Baabelin metsä Berliinissä

Baabelin metsä voitti Prix Europa-pääpalkinnon Languages Through Lenses-opiskelijasarjassa Berliinissä lokakuun lopulla. Lyhytelokuvien teemana on Euroopan monikielisyys. Baabelin metsän ovat ohjanneet Aalto-yliopiston elokuvaopiskelijat Elina ja Mike Pohjola. Elokuvan on tuottanut Elina Pohjola ja käsikirjoittanut Mike Pohjola.

Kutsu koulun kautta

- Tieto Languages Through Lenses -kilpailusta tuli viime talvena koulun sähköpostin kautta. Hanke vaikutti mielenkiintoiselta ja lähdimme oitis miettimään millä idealla lähdemme kisaan mukaan, kertoo Elina.

- Helmikuun lopussa toimitimme Amsterdamiin tuotantopaketin, joka sisälsi tuotannon esittelyn, käsikirjoituksen, budjetin, aikataulun ja konseptikuvia. Maaliskuussa saimme tiedon että Baabelin metsä on valittu niiden viidentoista tuotannon joukkoon, joita Euroopan komissio lähtee rahoittamaan. Hakemuksia tuli kaikenkaikkiaan noin sata kahdestakymmenestä eri maasta. Sattumoisin Suomesta valittiin tehtäväksi kolme hanketta, kaikki eri taidekouluista.

- Huhtikuussa kaikki tekijät tapasivat toisensa Amsterdamissa. Kahden päivän mittaisessa workshopissa esiteltiin kaikkien projektit ja jokaisen projektin dramaturgiaa työstettiin. Workshopin alussa ja lopussa oli eurokraateille ominaisia alustuksia, jossa hehkutettiin mahdollisuuksia ja haasteita ja taidetta ja elokuvaa ja kieliä. Komissiossa työskentelevä Harald Harting kertoi hauskasti, kuinka vaikeaa tulkkaaminen ja kääntäminen on, kun virallisia kieliä on parikymmentä ja niiden välisiä kieliyhdistelmiä monta sataa. Mitään tekstiä ei saa julkaista ennen kuin se on käännetty kaikille pakollisille kielille, selittää Elina.

Videotaidetta ja palautetta

- Ehkä paras yksittäinen puheenvuoro oli videotaiteilija Anna Daucikovan esitelmä, jossa hän esitti virkistävän röyhkeitä väitteitä elokuvasta taidemuotona ja näytti pätkiä omista videoteoksistaan. Gallerioissa esitettävän videotaiteen ja elokuvan suhde on melko kaukainen vaikkakin molemmissa on liikkuvaa kuvaa, mutta tämä vastakkainasettelu oli kiinnostavaa. Yhdessä hänen työssään kritisoitiin, että miksi elokuvakouluissa opetetaan ettei kameraan saa katsoa, vaikka valkokankaalta yleisöön tunkeva katse on niin voimakas elämys, kertoo Mike.

- Työpajan varsinainen pihvi oli käsikirjoituskouluttajien Guy Meredithin ja Roger Gregoryn vetämät palautesessiot. Me nuoret tekijät esittelimme työmme ja opettajien johdolla niitä analysoitiin, purettiin, kommentoitiin ja kaiken kaikkiaan parannettiin. ”Ymmärrän mitä haet tällä metaforalla, mutta voisiko se olla selkeämpi?” ”Mitä saavutamme tämän äitihahmon läsnäololla?” ”Onko tuo todellinen vastaus kommenttiini vai yritätkö vain luikerrella koukusta?” Tekstin kehittely sai paljon lisää tästä kiirastulesta, kehuu Mike.

Tuhkapilven alta ajoissa valmiiksi

- Perjantaina workshop hajosi kaaokseen, kun ihmiset alkoivat tajuta, että Eyjafjallajökullin purkauksen vuoksi he eivät pääsisi lähtemään Amsterdamista. Vietimme kaikkiaan noin viikon ylimääräistä aurinkoisessa Hollannissa, ennen kuin saimme viimein järjestettyä junaliput Malmöhön ja Tukholmaan ja sieltä lautalla Helsinkiin, Elina muistelee.

-Amsterdamin jälkeen tein käsikirjoituksesta vielä muutaman version ja samaan aikaan oli jo esituotanto käynnissä, sanoo Mike.

- Esituotannon suurimmat vaikeudet oli Helsingistä käsin löytää Lapista kuvauspaikka, sekä kurdin- ja baskinkieliset näyttelijät. Myös porokuvien suunnittelu etänä oli hankalaa, vaikka yhteistyö Napapiirin porofarmin kanssa sujuikin hyvin. Muutenkin työryhmän rovaniemeläistäydennyksistä oli koko ajan mieletön apu. Kuvaukset hoituivat elokuussa ja jälkityöt elo-syyskuun vaihteessa. Nopea tahti, mutta elokuva ehti ajoissa Prix Europaan, Elina kertaa tuottajan murheita.

Prix Europa

Viisitoista tiimiä ympäri Eurooppaa saapui lauantaina 16.lokakuuta Berliiniin ja käytti koko sunnuntain katsomalla, kommentoimalla ja äänestämällä toistensa elokuvia. Sunnuntai-iltana paljastettiin, että Baabel oli kolmen jatkoon päässeen joukossa, ja kilpailisi opiskelijapalkinto Kultaisesta vasikasta lauantain palkintogaalassa. Jännää! 

- Loppuviikko kului nopeasti workshopeissa, seminaareissa ja muiden kategorioiden ohjelmia seuratessa. Iltaohjelma piti sisällään muun muassa vastaanotot sekä Ranskan että Pohjoismaiden suurlähetystössä. Jälkimmäisessä oli yhtenä erikoisohjelmana islantilaisen radiokuunnelman kuuntelu, mikä oli erityisen mieluisa lisä minulle, myhäilee Elina.

- Palkintogaalassa lauantaina meidän sarjamme palkinto jaettiin ensimmäisenä ja hauskaa oli, että sen jakoi samainen Harald Harting, jonka olimme tavanneet jo Amsterdamissa. Kiitospuheissamme omistimme palkinnon Euroopan syrjityille kielivähemmistöille, ja sen jälkeen elokuva näytettiin suurelta kankaalta koko gaalayleisölle, Mike kertoo.

- Itse vietin suuren osan viikosta Emerging Media -ihmisten kanssa ja tapasin monta kiinnostavaa tyyppiä ympäri Eurooppaa. Yhteistyötä varmasti tapahtuu tämän seurauksena. Eikä se palkinto sitä ainakaan vaikeuta.

"Sorry, I don't understand"

Elina ja Mike kertovat Baabelin metsän lähtökohdasta:

- Mietimme, voisiko kielistä sanoa jotain kiinnostavaa, muutakin kuin että olisi hyvä opiskella englantia. Onko EU:n kielipolitiikassa jopa jotain kritisoitavaa. Kun Suomessa on oma sorrettu alkuperäiskansansa, oli se yksi hyvä lähtökohta tarinalle. Workshopissa huomasimme, että monet käyttivät tunnetuimpia ja isoimpia kieliä - saksaa, ranskaa, italiaa, englantia - ja se vahvisti tätä päätöstä. Ehkä tästä inspiroiduimme laittamaan ainoaksi englanninkieliseksi ja siis ainoaksi suurelle yleisölle aukenevaksi lauseeksi "Sorry, I don’t understand."

Toisaalta ongelmana oli, että jos katsoja ei tunnista yhtään näistä harvinaisista kielistä, miten hän edes tajuaa, että lapset puhuvat eri kieltä. Varsinkaan, kun lapset näyttävät ymmärtävän toisiaan lähes koko ajan. Yksi vihje tästä elokuvassa on siinä, että lapset laskevat kolmeen kukin omalla kielellään eri osissa elokuvaa, selittää Mike.

- Pidimme päämme kieliasiassa ja se kannatti. Monet ovat tulleet kiittelemään juuri tätä kantaaottavaa aspektia, sanoo Elina.

Mitä seuraavaksi?

- Opintoni ovat maisterivaiheessa ja koulun lisäksi kehittelen useita projekteja perustamamme tuotantoyhtiön Pohjola-filmin kautta. Se on myös Baabelin metsän osatuottaja ja keskittyy pohjoiseen elokuvaan. Tulevaisuuden suunnitelmissani on tuottaa televisio-ohjelmia sekä lyhyitä ja pitkiä elokuvia, sanoo Elina.

-Pidän suuresti islantilaisesta ja tanskalaisesta elokuvasta, ja tähtäimessä ovat myös kansainväliset yhteistuotannot. Seuraava yhteinen tuotantomme on pitkä elokuva työnimeltä Viimeistä päivää, jossa on myös poliittinen ulottuvuus; kolme työntekijää saa ulkoistuksen yhteydessä potkut moottorikelkkatehtaalta ja päättää kaapata pomon tyttären vaatiakseen töitään takaisin. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan…

- Ensi vuonna tulee ensi-iltaan käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 - Infernal Musical ja ilmestyy romaanini Ihmisen poika. Niiden ohella työstän muutaman pitkän elokuvan käsikirjoituksia ja teen kirjoitushommia osallistuvaan ja interaktiiviseen mediaan keskittyneessä tukholmalaisyrityksessäni The company P, kertoo Mike.