Kotikatu - 500 jaksoa draamaa

Kotikadun pilottijakson ensiesityksen aikaan elokuussa 1995 ei internetistä ei ollut kovikaan moni vielä kuullut, viikottaiset skandaalilehdet eivät olleet luetuimpia aikakauslehtiä ja tosi-tv:stä nykymuodossaan tuskin edes haaveiltiin. Miten pitää alunperin 3-vuotiseksi suunniteltu draamasarja elinvoimaisena ja kyvykkäänä vastaamaan nykytelevision haasteisiin?
 

Kaiken takana on käsikirjoitus
 

- Kaikki lähtee käsikirjoituksesta, sanoo Marko Rauhala, Kotikadun vastaava tuottaja.  - Meillä on ollut onnea: Kotikadun käsikirjoittajat ovat loistavaa porukkaa: ammattitaitoisia, asialleen vihkiytyneitä ja ilman turhaa ylimielisyyttä.

Ammattitaitoa käsikirjoittajilta totisesti vaaditaan, sillä viidentoista vuoden aikana kertyneen historian mukana kuljettaminen ei ole aivan yksinkertaista puuhaa. Kotikadun kerronta on myös vuosien aikana muuttunut, alun sulkeutuvista tarinoista on siirrytty pidempiin tarinankuljetuksiin.Tällä hetkellä lyhyet tarinat kestävät keskimäärin 5 -10  jaksoa, mutta esimerkiksi Tuijan matka petetyksi tulemisen epäilystä asiasta varmuuden saaneeksi naiseksi on kestänyt vuoden.

Tämä on vaatinut myös katsojilta erilaista asennoitumista sarjaan kuin ennen.        
- Katsojien täytyisi malttaa odottaa sitä mihin elämä Kotikadun asukkaita vie ja toisaalta samalla pitäisi muistaa miten se on sarjan hahmoja vuosien aikana riepottanut ja miten eletty elämä vaikuttaa hahmojen reagoimiseen ja tekoihin, Rauhala sanoo.

 - Ehkä siinä onkin ollut  yksi syy miksi Kotikadun katsojilta saatu palaute on välillä ollut murskaavaa ja sarjan hahmoja on moitittu "luonteenvastaisesta" käyttäytymisestä. Olisiko muutokset ja uudentyyppinen kerronta ollut helpompi ottaa vastaan jos rinnalla olisi kulkenut jonkilainen hahmojen historiaan viittaava kommenttiraita esimerkiksi sarjan muiden hahmojen repliikeissä? Kuinka paljon pitää selittää? Tämä ja kokonaiskerronnan onnistuminen ovat asioita, mihin script editorien ja tuottajan pitänee kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta, tv-draama on uuden kerronnan kokeilukenttä, ja sen käyttämä kieli voi hienoimmillaan olla paljon hienovaraisempaa ja vihjailevampaa kuin esimerkiksi elokuvan, jossa kerronnallisiin kokeiluhin ei välttämättä ole varaa, pohdiskelee Rauhala.
 

Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina sellaisena kuin nyt oot
 

Kotikadun ja sen kokemien muutosten liepeillä on käyty julkisuudessa paljon keskustelua, kerättiinpä Kotikadun pelastamiseksi -tai oikeastaan sen palauttamiseksi ennalleen - addressikin.

- Jos Coronation Street tai East Enders eivät olisi koskaan saaneet muuttua olisivat ne edelleen mustavalkoisia 3:4 kuvasuhteella kuvattuja ja ilman etnisiä vähemmistöjä, täräyttää Rauhala. - Draama elää muutoksesta ja niin myös Kotikatu, nostalgian tuleen ei voida jäädä makaamaan tai sitten sarja on vietävä todella eeppis-historiallisen idyllin suuntaan.  

Uudistuminen onkin sarjan tekijöille tärkeää. Teresa Mecklin, yksi sarjan ohjaajista, kertoo: - Kotikatu luo jatkuvasti nahkaansa, uudistuu niin teknisesti kuin käsikirjoituksellisestikin ja se antaa tekijöille uutta voimaa ja intoa. Se, että olemme esimerkiksi siirtyneet niin sanottuun yksikameratekniikkaan ja vieneet kuvailmaisua elokuvallisempaan suuntaan on vapauttanut ohjaajan ohjaamaan ja näyttelijät näyttelemään. Enää ei tarvitse tehdä kompromisseja kuvakulmien suhteen vaan voin suunnitella yhdessä kuvaajan kanssa tarinan kuvallista kerrontaa ihan uudella tavalla, Mecklin riemuitsee.

Mikä on Kotikadun tekemisessä pysynyt ennallaan? - Sitoutuminen, henkilöhahmoista huolehtiminen ja niiden rakastaminen eivät ole ohjaajan työstä kadonneet, vastaa Teresa Mecklin. – Työtään pitää myös rakastaa ja arvostaa vaikka muut eivät sitä tekisi. Tätä on hyvä vaatia myös muilta osallistujilta, Mecklin jatkaa.
 

Tosi-tv:n aikakaudella: mihin draamaa tarvitaan?

2000-luvun alussa alkanut tosi-tv:n agressiivinen nousu on aiheuttanut paineita myös tv-draaman tekijöille. – Hyvin tehtyyn realityyn on helppo jäädä koukkuun. Se käyttää hyväkseen samoja lakeja ja arkkityyppejä kuin draamakin. Realityssä voidaan myös monesti taluttaa katsojien eteen paljon hillittömämpiä tyyppejä kuin draamassa ja katsojat hyväksyvät sen. Jos viimeaikaisten realityjen hulvattomimmat henkilöt olisi kirjoitettu hahmoina Kotikatuun niin luulenpa, että sähköpostimme olisi tukkeutunut palautteista, joissa valitetaan siitä, että hahmo ei ole lainkaan uskottava, Rauhala nauraa.

Kilpailutilannetta ei helpota se, että tosi-tv:n panos-tuotos suhde on usein tv-draaman vastaavaa huomattavasti parempi: - Vaikka isoihin, hyvin tehtyihin reality-tuotantoihin on helppo saada rahaa palamaan rutkasti, on reality kuitenkin usein huomattavasti edullisempaa tuotantokustannuksiltaan kuin tv-draama, ja näin myös houkuttelevampaa kanaville, toteaa Marko Rauhala. - Tv-draaman pitää uudistua ja haastaa kilpailijat.

Mihin tv-draamaa tarvitaan realityjen aikakaudella?
-Sitä tarvitaan tuomaan iloa, lohtua, toivoa ja taianomaisia välähdyksiä totuudesta ihmisille, Teresa Mecklin vastaa.
Marko Rauhala hymyilee arvoituksellisesti: - Draamaa tarvitaan tarjoamaan ihmisille pakopaikka arjesta. Sitä myöskin tarvitaan näyttämään ettei ihmisluonne ole niin raaka ja raadollinen kuin mitä tosi-tv:n meille tarjoilema ihmiskuva sen joskus väittää olevan.