Haluatko tietää?

Hanhen selästä on huvikuunnelmasarja meille ja meistä, jotka haluamme tietää. Tapahtumapaikka on suuren sanomalehden pieni tiedetoimitus, jossa kaivetaan, kerätään ja metsästetään tietoa. Kerääjinä toimituksen kuopus ja uusi päällikkö Annukka (Milka Ahlroth),  ylitsevuotavan eläinrakas Joona (Jukka Rasila), tiukka tiedenainen Terttu (Ulla Tapaninen) sekä lifestyle-toimituksen kontaktihakuinen Rennie (Jarkko Pajunen). Lisämausteena toimii rusinat tiedon pullasta poimiva paikallisradiotoimittaja Keskinen (Pertti Koivula). Jossakin kaiken taustalla vaikuttaa Editori valvomassa että työt ulevat tehdyksi. Editori on Pomojen pomo, jonka äänen kuulemme vain puhelimessa. Sarja alkaa Radioteatterissa lauantaina 2.4.

Kaikkihan sen tietää

Idean isä ja sarjan ohjaaja Kari Kyrönseppä on käsikirjoittanut Yleisradioon useita tv-komediasarjoja 1970- ja 80-luvulla.

- Hanhen selästä on ensimmäinen kuunnelmani, kertoo Kyrönseppä. Aloitin ideoinnin miettimällä radionomaisia elementtejä. Ensimmäisenä tuli mieleen imitaatio, joka sopii mainiosti radioon. Se hetki, jolloin kuulija ei ole varma kuka puhuu, on kutkuttava. Kohta huomasin että imitointi on vain ilmaisukeino eikä yksistään riitä sisällöksi. Silloin tuli ajatus pienestä ilmaisjakelulehden toimituksesta jossakin kehä kolmosen liepeillä.

Ideaa kehiteltiin vuoden verran Radioteatterissa, sitten kanavalta tuli viesti että muutetaan tapahtumapaikaksi ison lehden tiedetoimitus. Lehti ei ole Hesari, se sattuu vain sijaitsemaan Kiasman ja Postitalon vieressä, virnistää Kyrönseppä.

- Sarjassa peilataan median roolia suhteessa tiedon vastaanottajaan sekä meidän jokaisen ahdinkoa tiedon suhteen: sitä tulvii kaikkialta, mutta mitä pitäisi oikeasti tietää, mikä tieto on arvokasta?

- Sarjan keskeisten roolihenkilöiden, toimittajien, pitää ratkaista tämä pulma. Toimittajan tehtävä on välittää ihmisille tieto siitä mitä maailmassa tapahtuu nyt ja varsinkin tulevaisuudessa. Eivätkä he pysty siihen, niin kuin mekään ei pystytä ratkaisemaan näitä tiedon tulvan ongelmia!

- Siinä on komedia jo hyvin valmiina, koska roolihenkilöt ja vastaanottajat ovat saman dilemman edessä, he eivät selviä. Tulee väärinkäsityksiä, kaikenlaisia kommelluksia. Omat asenteet ja ihmissuhteet toimituksessa ovat esteenä.

Ensimmäisessä jaksossa kuullaan myös vierailijoita, muun muassa eräs ”Tartsu” ja hänen lemmikkikissansa Rontti esiintyvät - eivät tosin omalla äänellään.

Pitääkö tietää?

- Itse suhtaudun tietoon niin kuin useimmat muutkin: yritän löytää merkittävää tietoa ja seuloa pois yhdentekevän, sanoo Kyrönseppä. - Sarjassa ei osoitella tiedon vastaanottajaa, vaan jos jotakin osoitellaan, niin mediaa, joka ei hoida journalistista tehtäväänsä. Medianhan pitäisi tietää enemmän kuin vastaanottajan.

- Koska kanava toivoi pitkää sarjaa - sopimus on tehty 40 jaksosta ja lokakuussa kanava ottaa kantaa jatkosta - sarjan täytyy perustua faktaan. Pelkkä hölmöily ei millään jaksa kantaa kovin pitkälle. Sen takia on haettu vahvaa sokkelia, jonka päälle komedia rakentuu. ”Pitääkö tietää” on merkityksellinen kysymys, kestävä sokkeli.

- Ajankohtaisuutta ei ole tavoiteltu, ajattomuutta kyllä. Tietohan on ja pysyy. Mutta esimerkiksi sopivasti vaalien aattona lähetetään jakso joka käsittelee "häivedemokratiaa."

- Koska on kysymys huvikuunnelmasta, ensimmäinen tavoite on olla viihdyttävä. Jos sarja ei ole viihdyttävä, ei se täytä mitään muitakaan tavoitteita. Kuulijan tiedonjanon herääminen on jalo tavoite - jollaista meillä ei ole.

Voiko tietää mikä menestyy?

- Mulla on sellanen filosofia että viihdeohjelmissa pitää mennä pikkuisten tabujen ja kyseenalaisten asioiden kanssa nokikkain, ja sysiä niitä loitommalle. Silloin viihtymisen olotila laajenee, vastaanottaja huomaa että voi nauraa asioille joita on pitänyt vakavina. Oma elämä tulee rennommaksi. Mutta tämän kun sanoo ääneen, tuntuu heti että onpa yksinkertainen ja lattea ajatus, eihän se noin mene, hymähtää Kyrönseppä.
- Nauru lisää suvaitsevaisuutta.

- Monet sanovat että viihteessä pitäisi olla 80% vanhaa ja 20% uutta. Olen lyönyt monet kerrat päätä seinään kokeillessani tehdä toisin päin, yrittäen ällistyttää kunnolla, mutten uhmaa tätä tosiseikkaa enää! Uutta tässä sarjassa on tieteen harjoittamisen ja journalismin näkökulma, joka ei varmaan huvita sinänsä. Tuttua ja taattua ovat sarjan hassut hahmot, rakastettavat hölmöt jotka ratkovat isoja asioita.

- Kun tehdään pitkää komediaa, ihmiset eivät saa muuttua. Äkkiseltään luulisi, että olisi kiva että hahmot muuttuvat, kehittyvät ja viisastuvat, mutta näin ei vain ole. Jos vertaa vaikka Knalliin ja sateenvarjoon tai telkkarissa Frasieriin: hahmot eivät muutu.

Hanhen selästä perii Knallin ja sateenvarjon lähetyspaikan lauantai-iltapäivänä. Tuoko se paineita?

- Me tavoitellaan sellaista yleisöä, joka kanavalla tuohon aikaan on. Toivottavasti sama yleisö ottaa vastaan nämä toimittajat ja tämän maailman.

Kuka on Otto-Ville Kuusinen?

Sarjassa käytetään myös vanhaa arkistomateriaalia; tietokilpailukysymyksiä, irrallisina välikkeinä kohtausten välillä. Vanhin on talvisodan ajalta: radiotoimittaja ”Palle”, Reino Hirviseppä (Reino Palmroth) kysyy venäläisiltä sotavangeilta kuka on Otto-Ville Kuusinen. Oikea vastaus on tässä tapauksessa ”suuri roisto”.

- Toivottavasti kuulija alkaa odottaa näitä välikkeitä, kysymyksiä joiden vastaus esitetään aina ohjelman kotisivulla, sanoo Kyrönseppä.

Tietoa ja tuloksia

Radiossa Kyrönseppää viehättää itselle uuden välineen nopeus, keveys ja notkeus. Pieni tiimi on hitsautunut yhteen, intiimiys on ihanaa.

- Telkkarin puolella tiimit ovat isoja, 20-30 hengen ryhmiä josta väistämättä osan motivaatio ja sitoutuminen on heikompaa; heiltä saatetaan pyytää samanlaista sitoutumista joka viikko eri juttuun. Innostuksen pumppaaminen tähän rutinoituun porukkaan on välillä raskasta. Täällä mulla on viisi näyttelijää ja äänisuunnittelija. Sisältö syntyy heti, näyttelijät ovat sisällä rooleissaan ja ohjaamien tulee koko ajan helpommaksi ja helpommaksi.

- Puolitoista vuotta sitten tavattiin näyttelijöiden kanssa ekan kerran, jolloin esittelin hahmot. Runsas vuosi sitten tehtiin pilotti, jota editoitiin hartaasti ja jota myös testattiin yleisöllä. Saadun palautteen perusteella tehtiin muutoksia, muun muassa vaihdettiin kahden henkilön asemaa alaisesta pomoksi ja päin vastoin.

- Nyt nauhoitetaan jaksoja 10-15, täysin valmiina on kuusi jaksoa. Olen kuunnellut jaksoja ”laboratorio-olosuhteissa” kuunnelmaeditissä, kirjoittajien kanssa ollaan kuunneltu jaksoja kokoushuoneessa, jolloin kaikki kuuntelevat tosi tarkkaan ja kriittisesti.

- Tässä yhtenä aamuna kuuntelin yhden jakson autossa, olin tahallani jättänyt sen kuuntelematta aiemmin. Kokemus oli ihan erilainen: täähän toimii! Rytmi on hyvä, minä ymmärrän ja kuulen kaiken. Tämä on peruslähtökohta kuunnelmassa: vaikka henkilöt ovat vivahteikkaita, tekstin pitää aueta heti. Kuulijan täytyy voida ei vain kuulla, vaan myös ymmärtää.

- Tuli ihan riemastunut fiilis. Olen tehnyt sellaisiakin ohjelmia, jossa luullaan että kaikki on kohdallaan. Huolellinen pohjatyö on tehty mutta kun on aika startata, mitään ei tapahdu. Auto on uusi ja hieno, mutta kun käännät virta-avaimesta, vehje ei lähde käyntiin. Nyt ei pitäisi olla pelkoa sellaisesta.