yle.fi


Leikkaaja leikkaa henkilöiden väliset suhteet esiin

Leikkaaja leikkaa henkilöiden väliset suhteet esiin

21. kesäkuuta 2010 Kirjoittaja: Anna-Maija Halonen Kommentit: 0

Muun Kotikadun kuvausryhmän viettäessä ansaittua kesätaukoa yksi heistä sulkee juhannuksena työhuoneensa oven lopullisesti. Hän on eläkkeelle jäävä leikkaaja Lena Paersch. Kotikatua Lena on leikannut viimeiset kolme vuotta yhtäjaksoisesti, sitä ennen satunnaisesti. Taakse jää yhteensä 100 leikattua jaksoa.

Kuun pinnalta Suomeen

- Tulin Yleen vuonna 1981, kertoo Lena. Ylessä olen enimmäkseen leikannut draamaa, välillä olen ollut virkavapaalla ja leikannut dokumentteja, musiikkivideoita ja elokuvia, muun muassa Ihanat naiset rannalla (1998). Välillä olen ladannut pattereita opiskelemalla elokuvadramaturgiaa Ruotsissa ja USA:ssa.

- Olen aina ollut tekemisissä kuvien kanssa. Olen työskennellyt valokuvaajana ja ollut tekemässä henkilökuvia, muotikuvia, valokuvakirjoja, julisteita. Valokuvaan paljon edelleen. Nuorena olin töissä Göteborgissa legendaarisessa Hasselbladin kamera-ateljeessa valokuvausassistenttina: kun astronautti Armstrongia kuvattiin Kuun pinnalla vuonna 1969, oli kamera merkkiä Hasselblad. Olin kehittämässä näitä ensimmäisiä Kuussa otettuja otoksia, kertoo Lena. - Seitsemänkymmentäluvun alussa tapasin suomenruotsalaisen mieheen ja muutin Suomeen.

Kotikielenä ruotsi

Lena on siis syntyperältään ruotsalainen, ja häneen puheessaan on vuosikymmenten Suomessa olon jälkeenkin ruotsin kielestä muistuttava pehmeä sointu. Koska Göteborg on meidän molempien entinen kotikaupunki, så är det helt naturligt att vi byter till svenska för en stund.

- Är det nån skillnad på nationalitet när det gäller film? Har finnar en annan rytm än svenskar?

- Ja, speciellt bland skådespelare. Jag klippte i tiden en dramaserie för Yle med bland annat ryska, finska och finlandssvenska skådespelare, och här var skillnaden stor, berättar Lena. De ryska är ofantligt snabba i repliken, de har helt annat tempo än vi har, de agerar annorlunda. Även svenskar har ett annat tempo. Annars är det ofta så att redan den skrivna texten, manuskriptet, har den inneboende rytmen som sedan understryks i filmfotot. Det blir sällan bättre on klipparen försöker ändra på den. 

Elämyksen tuottamisen tekniikka

- Televisiota en paljon katso, mutta rakastan ranskalaisia elokuvia. Luonnollisesti seuraan myös ruotsalaisia ohjelmia. Ammatistaan ei pääse koskaan eroon, näen aina miten joku ohjelma on leikattu. Vaikka se olisi elämyksenä miten vaikuttava tahansa, näen silti tekniikan, miten elämyksen tuottamiseen on päästy. Jos taas en pidä jonkun ohjelman leikkauksesta, en ajattele että onpa huono leikkaus, vaan että sen rytmi ei sovi minulle, selittää Lena.

- Parhaista elokuvista ja dokumenteista nautin suunnattomasti, kuten eräästä ruotsalaisesta dokumentista joka seurasi harakkapariskunnan elämää Tukholmassa vuoden ajan. Pieni aihe kasvoi suureksi ja monikerroksiseksi ohjelmaksi konstailemattomien ja kauniiden kuvakulmien avulla, ilman musiikkia ja kertojaa. Silloin ajattelin: ottakaa minut töihin!

Itsenäistä ja yksinäistä

- Leikkaajana työni on ollut itsenäistä mutta samalla aika yksinäistä ratkaisujen etsimistä. Elämänkokemus, musikaalisuus - rytmin tajuaminen - ja kyky analysoida asioita ovat mielestäni leikkaajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Vertailukohtana käytän todellisuutta, kaikkea näkemääni, kokemaani, muistamaani.  

Kehu ei ole keneltäkään pois

- Elokuvien ja tv-ohjelmien tekeminen on ryhmätyötä. Kukaan ei tee elokuvaa yksin, ei edes ohjaaja, vaikka Suomessa on eurooppalainen tapa puhua elokuvista ohjaajan elokuvina. Täällä ajatellaan virheellisesti että kun kehutaan kuvausta tai leikkausta, on se pois ohjaajalta, aivan kuin kuvaaja olisi joutunut korjaamaan ohjaajan näkemyksen puutetta tai leikkaaja paikkaamaan surkeaa kuvausta. Näinhän ei ole, vaan yhdessä tehdään työtä parasta mahdollista lopputulosta varten. Meidän pitäisi kehua toisiamme enemmän, ja osata ottaa kehut vastaan.

Suhteet esiin leikaten

- Kolmen vuoden aikana näyttelijät ovat tulleet tutuiksi. On kiinnostavaa vertailla ottoja ja valita niistä parhaat. Ani harvat näyttelijät toimivat peräkkäisissä otoissa tismalleen samalla tavalla, eikä sellaiseen uusintaottoon ole syytäkään. Erittäin harvoin leikkaan pelkän tekstin mukaan, usein on tärkeämpää näyttää kuvassa se henkilö, joka kuuntelee. Leikkaan esiin kohtauksessa olevien henkilöiden väliset suhteet, Lena analysoi.

- Kotikadun yhden jaksokokonaisuuden (torstain ja perjantain jakso) leikkaamiseen menee valmisteluineen ja jälkitöineen, ilman äänitöitä, noin kolme viikkoa. Käyn myös läpi kohtauksia ja "leikkaan" niitä jo päässäni työmatkoilla istuessani bussissa Länsiväylällä. Kun istahdan Avidin ääreen, teen niin kuin olen etukäteen miettinyt - useimmiten se toimii.

Kotikadussa leikkaaja päättää myös musiikista, toki kuunnellen ohjaajan ehdotuksia. Myös musiikkia tulee mietittyä muulloin kuin leikkauspöydän ääressä.

- Tärkeää ei ole se kuka päättää, minä vain yleensä näen, mikä toimii leikkauksen kanssa. Elokuvia leikatessani olen saattanut kuunnella jotakin musiikkia – ei välttämättä elokuvan lopullista musiikkia - päästäkseni tiettyyn rytmiin, mutta Kotikadun kanssa se ei ole ollut tarpeen. Kotikadun leikkaaminen on formaattiin leikkaamista.

Viimeinen skarvi

Pieni haikeus hiipii Lenan ääneen, kun hän vastaa kysymykseen millä mielellä hän jättää Kotikadulle hyvästit. – Nyt on hyvä aika lähteä. Olen vielä suhteellisen terve ja voin tehdä vielä kaikenlaisia asioita. Silti mietin: enkö enää koskaan leikkaa? Vastaus on: korkeintaan puolisoni hiuksia!

Kotikadun lähetykset ovat kesätauolla ja jatkuvat torstaina 2.syyskuuta. Lena Paerschin viimeinen leikkaama jakso 515 esitetään 7.-9.lokakuuta 2010.

>Kotikadun sivuille

 

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.