yle.fi


Kylli-tädin sormus

Julkaistu: 02.03.2009 - Airi vaan

Hei!
Kaikkien rakastama Kylli-täti eli taitelija Kylli Koski piti piirtäessään sormessaan suurta hopeasormusta. Taisi olla suomalaista suunnittelua - mutta kenen? Ja mihin se sitten joutui, kun Kylli Kosken siveltimien viuhe loppui? Kiitoksia vastuksestasi!
(Yritin kysyä tätä jo aikaisemmin, mutta taisin tehdä jotain pieleen)

Rouva Ruutu vastaa:

Hei Airi.
Kysymyksesi ei joutunut millään tapaa hukkaan. Minulla on pinossa vastaamattomia kysymyksiä kahdeksi tai kolmeksi viikoksi, ja vain yksi Rouva Ruutu vastailemassa silloin tällöin. Täällä ei ole mitään automaattia, joka vastaa saman tien kysymyksiin. Jokaiseen kysymykseen minä etsin vastauksia omista muistikuvistani, lehdistä ja kirjoista ja soittelemalla laajalle ystäväpiirilleni. Hieman kärsivällisyyttä!
Ihastuttavalla Kylli-tädillä oli useita sormuksia, mutta erityisesti kaksi, jotka ovat jääneet pikku katsojien mieleen. Oli avattava satusormus, jonka sisällä sadut asuivat, sekä suuri helisevä sormus, jota heiluttamalla Kylli-täti usein hyvästeli ystävänsä sadun päätteeksi.
Kysäisin sormuksista ystävältäni Laura Lilja-Haatajalta, joka on tehnyt Kylli Koskesta dokumentit sekä hänen 80- että 90-vuotispäivinään. Laura neuvoi minua palaamaan Kylli-tädin muistelmien ääreen, ja siellähän Kylli-täti tosiaankin kertoo itse satusormuksiensa tarinan.
Näin Kylli-täti kertoo: "Kaija Aarikka teki varta vasten minulle suurikokoisen satusormuksen. Sen nimi oli Totuuden helmi. Se oli suuri hopeapallo, jossa riippui hopeaketjussa pienempi pallo. Kun sormuksen avasi, sisällä oli pieni hopeasydän. Minulla oli myös muita Aarikan koruja, muun muassa valtavakokoinen sormus Siritin, joka oli täynnä heliseviä hopeapalloja."
Totuuden helmi onkin mainio nimi Kylli-tädin sormukselle. Sehän on Topeliuksen satu, jossa vain viaton lapsi voi löytää kuningattaren kadottaman helmen. Sormusten kohtaloa en tiedä. Taiteilija Kylli Koski ei enää 1990-luvulla käyttänyt noita suurimpia koruja joulusaduissaan.
"Sormuksen lisäksi Kylli tuli tunnetuksi käyttämistään vaatteista, huolitellusta taiteijatyylistä", muistutti toimittaja Laura Lilja-Haataja. Marimekon pikkutaskullinen "Ilonen takki" oli tosiaankin niin olennainen osa Kylli-tädin esiintymistä, että sitä kysyttiin jopa kaupoista nimellä "Kylli-tädin takki".
Anja Lanérin toimittamat Kylli-tädin muistelmat on julkaistu vuonna 1989 nimellä Ruusuillatanssija. Suosittelen lämpimästi, kirjan tekstistä kuuluu rakkaan Kylli-tädin ääni.


Rouva Ruudun musiikinhistoria

Sarja uusitaan 06.11.2011 alkaen!