yle.fi


Kuka tarvitsee kritiikkiä?

Kuka tarvitsee kritiikkiä?

2. joulukuuta 2010 Kirjoittaja: Anna-Maija Halonen Kommentit: 2

Kajava sen aloitti

- Toimittaja Jukka Kajavan aikana Hesarissa 1970-luvulla keksittiin, että tv-ohjelmia voisi pyytää katsottavaksi etukäteen. Siihen saakka televisiosta oli kirjoitettu vain jälkikäteiskritiikkiä. Siinä meni aikansa, että silloiset yhtiöt Maikkari ja Yle suostuivat tarjoamaan tätä palvelua, muistelee toimittaja, kriitikko Leena Virtanen tv-kritiikin syntyä Suomessa. Virtanen on työskennellyt Helsingin Sanomissa ja on tällä hetkellä freelancer.

Kaikki sitä tarvitsevat

- Kritiikkiä tarvitsevat kaikki: tekijät, katsojat ja tv-yhtiöt. Tv-kritiikki on palvelujournalismia, jossa katsojat ovat ensisijaisia palveltavia, sanoo Virtanen. Mutta olemme tietoisia, että tekijätkin kaipaavat palautetta.

 - Nykyään kritiikki ei erittele, analysoi eikä paneudu ohjelmiin tarpeeksi, lataa ohjaaja Matti Ijäs. Arvostelujen sijaan tehdään markkinointihenkisiä haastatteluita.

- Odotan kritiikkiä ohjaamastani minisarjasta Enon opetukset, joka esitetään tammikuussa Kotikatsomossa, sanoo Ijäs. Uskon että myös katsojat lukevat asiantuntevan arvostelun mieluummin kuin markkinointitekstin.

Suomen arvostelijain liiton puheenjohtaja Siskotuulikki Toijonen on samoilla linjoilla. 60-vuotisjuhlia viettävä liitto järjesti hiljattain Kriitikon viikko - 60 vuotta sarvia ja hampaita!-keskustelusarjan, jossa pohdittiin onko kriitikko hyvä, paha vai taiteen tärkeä apulainen.

- Kriitikko on sillanrakentaja taiteen ja ja katsojan välissä. Kritiikkiä pitäisi olla enemmän. Jos ajatellaan, miten paljon aikaa ihmiset  päivittäin viettävät television äärellä verrattuna esimerkiksi lukemiseen, pitäisi tv-kritiikkejä olla paljon enemmän kuin kirjallisuuskritiikkejä.

Enon opetukset. Kuva: Pertti Raami/YLE.

Katsojat kriitikoina

- Kritiikin korvaaminen ennakkojutulla on ihan tavanomainen ratkaisu. En tiedä, kaipaavatko lukijat enemmän kritiikkejä kuin taustajuttuja, pohtii Virtanen.

- Vaihtelun vuoksi pyysimme Uusi päivä-sarjan alkamisen yhteydessä Hesarin lukijoita ryhtymään itse kriitikoiksi. Keskustelu hs.fi-sivuilla jatkui aikansa, ja 16.11. julkaisimme jälkijutun sen perusteella. Tässä tapauksessa kriitikon ja yleisön arviot olivat varmasti aika samansuuntaisia. Tekemässäni lähtöjutussa oli sisällä kritiikkiä, johon tuottaja sai vastata. Blogi olisi ollut teknisesti parempi toteutustapa, minun olisi ollut helpompi osallistua keskusteluun siten kuin tarkoitus oli, summaa Virtanen kokeilun kokemukset.

Uusi päivä. Kuva: Tommi Taipale/YLE

Pitää olla pokkaa

- Hyvä pokka on kriitikon tärkein ominaisuus, sanoo Virtanen. Pitää uskaltaa sanoa, mitä mieltä on, muuten kritiikeistä tulee tylsiä tekstejä. Mutta toki perustelutkin ovat tärkeitä, ja niitä varten pitää tuntea televisio hyvin. Sille ei voi mitään, jos kritiikki masentaa tekijät. Niin käy varmaan, vaikka kriitikko olisi hienotunteisempikin.

Tuomarin painavaa viittaa Virtanen ei suostu laittamaan harteilleen, mutta yhtyy ajatukseen että kriitikko on tutkija, tukija ja tiedottaja.

- Hankin yleensä aina lisätietoja tekijöistä. Aiempaa tuotantoa harvoin ehtii katsoa siinä tilanteessa, mutta suotavaa tietysti olisi, että olisi jotain tuntumaa siihen ennestään.

Huonoa kritiikkiä Virtanen ei välttämättä pidä pahana.

- En usko, että huono kritiikki karkottaa katsojat, sehän vain lisää uteliaisuutta. Katsojat ovat itsenäisiä toimijoita. Pahinta ohjelman kannalta on vaikeneminen.

Tv-kritiikin tulevaisuus?

Tv-ohjelmatiedot löytyvät tänä päivänä lukuisista printtilehdistä sekä kanavien omilta ja muilta nettisivuilta. Tv-kritiikkejä olemme vielä enimmäkseen tottuneet lukemaan suurten päivälehtien tv-sivuilta.

- Television katselu on suuressa murroksessa, kun ihmiset voivat nyt jo katsoa ohjelmia koska haluavat. Mitä tapahtuu perinteisille kanaville ja ohjelmakaavioille? kysyy Virtanen. Mutta niin kauan kun ohjelmia tehdään, niitä on varmasti myös syytä nostaa ja arvioida.

-Tv-kritiikkeihin liittyy se ristiriita, että esimerkiksi Hesari kokee tavallaan Ylen ja MTV:nkin kilpailijanaan nykyisillä mediamarkkinoilla. Kriitikon työhön tällä ei ole mitään vaikutusta, mutta lehden sisällä ehkä on. Itse odotan, että tv-kritiikit ja kolumnit siirtyisivät verkkoon, siis printin rinnalle. Ihmettelen, ettei niin ole jo tapahtunut, sanoo Virtanen.

Kritiikistä keskusteluun

Blogit ovat tulleet voimalla mediaan, toteaa myös Journalisti-lehti viimeisimmässä numerossaan. Voisiko yksi kritiikin muoto tulevaisuudessa olla blogi, jota isännöi tietyn ajan ohjelman tekijä, vaikkapa tuottaja tai ohjaaja, yhdessä kriitikon kanssa? Avattaisiin keskustelufoorumi, jonne on etukäteen kutsuttu myös katsojia kohderyhmästä kertomaan mielipiteensä. Saataisiinko tällä tavalla aikaan aitoa vuorovaikutusta, olisiko tästä iloa ja hyötyä katsojille, kriitikoille, tekijöille?

Ei tarvitsisi tekijän arvuutella kotona ohjelman vastaanottoa, ei kriitikon miettiä miten palvelisi ja ketä, eikä katsojan nimettömänä huudella Suomi24:ssa.

Jukka Kajava (1943-2005) oli arvostettu tv-kriitikko. Hän myös ohjasi itse teatteria, joutuen vuorostaan kovan kritiikin kohteeksi. 
Kajava uskoi lehtien radio- ja tv-kritiikkipalvelun auttavan katsojia valikoimaan ohjelmat ja löytämään ”hyvä tv-ilta.” Laadukkaan lastenkulttuurin puolestapuhujana hän myös peräänkuulutti koulutusta television katseluun.
Elävän arkiston videoklipissä vuodelta 1982 ”Tavataan Jukka Kajava”, haastattelijana toimiva koulutyttö Anna-Leena Kuronen houkuttelee esiin tiukan kriitikon lempeän puolen.

Kuuntele Yle Areenasta Kultakuume: "Hyvä, paha kriitikikko vai taiteen tärkeä apulainen?"

Puntari on Yleisradion nettipalvelu, jossa julkaistaan toimittajien kritiikkejä elokuvan, musiikin, kirjallisuuden ja teatterin alalta.

Lisää näihin:
2
tykkää tästä

Kommentit

Miller 02.12.2010, 10:31

olinpa Kajavan tv -kritiikkikurssilla yliopistolla v. 82 . töölön radiotalossa istuttiin tusina kundia ja minä katsomaassa etukäteen .

kaks kertaa jaksettiin kahdestatoista . sit se vaan kuivui kun ei oikein ymmärretty mitä järkeä kun nää on jo tehty ja ohjelmistossa ja mennyttä maailmaa siinä mielessä . ja oltiin niin eri aloilta . taisin olla ainoa teatterin- ja tvn opiskelija .
ainoa mimmi tietenkin ; )

KajavaKakkonen? 03.12.2010, 21:44

Entäpä kritiikin sivistävä puoli? Opettajamainen, holhoava puoli? Tätä teidän tulee katsoa jotta tulette viisaammiksi. Ärsyttävää? Välillä. Silti iloisia poikkeuksia ne kriitikit, joiden tekijä on innostunut ja paneutunut. Niistä oppii. Eikä ne ärsytä.