yle.fi


Elias Koskimiehen syke nousee Prix Europassa

Elias Koskimiehen syke nousee Prix Europassa

28. lokakuuta 2011 Kirjoittaja: Anna-Maija Halonen Kommentit: 0

- Syke nousee, Luojan kiitos tänne tuleminen oli mahdollista! Olen ollut täällä kaksi päivää, tekemisen palo on kasvanut, ja se ei voi olla huono asia, intoilee ohjaaja Elias Koskimies, ensikertalainen Prix Europa-festivaaleilla.

- Into johtuu siitä että täällä kohtaa tekijöitä, täällä kuulee mielipiteitä, täällä käydään kiivaita debatteja niistä ohjelmista, joita katsotaan. Istuin äsken päättyneen tv-draamakategorian keskustelussa, jossa ranskalainen tv-elokuva The Robin Hoods, jota en nähnyt, jakoi mielipiteet niin jyrkästi kahtia että mun on ehdottomasti nähtävä se jälkikäteen.

Tuhat askelta jäljessä

- Traditionaalinen tekeminen ei vaan istu mun pirtaan. Olen reformisti ja haluan yhdistellä asioita uudella tavalla, se on mun tehtävä. Tästä päätöksestä joudun maksamaan hintaa, ja maksan sen mielelläni. Se mitä olen omissa töissäni tehnyt: Presidentin kanslia, Päivät kuin unta, Likainen pommi, se on kyllä jakanut mielipiteitä, Elias puhkeaa hervottomaan nauruun ja vakavoituu saman tien.

- Hyvä että jakaa. Olen yhdistellyt asioita ennakkoluulottomasti, aika päättömästikin, ja niin pitää tehdä, niin tekee muutkin. Mäkin olen keltanokka ja vasta-alkaja tällä tiellä. Yksi syy miksi täällä Prix Europassa on ollut mukavaa, on että mä huomaan että myös muualla ollaan samoilla jäljillä - mutta tuhat askelta edellä. Mä arvostan suomalaista television tekemistä, siitä ei ole kysymys mutta meillä on vielä pitkä matka edessä, että uskallus, pelottomuus tehdä asioita uudella tavalla, lisääntyy.

Pois kuivausrumpujen ääreltä

- Näin täällä ensimmäisen jakson norjalaisesta tv-sarjasta Schmokk. Olin kuolla onnesta sitä katsoessani. Perustarina on aika traditionaalinen: pitkään yhdessä olleen alle kolmekymppinen pariskunnan liitto alkaa natista. Mutta se tapa millä se on tehty! Mulla on analyysi vielä kesken enkä löydä sanoja kuvaamaan sarjaa, mutta mitä tahansa saattaa tapahtua yhden jakson puolen tunnin aikana. Siinä mennään surutta genrestä toiseen, lyödään yli ja palataan takaisin peruskerrontaan. Se on mahtavaa tekemistä ja jumalattoman iloista katsoa. Ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, sekä kerronnassa, että tuleeko oikeasti joku erikoisefekti.

- Norjalaisilla on paljon rahaa käytössään (Schmokkin jaksobudjetti on yli 400 000 euroa), mutta kyllä meillä Suomessakin olisi mahdollisuudet tällaiseen uudistumiseen. Kysymys on vain siitä, onko tekijöillä kanttia, onko tilaajilla kanttia, ja että saadaan katsojat totutettua uudenlaiseen draamaan. Se ei käy käden käänteessä, mutta se on mahdollista.

- Meidän kannattaa lähteä tallomaan se tie ja houkutella katsojat mukaan näkemään jotakin muuta kuin avioero-arkirealismia kuivausrummun äärellä. Viipyilevälle kerronnalle ja pitkille hiljaisuuksillekin on paikkansa, se on yksi draaman laji, mutta se pitää päivittää, linjaa Elias.

Päivitys nykyaikaan

- Mun mielestä draaman ja ylipäätään television tekemisen päivittäminen on kaikkien tekijöiden tehtävä, sekä kaupallisten että julkisen palvelun yhtiöiden. Yle on kiitollinen paikka siinä mielessä että se kuitenkin on se laitos jossa on mahdollisuus kokeiluihin. Kun täällä kuuntelee muiden Euroopan maiden johtavan tason - draamapäälliköiden, tuottajien, tilaajien - keskusteluita, sen saman rohkeuden tilata uudenlaisia ohjelmia soisi rantautuvan myös Suomeen.

- Mä en ole niin tyhmä että alkaisin itkemään sellaisten rahamäärien perään kuin on Englannissa tai Ranskassa käytössä. Katsoin tänään BBC One:n sarjan Uusi Scherlock, jonka budjetti on mielipuolinen, ohjelmakatalogi ei edes kerro tarkkaa summaa. Pointti on siinä että miten me kotimaan resursseilla, vaikkapa Ylen resursseilla, saadaan draama päivitettyä nykyaikaan.

- On tullut uusi tekijäsukupolvi joka poimii vaikutteita kaikkialta maailmasta ja kertoo asioista hyvin eri tavalla kuin ennen. Se on samaan aikaan viihteellinen ja syvä, sidottu traditioihin eikä kuitenkaan. Se on mun ikäisten ja mua nuorempien näkemys.

Elias Koskimiehen käsikirjoittama ja ohjaama tv-elokuva Päivät kuin unta osallistui nuorten käsikirjoittajien Prix Genève Europa-sarjaan.

Prix Europa 2011

Lisää näihin:
3
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.