Terve,

puolitoista vuotta Kotisataman matkassa on nyt takana. Kylläpä aika lensi kuin siivillä. Ehdimme kiertää yhdessä kymmeniä maita ja kaupunkeja. Tapasimme, uskokaa pois, monta sataa vierasta, joista perjantai-iltojen myötä tuli sitten tuttuja.

Muistan jokaisesta osasta monta ihmetyksen aihetta ja hykerryttävää hetkeä... Afganistanilaisten naisten uskomaton elämänilo, albanialaisten surumielinen laulu, pelottava balilainen tanssi, venäläinen hymyhuulinen zyrnik-leipuri...
Muistan miten Kuuban kaverit saivat koko studion soimaan ja svengaamaan, ja miten hiljennyimme portugalilaisen fadon soidessa. Ja se brasilialainen bossanova. Ja islantilaisen haisäilykkeen haju! Ja malesialaisten köyhien pakolaisten viidakossa keksimä ruokalaji.
Sitä tuskin olisin koskaan saanut kokea ilman Kotisatamaa.

Kiitos myös viesteistä ja kommenteista kadulla, kaupoissa, raitiovaunussa, lentoasemalla. Kaikki on kuunneltu ja luettu, mutta harmikseni en ole kyennyt vastaamaan nimettömiin viesteihin. Vastaus tulee siis tässä: kiitos suurenmoisesta palautteesta!

Niin, ja haluan vielä kertoa, että meitä oli monta Kotisatamaa tekemässä. Kiitos kuuluu siis kaikille.

Taas kerran voin tunnustaa, että minä taisin oppia tällä matkalla eniten. Kiitos Teille ystävät, että napsautitte televisionne päälle perjantaisin ja lähditte mukaan matkalle. Tervetuloa taas kumppanikseni, kun seuraavan kerran lähdemme seikkailemaan. Toivottavasti pian.

Nyt rauhoitutaan jouluun ja uuden vuoden odotukseen. Pyhinä aion viimein kokeilla itsekin indonesialaisen seremoniariisin valmistusta ja tänä talvena syön taatusti jonain aamuna sitä Kotisataman kiinalaista makeaa munakasta. Oikea soijakastikekin on jo hankittu.
Etiopialaista lintutanssia en sentään taida esittää edes pikkujouluissa.
Keväämmällä kiertelen varmaankin Euroopassa tuttuja tapaamassa ja kesälomalla olen päättänyt vihdoin taas kirjoittaa jotain, joten on mukava odottaa uutta vuotta. Toivottavasti siitä tulee oikein antoisa meille kaikille!


Terveisin Jaakko