttamassa omaan rooliin noinkin konkreettisesti!&rdquo;</p> <p><img width="480" height="300" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/punainen_nauha_valkama_480.jpg" alt="Punainen nauha. Kuva: Jyrki Valkama/YLE" /></p> <h4>Turvallista lent&auml;&auml;</h4> <p>&rdquo;Tapsan ja Kaitsun kanssa ty&ouml;nteko on kuin menisi kotiin. Olemme tehneet sen verran monta juttua yhdess&auml;, ett&auml; yhteist&auml; kielt&auml; ei en&auml;&auml; tarvitse hakea, vaan se on jo olemassa,&rdquo; kertoo Maija. &rdquo;Miehet ovat tunteneet toisensa eritt&auml;in kauan ja heill&auml; on luvalla sanoen omintakeinen yhteinen huumori. Joskus saatan tiettyyn pisteeseen asti osallistua siihen itsekin, mutta yleens&auml; annan poikien mesota. He ovat kuitenkin molemmat &auml;&auml;rimm&auml;isen lojaaleja ja hyv&auml;syd&auml;misi&auml; ihmisi&auml;.&quot;</p> <p>&rdquo;Turvallisuudentunne on t&auml;rke&auml; n&auml;yttelij&auml;lle ja se on aina l&auml;sn&auml; Tapsan kanssa. Tapsa tukee ja h&auml;nell&auml; on langat k&auml;siss&auml;&auml;n kokonaisuuden kannalta. H&auml;nest&auml; on tullut yst&auml;v&auml;.</p> <p>Kaitsun kanssa ollaan vuosien varrella jouduttu n&auml;yttelem&auml;&auml;n my&ouml;s asioita, jotka eiv&auml;t ole aina olleet ihan helppoja. T&auml;ll&ouml;in luottamus vastan&auml;yttelij&auml;&auml;n on t&auml;rkeint&auml;. Kaitsuun olen aina voinut luottaa. Tied&auml;n, ett&auml; h&auml;n haluaa toisen onnistuvan ja tekee kaikkensa, jotta t&auml;m&auml; olisi mahdollista. Kaitsu on my&ouml;s loistava n&auml;yttelij&auml;, herkk&auml; ja aina tilanteessa,&rdquo; kehuu Maija.</p> <p>&rdquo;B&auml;ndivertaus on hyv&auml;. N&auml;yttelij&auml;n&auml; roolini b&auml;ndiss&auml; vaihtelee. Usein sit&auml; on solisti, mutta t&auml;ytyy osata my&ouml;s olla kuorotytt&ouml;. Kohtauksesta riippuu, mihin painopiste asettuu. Tapsa on ohjaaja, eli kapellimestari - vaikka t&auml;m&auml; orkesterisanastoa enemm&auml;n onkin. H&auml;n tuntee elokuvan lainalaisuudet, tekniikan ja rytmin. H&auml;n tiet&auml;&auml; mik&auml; on tyylilaji, mit&auml; h&auml;n n&auml;yttelij&auml;lt&auml; haluaa. Siihen voi heitt&auml;yty&auml;. Kun on tarkat rajat, on helppo lent&auml;&auml;.&rdquo;</p> <h4>Kolmen vuoden takuu</h4> <p>Tapsa on enemm&auml;n teosten kuin pitkien sarjojen mies. Miksi n&auml;in?</p> <p>&quot;Ei sarja muotona ole huono, olen vain huolissani sarjojen ylivallasta&quot;, perustelee Tapsa. &quot;Kaikkia aiheita ei yksinkertaisesti voi k&auml;sitell&auml; sarjana. Ja kun vertaa teatteria ja televisiota t&auml;n&auml;&auml;n, tuntuu ett&auml; teatteri on enemm&auml;n ajan hermolla. Toisaalta, ehk&auml; pit&auml;isi katsoa televisiota enemm&auml;n kuin tunti viikossa voidakseen v&auml;itt&auml;&auml; mit&auml;&auml;n.&quot; &nbsp;</p> <p>Nyt ei kuitenkaan ehdi avata telkkaria. Tapsa jatkaa kattoremonttia, eli korjaa kattoa huonosti tehdyn remontin j&auml;ljilt&auml;.</p> <p>&rdquo;T&auml;ss&auml;kin olisi hyv&auml; aihe: miten remonttialalta on h&auml;vinnyt ammattitaito ja -ylpeys&rdquo;, Tapsa lopettaa. &rdquo;Sen nimi vois olla vaikka <em>Kolmen vuoden takuu</em>.&rdquo;</p> <p><img width="248" height="330" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/piirainen_sarkkinen_480.jpg" alt="Tapio Piirainen. Kuva: Seppo Sarkkinen/YLE" /></p> http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/bandissa-kaksi-miesta-ja-nainen#comments Kai Lehtinen Lumihiutalemuodostelma Maija Junno Punainen nauha Tapio Piirainen Teosten takaa Thu, 22 Dec 2011 14:31:02 +0200 Anna-Maija Halonen 999 at http://kohtaus.yle.fi Hyvää ja kaunista! http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/hyvaa-ja-kaunista <p>Klikkaa t&auml;&auml;lt&auml; ja kuuntele:</p> <p><a href="http://yle.fi/radio1/mp3/tiedotus/radioteatterin_joulukortti_2011/joulukortti_radioteatteri_2011.mp3">Radioteatterin joulukortti</a></p> <p><img width="479" height="479" alt="" src="/sites/kohtaus.yle.fi/files/imce_uploads/radioteatteri_joulu2011jpg.jpg" /></p> <p>Klikkaa t&auml;&auml;lt&auml; ja lue:</p> <p><a href="http://yle.fi/radio1/draama/radioteatteri/radioteatteri_nauraa_ja_itkee_lapi_kevaan_33416.html">Radioteatteri nauraa ja itkee l&auml;pi kev&auml;&auml;n</a></p> <p>Hyv&auml;&auml; ja kaunista toivovat YLE radiodraaman kaikki tekij&auml;t!</p> http://kohtaus.yle.fi/teosten-takaa/hyvaa-ja-kaunista#comments Teosten takaa Wed, 21 Dec 2011 14:15:44 +0200 998 at http://kohtaus.yle.fi