Tuanoinnii. Paljonkin voisi kommentoida, heitän jotain. Luovan työn tekeminen on raakaa ja silti niin ihanan palkitsevaa. Siis aina joskus, eihän tätä kukaan muuten tekisi. Maineesta ei usein saa kuin ikäviä vatsapuruja mutta onnistumisesta iloa ainakin hetkeksi.

Täällä kun olen lueskellut ja pohtinut kirjoittamista, niin minulle on syntynyt vaikutelma suuresta ja pelottavasta ohjaaja-dramaturgi-tuottaja-möröstä, jota pieni, kiltti ja ahkera käsikirjoittajaparka joutuu tottelemaan. Ehkä tuostakin ylläolevasta tekstistä kuulsi sellainen tunnelma, ehkä vaan taas "kuvitan" päässäni jotakin.

Arkaa se on elämä joskus. Sitä tuo itsensä muiden arvosteltavaksi ja hylsyjä lentelee. Mutta niin saa turpaansa muutkin. Ei pääse luovan työn visualisti yhtään helpommalla. Ei varmasti stylisti eikä kaffenkeittäjä. Silloin kun on pipo kireällä.

Oma kokemukseni muistuttaa, että toisen ihmisen kannustaminen luo puitteet hyvän tuloksen syntymiselle. Mikä siinä on, että me tarvitsemme juuri silloin eniten toisiamme, kun haluaisimme tykittää toisen helvettiin puheineen ja opetuksineen.

Jykevää toimintaa ja käänteitä on keskustelupalstoilla, joilla ensin tapellaan verissä päin ja sitten yhtäkkiä, jostain kummallisesta, tutusta lauseesta lähtien ollaan kuin ylimmät ystävät. Sitten kun se itse tarina muuttuukin mukavaksi, niin kirjoittelu loppuu kuin seinään. Pitänee vaan jatkaa tällä kuoppaisella tiellä. Kiitoksia kun jaksatte kouluttaa, meitä on moneen bussiin menijöitä.

No nythän on niin, että ei se tekstin toimimattominen kohtien ruotiminen tarkoita sitä että teksti kokonaisuudessaan lytätään syvimpään suohon.

Hhm. Eikös se palautteen vastaanottaminen ole aina kirjoittajan vastuulla... Eli jos nielet palautteen kaikkine ruotoinen, niin varmasti kohta yskit.

Se, joka saa tekstistään rehellistä palautetta, usealta taholta, osaa kyllä loppupeleissä ottaa onkeensa sen, mistä on hyötyä omalle tekstille. Omalle tekstille.

Toki kannustavien taputusten saaminen on kivaa, mutta jossain vaiheessa se ei vaan riitä. Ei draaman kirjoittajalle.

@AD
Samanlainen mörköpeikko täälläkin tuli mieleen. Ehkä se johtuu tästä epätoivoisesta asetelmasta, josta käsin tuntuu, että tekipä mitä tahansa, miten tahansa, niin mahdollisuudet ovat aika pienet. Tai jos tekee juuri niin kuin dramaturgit esittävät, kenen teksti se sen käsittelyn jälkeen on? Teatteripuolella ainakin on tunnu, että halutaan juuri sellaisia tekstejä kuin kourallinen menestyneitä suomalaisia näytelmäkirjailijoita kirjoittaa, ei mitään muuta. En tiedä onko television puolella samoin, mutta en näe syytä, miksei olisi. Saa sivistää tietämätöntä.

Mutta tuosta tekstin kohdasta, että jos tv-draama tai tv-elokuva saa katsojia, se tarkoittaisi että jotain on tehty oikein, en ole aivan samaa mieltä. Ei tietenkään ole tehty varmaan mitään väärin, mutta onko tehty myöskään mitään sellaista, mihin ei olla totuttu, mikä yllättäisi tai haastaisi peruskatsojan?

Maailmalla on valtava määrä valtavan hienoja televisiosarjoja, joita kukaan ei ole katsonut eivätkä lopulta tuotantoyhtiötkään paria tuotantokautta pitempään. Joten se, että katsotaan, ei minun mielestäni ole automaattisesti laatutakuu sen enempää kuin sekään, että ei katsota.

Ylen palautteesta ei ole kokemusta, mutta teattereista kyllä ja niiden palautteiden perusteellisuuteen olen ollut välillä pettynyt: palautteet ovat olleet enemmän mutu-pohjalta pikaisesti kirjoitettuja vaikutelmia ja ajatelmia kuin huolella argumentoituja perusteluja. Silloin joskus kun oikeasti loppuun ajatellun palautteen saa, se on aina ilo.

Hyvä kirjoitus kaikin puolin. Mutta olen myös Teemun kanssa samaa mieltä siitä, että huikeat katsojaluvut eivät aina kerro laadusta. Ainakin Salkkareiden lisäksi BB on aivan fantastinen esimerkki siitä. Mutta eipä huimat katsojaluvut automaattisesti sitä tarkoita, että kyseessä on pinnallista ja katsojien älynlahjoja aliarvioivaa roskaa.

Olen myös täysin samaa mieltä siitäkin, että YLEn oman profiilinsa takia kannattaisi paneutua vaativampiin sarjoihin kuin kaupallisten kanavien. Tämä pitäisi yllä tv-kentän monipuolisuutta, eikä kaikki kanavat yhdenmukaistuisi joihinkin visailu- ja reality-ohjelmiin.

Mutta kuten dramaturgit tuossa mainitsivat aiemmassa kirjoituksessa, ei tässä maassa ole missään sitä veret seisauttavaa käsikirjoitusreserviä, jolla ponnahdettaisiin maailmanluokan julkisuuteen. Ei edes kotimaan tasolla varmasti ole tarjolla mitään mullistavaa käsikirjoitusta - vielä. Näin ainakin draamasarjojen suhteen.

Oli myös ihan hatunnoston arvoinen suoritus dramaturgeilta aiemmassa kirjoituksessa myöntää, että suomalainen tv-draama ei ole kovin hääppöistä. Toivoa valoi se, että kirjoittaminen on harrastuksena lisääntynyt ja tämä varmasti näkyy myöhemmin käsikirjoituksien tasossa. Siihen uskon itsekin.

Mutta kaiken kaikkiaan vaativaa tämä on. On totta, että erilaisia ideoita on varmasti aivan mittaamaton määrä, mutta kuten sanottu, jyvät karsiutuvat akanoista sillä erotuksella, että kirjoittajat saavat ideansa paperille siihen muotoon, jotta ajatus tuotantoon asti etenee.

Tuo dramaturgien tyylineuvo käsikirjoittajille oli aivan osuva myös. Ei tietenkään sillä lähtökohdalla voi alkaa tekemään käsiksiä, että miettii, millä keinolla tuotantoyhtiö käärii isoimmat rahat, mutta mielenkiintoiseen ja koukuttavaan kerrontatapaan voi aina vaikuttaa. Saman asian voi kertoa niin monella eri tavalla.

Timo Ekman
Seinäjoki

Ou nou, kylläpäs täällä suhtaudutaan tosikkomaisesti draamaan. Veren maku suussa huudetaan veret seisauttavan draaman perään.

Telkkariin mahtuu paljon yleisöä kiinnostavaa paskaa mutta entäs sitten. Ei kait täällä kukaan niin puusilmäinen ole, että näkee suurten katsojalukujen tarkoittavan hyvää draamaa.

Hyvässä tarinassa on koukuttavan hyvä tarina ja se on hyvin taitavasti kerrottu, ja se on saanut taloudelliset mahdollisuudet tulla hyväksi draamaksi.

Kannattaa siis muistaa kysellä myös sitä, millaiset taloudellisesti mahdollisuudet draaman käsikirjoittaja esim. Ylessä saa? Taloudelliset mahdollisuudet tarkoittavat muun muassa aikaa tehdä käsistä valmiiksi.

Kuitenkin. Loppujen lopuksi. Leikkiähän draama vaan on. Pallon heittämistä eteen päin, ota kiinni jos saat, ja oho jos pomppas, tai mikä parasta, katos ku nappas.

Voit tarjota meille teoksiasi Kohtaus-sivuston TARJOA -osion kautta.
Löydät sieltä kaavakkeen, millä homma hoituu näppärästi. Muutoinkin kannattaa lukaista samaisen osion artikkelit, ne avaavat osaltaan käsikirjoitusten etenemistä tuotantoon.
Terveisin,
Pertti