Fredrik Cygnaeus (1807-1881)
oli Helsingin yliopiston estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori, valtioneuvos, historioitsija, runoilija, taide -ja kirjallisuuskritiikin uranuurtaja sekä monien kansallista kulttuuria edistävien järjestöjen aktiivinen jäsen. Cygnaeuksesta tuli 1830-luvulla Lauantaiseuran piirissä J.L. Runebergin, J.J. Nervanderin, J.V. Snellmanin ja Z. Topeliuksen rinnalla kansallisen herätyksen johtomiehiä.
Cygnaeus oli aikansa kuuluisin puhuja. Hänet tunnetaan parhaiten juhlapuheestaan ylioppilaiden kevätjuhlassa Flooran päivänä 1848. Kirjallisen toiminnan Cygnaeus aloitti jo varhain, julkaisten sekä runoutta että historiaa ja taiteita käsitteleviä esseitä. Kirjallisuuskriitikkona Cygnaeus osoitti poikkeuksellista ennakkoluulottomuutta ollessaan lähes ainoa Aleksis Kiven tukija.
Koska Cygnaeus arvosti erityisesti näyttämötaiteita hän oli mukana perustamassa maamme ensimmäistä teatterikoulua.
Kotimaisen kuvataiteen tukemisesta tuli Cygnaeukselle elämäntehtävä. Hän toimi taideyhdistyksessä yli 30 vuotta, joista 15 vuotta puheenjohtajana. Valvoessaan taideyhdistyksen hankintoja Cygnaeus osti ja tilasi taidetta yksityisesti. Tämän yli 200 teoksen kokoelmansa Cygnaeus lahjoitti testamentissaan Suomen kansalle ja kokoelmasta syntyi Cygnaeuksen galleria.
