Pinnalla

Ylen musiikkitarjonta Top5 - huhtikuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 28 Mar 2014 08:17:03 +0000

Valitsimme 5 helmeä televisiosta, radiosta ja netistä. Tässä kuussa valitut ohjelmat ovat Hetkiä Kalliossa (Anssi Kela, Tuure Kilpeläinen, Jonna Tervomaa, PK Keränen, Aino Venna), ilta Edith Piafin kanssa, Dannyn konsertti, dokumenttielokuvat Big Star: Nothing Can Hurt Me ja A Band Called Death sekä Melankoliaa musiikissa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun.

1. Hetkiä Kalliossa - TV2, yle.fi/musiikki 4.4.

Hetkiä Kalliossa

Hetkiä Kalliossa -sarjassa Anssi Kela musisoi mielenkiintoisten artistien kanssa kaupunkiyksiössä. Tällä kertaa Kelan viereen sohvalle istahtavat Tuure Kilpeläinen, Aino Venna, Jonna Tervomaa ja PK Keränen. Uudet jaksot saavat ensiesityksensä yle.fi/musiikissa perjantaina 4.4. klo 12.

Sarjan ideana on tarjota yllättäviä cover-vetoja riisutussa ja pelkistetyssä muodossa. Anssi Kelan mukaan etenkään televisiossa ei juuri esitetä alkuperäisessä asussaan olevaa musiikkia. ”Näytämme, mitä musiikki on ikään kuin siellä alkulähteillä, kun siitä on riisuttu pois tuotanto ja päällesoitot. Kaikki tehdään mahdollisimman paljaasti, akustisesti ja livenä siinä hetkessä. Olemme taltioineet tietynlaisen alkuräjähdyksen hetken, tätä on musiikki, kun lähdetään liikkeelle. Kaikki kerrokset, mitä muodostuu päälle, on vain höttöä. Tässä tarjotaan ihmisille se ydin", hän toteaa.

Hetkiä Kalliossa: Tuure Kilpeläinen
Yle TV2, su 6.4. klo 21.43

Hetkiä Kalliossa: Aino Venna
Yle TV2, su 13.4. klo 21.43

Hetkiä Kalliossa:Jonna Tervomaa
Yle TV2, su 20.4. klo 21.43

Hetkiä Kalliossa: PK Keränen
Yle TV2, su 27.4. klo 21.43

2. Teemalauantai: Edith Piaf - Yle Teema 19.4.

Teemalauantai

Pääsiäisen teemailta on omistettu Pariisin varpuselle, Edith Piafille. Ensin nähdään laulajalegendan live-esiintymisiä vuosilta 1952-62 ja haastatteluja niiden lomassa. Tämän jälkeen esitetään tuore ranskalainen dokumenttielokuva, joka kertoo laulajattaren tarinan harvinaisten ja suurelta osin aiemmin esittämättömien arkistofilmien, äänitaltioiden ja valokuvien kautta. Illan päätteeksi Piafia esittää Oscarin arvoisesti Marion Cotillard ranskalaisessa menestyselokuvassa Pariisin varpunen.

Edith Piafista kasvoi suuri legenda vuosien myötä. ”Liian varhain sortuneita rakastetaan. Piaf nousi ryysyistä rikkauteen, mutta ei onneen”, musiikin erikoistoimittaja Tarja Närhi huomauttaa.

Edith Piafin syvyys tuli tunnevoimaisesta tulkinnasta, jota siivitti traaginen ja intohimoinen elämä. ”Piaf eli tulkinnassaan kaikki laulut, hän myös lauloi konkreettisesti omasta elämästään. Tekstien takana sydän oli rikki ja Piaf oli hyvin auki tunteiltaan”, Närhi toteaa.

Chanson-laulutyylissä tunne on tärkeämpää kuin kaunis ilmaisu ja Piaf on maailman tunnetuimpia chanson-tulkitsijoita. Kuuntelija kokee tunteen laulujen takaa, vaikkei kieltä ymmärtäisikään. ”Piafin koruton esiintymistyyli oli ilmeisesti harkittu, sekin tuki osaltaan dramaattisuutta. Piaf pukeutui aina mustaan ja seisoi tiukassa valokeilassa lähes staattisesti paikallaan. Vain kädet nousivat”, Närhi kertoo.

Edith Piafin parhaat (Edith Piaf: Le concert ideal)
Yle Teema, la 19.4. klo 20

Piaf, intiimisti (Piaf intimate)
Yle Teema, la 19.4. klo 20.51

Pariisin varpunen (La Môme)
Yle Teema, la 19.4. klo 22.02

3. Danny - Viihdemaratonin loppusuora – Yle TV1 18.4.

Jottei pitkäperjantai menisi synkistelyksi, lavalle nousee maamme suosituimpiin viihdetaiteilijoihin kuuluva Danny. Ilkka Lipsanen eli Danny juhli 50-vuotista uraansa viime syksynä pitkällä kiertueella, jonka Finlandia-talossa järjestetyn päätöskonsertin parhaat palat nähdään nyt televisiossa. Dannyn mukana lavalla ovat D'Voices, StepUp Ladies -tanssiryhmä sekä Popkorn-yhtye. Lisäksi konsertissa esiintyy Aikamiehet-kuoro.

Viihdemaratonin loppusuora -kiertueellaan Danny halusi esittää kiitokset yleisölleen, kerrotaan hänen internetsivullaan. "On tullut aika hidastaa tahtia ja kiittää suurenmoista yleisöä. Kiertue ei vielä tarkoita lopullisia jäähyväisiä, mutta kylläkin siirtymistä sivummalle aktiiviselta viihdyttäjän uralta.”

Dannyn konsertti on melkoinen hittikimara, mukana on monet suosikit Kesäkadusta Amarilloon.

Danny - Viihdemaratonin loppusuora
Yle TV1, pe 18.4. klo 19.15

4. Big Star: Nothing Can Hurt Me ja A Band Called Death - Yle Teema 6.4. ja 27.4.

Big Star

Rockin historia on täynnä tarinoita yhtyeistä ja artisteista, jotka eivät koskaan saavuttaneet suurta suosiota uransa aikana. Pienen piirin kulttisuosio nähdään näissä tarinoissa arvokkaampana kuin suuren yleisön suosikiksi nousu.

Teema näyttää huhtikuussa kaksi kiinnostavaa musiikkidokumenttia, joita yhdistää kohteidensa nousu laajemman yleisön tietoisuuteen vasta niiden lopetettua toimintansa. Memphisiläisen Big Star -yhtyeen matkaa vaikeuttivat levy-yhtiön vähälle jäänyt markkinointi sekä ongelmat levyjen jakelussa, detroitilainen Death sai puolestaan kärsiä nimestään, jota musiikkibisneksen vaikuttajat karsastivat.

Death

Molemmissa dokumenteissa tarinaa viedään eteenpäin runsaan haastattelumateriaalin kautta ja kertojina nähdään entisten Death- ja Big Star -jäsenten lisäksi joukko asiaan vihkiytyneitä muusikoita sekä bändien kanssa työskennelleitä musiikkialan ihmisiä. Paitsi että dokumentit kertovat kahdesta hienosta yhtyeestä, ovat ne myös mielenkiintoisia sukelluksia 70-luvun musiikkibisnekseen ja kahden tärkeän amerikkalaisen musiikkikaupungin kulisseihin.

Big Star: Nothing Can Hurt Me
Yle Teema, su 6.4. klo 21.00 (uusinta pe 11.4. klo 22.45)

A Band Called Death
Yle Teema, su 27.4. klo 21.00 (uusinta pe 2.5. klo 22.35)

5. Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun - Radio 1 21.4.

Yö

Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa Radio 1 sivuilla

Yle radio 1:n Musta aurinko -sarja pohtii melankolian kulttuurihistoriaa antiikista tähän päivään ja sen vaikutusta taiteisiin ja kulttuuriin. Melankolia on suomalaisten lempimielentila ja kansantauti, mutta sen juuret ulottuvat pidemmälle kuin Reino Helismaan sanoituksiin.

21.4. Musta aurinko purkaa osiin kappaleen, jossa melankolian kulttuurihistoria tiivistyy: Jussi Hakulisen Yö-yhtyeelle vuonna 1984 sanoittamaan Joutsenlaulun. Toimittaja Kaisa Pulakka löytää kappaleesta tyhjyyden kokemuksia, viittauksia Nietzscheen ja saturnaalisen melankolian kuvausta. (Onko toimittaja tosissaan, jää kuulijan ratkaistavaksi!)

Valkea ja pitkäkaulainen kaihon symboli löytyy myös Sibeliuksen Tuonelan joutsenesta ja suomalaisessa populaarimusiikissa joutsen on suorastaan ryöstöviljelty: Jukka Kuoppamäen Laulujoutsen ”lammella laulaa suruissaan, minäkin oon onneton, sua muistan vaan”. Stam1na laulaa Joutsenesta ja Joutsenista PMMP. Maj Karma laulaa Mustaa joutsenlaulua, Eija Kantola Kuin Joutsenlaulua. Kotiteollisuuden Tuonen joutsen kuvaa synkkyydessään suomalaisille tuttua koskenkorvamelankoliaa.

Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun
Radio 1, ma 21.4. klo 17.20

Bowien hylätty soundtrack

kaikki.musiikista@yle.fi — Sat, 15 Mar 2014 18:21:07 +0000

Toimittaja:

Lauri Leskinen

Bowie näyttelee elokuvassa The Man Who Fell to Earth hahmoa nimeltä Thomas Jerome Newton

Teemalauantai 22.3. tottelee nimeä Avaruusmiehiä ja sen yhteinen nimittäjä on David Bowie. Illan täky on Nicolas Roegin vuoden 1976 kulttielokuva The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta), jossa Bowie näyttelee pääosaa. Elokuva on hänen urakehityksensä kannalta merkityksellinen ja se linkittyy niin albumiiin Station to Station kuin Low, jotka ovat Bowien keskeisiä levytyksiä. Elokuva heijastelee myös tähden henkilökohtaista tilaa valkokankaalla.

The Man Who Fell to Earthin kuvausten aikaan 1975 Bowie eli synkintä ja syvintä kokaiinikauttaan. Kyseessä oli lisäksi hänen ensimmäinen pääroolinsa kokoillan elokuvassa. Ohjaaja Roeg osasi toimia tilanteen mukaisesti. Marc Spitzin Bowie-elämäkerran (2009) mukaan roolihahmoa terävöittämään tuotiin elementtejä laulajan elämästä. Esimerkiksi elokuvassa esiintyvä henkivartija oli Bowien todellinen henkivartija ja elokuvan limusiini on sama, jossa laulaja nähdään BBC:n Cracked Actor -dokumentissa (1974).

Eksessiivisestä kokaiininkäytöstä aiheutunut hauras ja vainoharhainen mielentila palveli tahattomasti myös roolisuoritusta ja elokuvan taiteellisia pyrkimyksiä. Käytännössä Bowien tarvitsi vain olla oma itsensä. Hän esittää elokuvassa avaruusolentoa, joka elää ihmisen muodossa maapallolla, ja on myöhemmin todennut tunteneensa olonsa yhtä vieraantuneeksi kuin roolihahmonsa Newton.

Pääroolin lisäksi tähden oli tarkoitus säveltää elokuvaan soundtrack. Vaikka suunnitelma ei lopulta toteutunut, merkittävää on, että usko työn alkamisesta työnsi hänet jälleen musiikin tekemisen pariin kuvausten aikana. Tämän seurauksena muusikko-näyttelijä paineli kuvausten loputtua Cherokee-studioon Los Angelesissa ja ryhtyi työstämään uutta albumia, josta tuli Station to Station (1976).

The Thin White DukePotku takalistoon ei ollut ainoa asia, jonka rockin kameleontti elokuvasta sai. Kuvauksissa hän alkoi luonnostella omaelämäkertaa The Return of The Thin White Duke ja otti elokuvassa alkunsa saaneen hahmon osaksi musiikillisten alter egojensa jatkumoa. Station to Station -levyllä ja sitä seuranneella The White Light -kiertueella David Bowiesta tuli Thin White Duke aivan kuten hän oli aiemmin ollut esimerkiksi Ziggy Stardust. Hahmon läsnäolo levyllä tehdään välittömästi selväksi ja albumi alkaa sanoin: “The return of the thin white duke / throwing darts in lovers' eyes”.

The Man Who Fell to Earthista on lisäksi lainattu albumin kansikuva. Siinä Newton nähdään astumassa ulos avaruusaluksestaan. Alkuperäinen kannen kuva on mustavalkoinen, uusintajulkaisussa se on vaihdettu värilliseksi.

Station to Stationin äänitysten jälkeen Bowie alkoi työstää samassa studiossa elokuvan musiikkia. Se hylättiin kesken prosessin ja musiikista vastaamaan valittiin Mamas And The Papas -yhtyeen John Phillips. (Phillipsin kokoamaa ja osittain säveltämää soundtrackia ei ole sopimussyistä koskaan julkaistu, kuten ei myöskään Bowien soundtrackia. Hänen tuotantonsa kuitenkin huomioidaan filmissä - Young Americans -levy vilahtaa ruudulla.)

Tehty työ ei valunut hukkaan, päinvastoin. Siinä missä kameleontti löysi elokuvan teosta Station to Station -levylleen motivaatiota, kansikuvan ja lisäyksen hahmogalleriaansa, keskeytyneen soundtrackin musiikilliset ideat kanavoituivat uraa-uurtavalle ja Bowien uraa määrittäneelle albumille Low (1977). Laulaja täsmentää, että ainoastaan Subterraneansin basso käytettiin sellaisenaan, loput levyn materiaalista kirjoitettiin uudestaan.

Paul Buckmaster oli mukana alkuperäisen soundtrackin tekemisessä. Hänen haastattelunsa paljastaa, kuinka Low'n henki ja suuntaviivat olivat läsnä jo LA:ssa. Kommentit viittaavat mm. siihen, että afrikkalaiset sormipianot sisältävän Weeping Wall -kappaleen esiversio olisi syntynyt jo Kaliforniassa.

Bowiella oli hylätty soundtrack mukanaan Euroopassa ja hän soitti sitä Low-sessioon osallistuneille muusikoille. Musiikillinen lähetysmistapa siirtyi USA:n länsirannikolta ranskalaiseen Chateau d'Herouville -linnaan, jossa Low äänitettiin.

Myös John Phillips kuuli elokuvaa varten tehdyn musiikin ja kuvaili sitä vaanivaksi ja kauniiksi. Nämä adjektiivit kuvaavat Low'n tunnelmaa täydellisesti. Erityisesti ne sopivat levyn B-puoleen, joka koostuu ambient-musiikkia sivuavista instrumentaalikappaleista. Levyllä kuullaan paljon syntetisaattoreita, jotka eivät olleet populaarimusiikin standardi 1977. Äänimaisema on kolkko ja tekee selvän eron suhteessa mihinkään aiemmin julkaistuun. Low erottui musiikin vallitsevista virtauksista täysin ainutlaatuisena. Levy saikin aikalaiskriitikoilta ristiriitaiset arviot ja kuulijoilla oli vaikeuksia ymmärtää sitä. Muusikot sen sijaan kuuntelivat levyn tarkoin. Varsinkin sen syntetisaattorivetoinen ja leijuva B-puoli on tärkeä, sillä se valmisti tietä instrumentin yleistymiselle punkin jälkeisessä pop-musiikissa. Tarinan mukaan Bowie lähetti Roegille valmiista albumista kopion ja sen mukana viestin: “This is what I wanted to do for the film”.

Newtonin hahmo roikkui pääosan esittäjän mukana ja myös Low'n kansikuva on otettu elokuvasta.

Low'n asema populaarimusiikin suunnannäyttäjänä on myöhemmin ymmärretty ja tunnustettu. On sinällään onni onnettomuudessa, että soundtrack The Man Who Fell to Earthiin hylättiin. Olisiko sillä kuultu musiikki saavuttanut samanlaisen aseman elokuvan oheistuotteena kuin rock-tähden omissa nimissään julkaisemana albumikokonaisuutena? Millainen olisi Bowien ura, jos Low'ta ei olisi julkaistu sellaisena kuin se on?

Teemaillassa The Man Who Fell to Earthista nähdään restauroitu kopio. Illan päättää David Bowien pojan Duncan Jonesin esikoisohjaus The Moon (Kuu) vuodelta 2009.

The Man Who Fell to Earth (Mies toisesta maailmasta), Yle Teema la 22.3. klo 21.00
Moon, Yle Teema la 22.3. klo 23.15

Avaruusmiehiä Yle Teeman sivuilla.

Ylen musiikkitarjonta Top5 - maaliskuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 25 Feb 2014 12:41:51 +0000

1. Emma-gaala - TV2, TV2 HD, yle.fi/emmagaala 7.3.

yle.fi/emmagaala

Emma-gaalassa palkitaan vuoden 2013 parhaat bändit ja artistit sekä musiikki. Lavalla nähdään kiinnostavimmat ja puhutuimmat kotimaiset artistit, mm. Cheek, Robin, Jenni Vartiainen, Isac Elliot ja Redrama.

Gaalaa voi tänä vuonna katsoa monipuolisemmin kuin koskaan. Palkintojen jakaminen aloitetaan verkossa jo klo 19.30, minkä jälkeen iltaa seurataan suorana TV:ssa ja verkossa aina 23.15 saakka. Gaalaosuuksien lisäksi Emma Plus paljastaa suorana verkossa tunnelmat ja salaisuudet ennen ja jälkeen palkintojen jaon. Emma-gaalaa isännöi stand up -koomikko Niko Kivelä. Emma Plus -lähetyksen juontavat näyttelijä Marja Salo sekä YleX:n Ville "Viki" Eerikkilä. #emmagaala

Emma-gaalan etkot yle.fi/emmagaala klo 19.30 - n. 20.30
Emma Plus yle.fi/emmagaala n. klo 20.30-21.00
Emma-gaala 2014 TV2, TV2 HD ja yle.fi/emmagaala klo 21.00-23.00
Emma Plus Jälkilöylyt yle.fi/emmagaala n. klo 23.00- n. klo 23.15

2. Suomirockin sensuroimaton historia - Elävä arkisto

Suomirockin sensuroimaton historia

Ville Valo

Suomirockin sensuroimaton historia paljastuu. Sarjassa julkaistaan kevään aikana kymmeniä pitkiä, leikkaamattomia ja suurimmaksi osaksi ennen näkemättömiä haastatteluja kevyen musiikin keskeisimmiltä vaikuttajilta. Ääneen pääsevät suomirockin historian keskeisimmät tekijät Rock-Jerrystä Ville Valoon, Kirkasta Juicen kautta Maija Vilkkumaahan ja Ismo Alangosta Syrjän veljeksiin. Mukana on myös taustavaikuttajia Otto Donnerista Epe Heleniukseen ja kulttuuripersoonia Mauri Kunnaksesta Arto Melleriin. Haastattelujen sisältö on häkellyttävän syvää ja avaa ainutlaatuisen näkökulman suomalaisen rockin kehitykseen ja sen taustoihin.

Haastattelut on tehty 1990-luvulla suomirockin historiaa käsitelleisiin dokumenttisarjoihin ja yksittäisiin dokumentteihin. Sensuroimattomat videot paljastavat paljon ja hiukan lisää paljastaa haastattelut tehnyt Axa Sorjanen. Joka torstai julkaistaan kolme katsojaäänestyksellä valittua leikkaamatonta haastattelua ja lisäksi kaksi toimituksen valintaa. Mitä haastatteluita sinä haluaisit nähdä?

Suomirockin sensuroimaton historia — katso ja äänestä!

Elävä arkisto: Suomirockin sensuroimaton historia

3. My Mad Fat Diary - Areena (poistuu 24.4.)

Sarja Areenassa

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Sarjan päähenkilö on 16-vuotias itsetunto-ongelmainen Rae (Sharon Rooney), jonka ajatukset liikkuvat pojissa, omassa ja vastakkaisen sukupuolen jalkovälissä, rakkaudessa, kaveri- ja perhesuhteiden kiemuroissa sekä musiikissa.
Kyllä: Tämä on täysiverinen teinisarja, johon jokainen 13-19 -vuotias voi mihin maailman aikaan tahansa samaistua.
Mutta ei hätää: My Mad Fat Diary sopii myös tuon herkän iän ylittäneille. Huumori on oivaltavaa ja toteutus välttää kohderyhmälle suunnattujen kulttuurituotteiden ilmeisimmät sudenkuopat tyylillä.

Sarja toimii kahdella tasolla. Se on hyvää draamaa, mutta myös erinomainen musiikkiopas. My Mad Fat Diary on nostalginen täsmäisku niille, jotka elivät nuoruuttaan brittipopin huumassa, mutta asiaa tuntemattomille se on tehokurssi aikakauden musiikkivalioihin. Soundtrack on pelkkää priimaa ja on hienoa todeta, kuinka hyvät poplaulut ovat kestäneet aikaa. Musiikki on nostettu keskeiseen rooliin niin tarinaan sisäänkirjoitettuna kuin kerronnan välineenä. Tapahtumat sijoittuvat Cool Britannian kesään -96. Esimerkiksi Oasisin Knebworthin keikat kulkevat luonnollisena juonipunoksena 3. jaksossa. Avausepisodin ensiminuutteihin on mahdutettu The Stone Roses -bändipaita, Cigarettes And Alcohol, kasa aikalaislevyjä ja -julisteita sekä sarjan tunnarimusiikki The Charlatansin One to Another. Ajankuva on vahva, mutta niin on substanssikin. Sarja on nähtävillä vain Areenassa ja se poistuu 24.4.2014.

YouTube-lista sarjan musiikista.

Areena: My Mad Fat Diary (poistuu 24.4.2014)

4. YleXPop-klubi: Parasta Ennen! Itämerellä - 20.-21.3.

Tapahtuma YleX:n sivuilla

Matti Airaksinen tanssittaa laivayleisöä keväällä 2013

YleX:n perjantai-iltojen pelastus, Parasta ennen! -ohjelma, suuntaa Itämerelle jo toista kertaa. Juontaja Matti Airaksinen tietää siis mitä on luvassa: ”Odotan reissua pelonsekaisin fiiliksin, koska viime kerralla oli niin törkeetä”, Airaksinen sanoo muistellessaan vuoden takaista aamun tunneille venynyttä dj-settiään.

Itämerelle yhdessä aisaparinsa DJ Orionin kanssa lähtevän Airaksisen mieleen on viime vuoden YleXPop-reissusta jäänyt erityisesti se kuinka antaumuksella ihmiset olivat panostaneet pukeutumiseen: bailaavan kansan yllä nähtin mitä erikoisempia asukokonaisuuksia. Vastaavanlaista toimintaa tahdotaan nähdä tälläkin kertaa.

Vaikka tämänvuotisesta laivamatkasta on Airaksisen mukaan tulossa äärimmäisen timanttinen, löytyy jotain petrattavaakin: ”Parasta Ennen! -kosinnat ja -lapset on jo nähtyjä juttuja. Parisuhteiden näkökulmasta häät voisi olla kova juttu. Unohdetaan ne kosinnat ja järjestetään häät siellä.”

YleXPop-klubi: Parasta Ennen! Itämerellä 20.-21.3.

5. Don’t Stop Believin’: Everyman’s Journey - Teema 30.3.

Elokuvan traileri.

Tosielämän rocksatu - uskomatonta mutta totta. Don’t Stop Believin’: Everyman’s Journey on kertomus siitä, miten filippiiniläinen coverbändin laulaja Arnel Pineda päätyi 2007 YouTube-videolta amerikkalaisen rockmammutti Journeyn laulusolistiksi. Dokumentti seuraa bändiä Revelation-kiertueella pääosin vuonna 2008. Dokumentissa kuvattu Pinedan ensimmäinen vuosi on laulajalle raskas sekä fyysisesti että henkisesti. Hän kokee kansainvälisen kiertueen rasitukset, fanien paineen ja saa osakseen jopa puhdasta rasismia. Elokuva huipentuu vokalistin upeaan kotiinpaluukonserttiin Manilassa. 2012 valmistuneen elokuvan on ohjannut Ramona S. Diaz.

Journey perustettiin 1973 San Franciscossa ja yhtyeen suosion huippuvuodet osuivat 80-luvulle. Ammattibändi kun on kyseessä, on se olemassaolonsa aikana tehnyt lukuisia kokoonpanon muutoksia ja selvinnyt niistä. Yhtyeessä on soittanut yli 20 henkilöä, mm. myöhemmin American Idol -tuomarinakin mainetta niittänyt Randy Jackson. Yhtyeen pitkäaikaisin ja tunnetuin vokalisti on Steve Perry.

Laulajan korvaaminen rock-bändeissä on vaikeaa, koska he ovat usein yhtyeen keulakuva, ääni ja kasvot. Journeyn tapauksessa Pineda on järjestyksessä kuudes vokalistin tontin haltija, mutta on onnistunut voittamaan yleisön puolelleen. Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen kitaristi Neal Schon paljastaa elokuvassa, että uuden laulajan löytäminen ei ollut helppo prosessi ja pyyhe oli vähällä lentää kehään. Journey on asemassa, jossa se voisi tyytyä vanhojen hittiensä kertaamiseen. Siksi on mieltäylentävää lukea Rolling Stone -lehden haastattelu, jossa Schon kertoo, kuinka kuka tahansa classic rock -laulaja ei voinut täyttää bändin vaatimuksia. ”Etsin aidosti lahjakasta laulajaa, jonka kanssa voisimme edetä ja jolla on kunnon keuhkot. Ja jonka kanssa voimme mennä uusiin suuntiin ja coveroida vanhaa materiaaliamme hyvin.”

Kunnianhimoa on vielä jäljellä ja Arnel Pinedan myötä yhtye on astunut uudelle aikakaudelle. Pineda on bändin riveissä nyt seitsemättä vuotta. Journey julkaisi viimeisimmän studioalbuminsa 2011.

Yksi niistä videoista, joiden avulla Arnel Pineda kiinnitettiin Journeyn vokalistiksi.

Don’t Stop Believin’: Everyman’s Journey, Teema su 30.3. klo. 21.10.

Herätys, Emma-gaala lähestyy!

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 21 Feb 2014 11:42:13 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Emma-gaalassa palkitaan vuoden 2013 parhaat bändit ja artistit sekä musiikki. Lavalla nähdään kiinnostavimmat kotimaiset artistit, mm. Cheek, Robin, Jenni Vartiainen, Isac Elliot ja Redrama. Gaalan juontaa Niko Kivelä. Emma Plus -lähetyksen juontavat näyttelijä Marja Salo sekä YleX:n Ville "Viki" Eerikkilä. Ohjelma nähdään suorana osoitteessa yle.fi/emmagaala perjantaina 7.3. klo 19.30 alkaen ja Yle TV2:ssa klo 21.00. #emmagaala

Samuli Putro: "Dylan on inspiroitumisen väline"

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 13 Feb 2014 07:12:00 +0000

Toimittaja:

Veli Kauppinen

En tiedä sinusta, mutta ainakin minua hymyilytti kun näin Samuli Putron helmikuun lopussa julkaistavan Taitekohdassa-levyn kannen. Jonna Öhrnbergin kuvaama tuimailmeinen Putro kävelee sohjoisella kadulla ja asettelee takkinsa kaulusta paremmin, jotta se suojaisi edes hieman talven viimalta.

Kuva ei siis ole mitenkään iloinen, mutta hymyilyni johtuikin siitä, että Putron neljännen albumin kansikuva tuo vahvasti mieleen Bob Dylanin vuonna 1963 julkaistun kakkoslevyn kannen. Don Hunsteinin ottamassa The Freewheelin’ Bob Dylan -albumin kansikuvassa Dylan kävelee New Yorkin loskaisilla kaduilla silloisen tyttöystävänsä Suze Rotolon kanssa.

Kansien samankaltaisuus ei varmaan ole mikään sattuma?
- Alun alkaen ideana oli että kuvataan kaupungissa ja kadulla. Dylanin nimi mainittiin jo siinä yhteydessä. Eli olimme tietoisia siitä, että Freewheelin’ on se suunta minne lähdetään, ikään kuin alkuperäistä kunnioittaen. Mutta taitekohdan ajatuksessa ja levyn sisältämässä materiaalissa on semmoisia viitteitä, että tuntui loogiselta ottaa mimmi pois kainalosta. Nyt kundi kävelee jostain johonkin ollen jonkinlaisessa taitekohdassa.

- Mutta jos ajatellaan tuota Taitekohdassa-levyn kannessa olevaa henkilöä hahmona, niin ajattelin että nyt hahmon pitäisi ehdottomasti olla kaupungissa. Myös levyn tarinoista monet ovat siirrettävissä kaupunkiin heti avausraidasta lähtien. Ja mulle Kallio on yhdenlainen kaupungin symboli silloin kun liikutaan Helsingissä. Yksinkertaista ajattelua, yksinkertainen ihminen.

- Helsingissä lumi tuli tänä talvena myöhään – vasta tämän vuoden puolella – ja pelotti saammeko minkäänlaista loskaa tai lunta mitä olimme toivoneet. Kuvaaminen aloitettiin sunnuntaiaamuna kuuden aikaan kun mukaan haluttiin auringonnousu. Aloitimme sillä kadulla missä on Cella (Fleminginkatu), mutta homma ei toiminut. Siirryimme Pengerkadulle ja, ans kattoo, alkoi sataa lunta! Joten saimme kuvaan sekä lumetonta asfalttia että ensilunta. Se oli sattumaa. Levy-yhtiön Pekka Ruuska oli mukana kuvauksissa ja pääsin lohkaisemaan hänelle, että kerrankin gospel-taustastasi on jotain käytännön hyötyä. Kaksi tai kolme tuntia kuvausten päättymisestä lumi oli sulanut pois.

- Pienenevien levynkansien tai iTunesin postimerkin kokoisten kansien kautta olen seurannut kehitystä joka on mennyt siihen suuntaan, että jotta tiedetään kenen levystä on kyse, isketään popparin naama kanteen. Taitekohdassa-levyn kannen kohdalla päätettiin tuoda esille itse kuvaa, ei niinkään sitä popparia. Riippumatta siitä onko albumi formaattina kovin kaupallinen tai edes kannattava, ajattelen silti että se on mahdollisuus kertoa miten minä ajattelen. Ja mun mielestä albumi koostuu 9-12 kappaleesta, jotka kertovat jonkin sortin tarinan sattumanvaraisesti. Kappalevalinnat ja kappalejärjestys kertoo levyn tarinan ja siihen vaikuttaa myös millaiset kannet siinä on. Kun asiat loksahtavat kohdalleen kokonaisuudesta tulee suurempi kuin yksittäiset asiat. En halua luopua siitä mahdollisuudesta näyttää miten ajattelen.

- Kyllähän levy-yhtiökin pitää siitä ajatuksesta, että levyn kannessa on kuva levyn tekijästä. Jotkut (artistit) suhtautuvat siihen penseästi, mutta ajattele vaikkapa Nick Cavea tai Morrisseytä. Heidän kohdallaan huomaa ettei olekaan sellaista logiikkaa, että vain kaikki kovat hahmot laittavat levynsä kanteen jonkin kuvan kahvikupista, ja taas nössömmät artistit, jotka tahtovat miellyttää levy-yhtiötä, pistävät kanteen stailatun kuvan itsestään. Ei se mene niin.

Taitekohdassa-albumilla ei siis ole muuten mitään yhteistä The Freewheelin’... -levyn kanssa, noin sisällöllisesti?
- Niin pitkälle ei sentään olla menty. Tottakai tän levyn päätösraita Älkää unohtako toisianne tulee todennäköisesti olemaan pophistorian kirjoituksessa yhtä merkittävä kappale kuin Blowin’ in the Wind, mutta sen lisäksi yhdistäviä tekijöitä albumien välillä ei ole.

“Mustavalkokuvat Dylanista 60-luvun puolivälistä riittävät herättämään halun tehdä uutta musiikkia.”

Mikä on sun suhteesi Bob Dylaniin muuten?
- Olen myöhäisherännäinen. Elämä on juhla -albumin (Putron ensimmäinen soololevy) tekemisen aikoihin aloin Jarkko Martikaisen innoittamana kuunnella Dylania, Leonard Cohenia ja muita aikalaisiaan. Se oli sellainen vaihe joka oli hetken aikaa kiivas ja sitten rauhoittui. Yhdenlainen rakkaussuhde siis. Mutta edelleen Dylan on inspiroitumisen väline, joka ei aina tarkoita sitä että tarvitsisi edes välttämättä kuunnella hänen musiikkiaan. Jotkut mustavalkokuvat Dylanista 60-luvun puolivälistä riittävät herättämään jossain tilanteessa halun tehdä uutta musiikkia. Hänen kohdallaan ikoniarvo on isompi kuin ehkä kellään muulla.

Jos ajatellaan muita kuin Dylania, niin millaisista levyjen kansista innostut tai olet innostunut?
- Televisionin Marquee Moonin kannessa on jotain pelottavuutta ja dekadenssia joka teki tosi suuren vaikutuksen teininä. Saman genren levyistä Lou Reedin Transformer on jollain tavalla pelottava ja alakulttuurinen, mutta myös kaupallinen, onhan kannessa iso kuva levyn tekijästä. Ja vaikka Reedin kasvot ovat hassun väriset ja Televisionin pojat näyttävät epäterveiltä, kerrotaan kummassakin tapauksessa selkeästi kuka tämän levyn esittää, millaista levyn sisältämä musiikki tulee olemaan ja millaisia nuo tyypit ovat.

- Hyvin stailatuista ja voimakkaasti jälkikäteen käsitellyistä studiokuvista mulle tulee mieleen, että tämän levyn esittäjä on kuka tahansa. Ja se ei ole hyvä lähtökohta: mä en halua ketä tahansa, vaan sen yhden tietyn tyypin, sen tyypin viestin ja mielipiteen.

- Jarkko Martikaisella oli oivallinen ajatus liittyen siihen miten popkappale perustelee olemassaolonsa niin, että siinä on joku mielipide, joku väite. Sen ei tarvitse olla poliittinen tai yhteiskunnallinen, hyvin yksinkertainenkin väittämä riittää. Ilman väittämää popkappale on helposti vain käytetty rakenne, sielu tulee vasta väittämän kautta. Ja jos levynkansi onnistuu sisältämään osan siitä sielusta, on se julkaisemisen arvoinen. Maailmassa on hurjan paljon musiikkia ja hurjan paljon esineitä, sieluttomat esineet ja julkaisut eivät ansaitse tulla julkaistuksi.

Patti Smithin Horses tulee mieleen ensimmäisenä jos mietitään vahvaa henkilöä kannessa...
- Se on loistava kansi. Ja on vaikeaa nähdä nyt jälkikäteen miten poikkeuksellinen se on ollut siinä ajassa (1975). Miten rohkea se on ollut, ylipäänsä se naisenmalli. Naisenmalli popmusiikissa tai ylipäätään.

- Vaikka Patti Smithin tuotannossa on lukuisia hienoja kappaleita, niin silti kun näin viimeisimmän Suomen-keikkansa Musiikkitalossa, oli keikan hienoin hetki kuitenkin se kun hän tuli lavalle. Että hän on totta ja elossa. Se koko historia toteutui siinä hetkessä: CBGB on ollut olemassa, Fred ”Sonic” Smith on ollut olemassa. Ja sen jälkeen tulivat vielä ne kaikki hienot kappaleet.

Lauluntekijälle suurin kunnianosoitus on varmaan se, että joku tekee version laulustasi. Sun uusimman levysi kansi on samalla tavalla hatunnosto Dylanille. Tässä mielessä David Bowien viimeisimmän The Next Day -levyn kansi vie koko homman aivan uusiin ulottuvuuksiin?
- Se on tosi hurja. Että hetkinen, se viittaa nyt menneisyyteensä (The Next Dayn kannessa on sama kuva kuin Bowien vuoden 1977 "Heroes" -levyssä), mutta siihen on isketty tuo laatikko päälle. Mikä se viesti on? Että hän tekee saman asian uudestaan vai että... mitä? Bowie samanaikaisesti nostaa itsensä jalustalle – jonka korkeus on jopa popin mittakaavassa valtava – ja peittää oman vanhan työnsä. Ja nimenomaan tuollaiseen aikaan, oltuaan monta vuotta julkaisematta uutta musiikkia.

- Se viesti, jonka itse halusin Bowien kannesta lukea, oli ajatus kolmannesta kaudesta joka popmusiikissa on aika poikkeuksellista. Popmusiikissa on nuoruus ja aika usein homma jää siihen. Jos siitä selviää, tulee keskikauden tekijyys, jolloin periaatteet – ja usein musiikkikin – laimenevat. Mutta sitten on olemassa myös vanhuuden tekeminen. Kuvataiteessa vanhuuden tekijyys on perinteistä, popmusiikissa ei niinkään. Johtuu varmaan siitä, että ihmiset ovat usein kuolleet alle kolmekymppisenä jolloin vanhuus on vielä kaukana.

- Mutta Johnny Cashillä oli kolmas tuleminen ja nyt, ainakin mun toiveissa, Bowien kolmannen kauden tekeminen alkoi The Next Daysta. Siinä mielessä on siis aivan loogista että nuoruuden merkkiteos peitetään. Unohtakaa mennyt, nyt on nyt. Taitekohdassa.

Ylen musiikkitarjonta Top5 - helmikuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 30 Jan 2014 14:00:00 +0000

1. UMK-finaali - TV2, TV2 HD, Radio Suomi, Radio Vega, X3M ja yle.fi/umk 1.2.

UMK-finaali

Kuva: Tomi Mikola

Kahdeksan biisiä, kahdeksan esittäjää - yksi lähtee tuomari- ja yleisöäänin edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin Kööpenhaminaan toukokuussa. Voitosta kamppailevat Softengine, Hanna Sky, MIAU, Lauri Mikkola, MadCraft, Mikko Pohjola, Clarissa feat. Josh Standing sekä Hukka ja Mama.

Euroviisuedustajavalinnan lisäksi kilpailuun kutkuttavan pohjavireen tuo kilpailijoiden tulevaisuus: saako joku kilpailijoista samanlaista nostetta urilleen kuin edellisinä vuosina vaikkapa Stig ja Krista Siegfrids? Mahdollisuudet tähän ovat ainakin muutaman artistin kohdalla olemassa: Softengine sekä Hukka ja Mama ovat solmineet UMK:n aikana levytyssopimukset. MIAUlla ja Mikko Pohjolalla sopimukset olivat taskussa jo ennen kisaa ja jälkimmäisen kilpailukappale on poreillut myös UMK:n ulkopuolella. Se oli mm. Radio Suomen soitetuin kappale viikolla 2 ja on UMK-kilpailijoiden ladatuin kappale iTunesissa. Nyt on tilaisuus nähdä mahdolliset tulevat kiintotähdet uransa ponnahduslaudalla ja alkumetreillä.

Live-finaalia tähdittää viime vuoden Suomen viisuedustaja Krista Siegfrids, jonka spektaakkelimainen Cinderella-show villitsee niin yleisön kuin tv-katsojatkin. Lisäksi UMK-finaalissa esiintyvät ensi kertaa yhdessä Redrama ja Kristinia DeBarge.

Suora verkkolähetys UMKplus luotaa ennakkoasetelmia, kilpailijoiden, esiintyjien ja fanien fiiliksiä ennen TV-lähetystä Barona Areenalla. Välittömästi TV-lähetyksen päätyttyä näet UMKplussassa eksklusiivisen voittajan ensimmäisen haastattelun suoraan Barona Areenan lavalta.

UMK-finaali TV2, HD, Radio Suomi, Radio Vega ja X3M la 1.2. klo 21.00
UMKplus yle.fi/umk la 1.2. klo 20.30 ja n. 23.00

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

2. Veronica Maggio Svenska Talande Klubbenilla - X3M ja yle.fi/x3m 18.2.

STK X3M:n sivuilla

Veronica Maggio - Kuva: Robin Robinovich

Ruotsalainen Veronica Maggio julkaisi viime vuonna neljännen albuminsa Handen i fickan fast jag bryr mig. Ruotsin suosituimpiin poppareihin lukeutuva laulajatar on palkittu lukuisia kertoja mm. kotimaansa tärkeimmässä musiikkialan tapahtumassa Grammis-gaalassa. Maggion singlet Dumpa mig, Måndagsbarn, Jag kommer sekä uuden albumin ensisinkku Sergels torg ovat saaneet radiosoittoa myös Suomessa ja tuoreimman levynsä Hela huset -kappaleessa vierailee Ruotsin kovin stara Håkan Hellström.

Suomessa Veronica Maggio on esiintynyt kahdesti: tammikuussa 2007 nainen keikkaili ensimmäisellä Svenska Talande Klubbenilla ja Ruisrockissa hänet nähtiin heinäkuussa 2012. Nyt Maggio tekee paluun Radio X3M:in klubille ja illan tapahtumia voi seurata myös Radio X3M:in suorassa lähetyksessä sekä netissä.

Radio X3M ja x3m.yle.fi ti 18.2. klo 20.00

3. Teemalauantai: Musta valta, Teema 22.2.

Teemalauantai Teeman sivuilla

Muhammad Ali New Yorkissa 1970 - Kuva: David Fenton Contributor

Helmikuun lopun Teemalauantai on paitsi dokumenttielokuvan myös hienon leffamusiikin juhlaa. Musiikilla on siis tärkeä rooli Musta valta -teemaillassa.

Cassius Clayn (joka sittemmin vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi) nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruusvoitosta tulee 25. helmikuuta kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Yle Teema näyttää merkkipäivän kunniaksi viime syksynä ensi-iltansa saaneen dokumentin, jossa nyrkkeilykehän sijaan kamppaillaan oikeussalissa. Bill Siegelin ohjaama Muhammad Alin oikeustaistelut (The Trials of Muhammad Ali) keskittyy vuoden 1967 oikeustaisteluun, jossa maailman kuuluisinta nyrkkeilijää uhkasi vankeustuomio aseistakieltäytymisestä.

Dokumentin musiikista vastaa chicagolainen multi-instrumentalisti Joshua Abrams, joka on soololevyjensä lisäksi vieraillut mm. Bonnie 'Prince' Billyn, Jim O'Rourken, Tortoisen ja The Rootsin äänitteillä.

Teemalauantain toinen dokumentti Black Power Mixtape (The Black Power Mixtape 1967-1975) on ruotsalaisen Göran Hugo Olssonin ohjaama, vuonna 2011 valmistunut, kollaasielokuva. Black Power -liikkeen nousua 60-luvun lopulla seuraava leffa on kasattu mielenkiintoisesti: kuva- ja haastattelumateriaali on ruotsalaisten 60- ja 70-luvulla kuvaamaa, mutta musiikki sekä kertojaäänet ovat peräisin 2010-luvulta. Leffassa nähdään ainutlaatuista haastattelumateriaalia Stokely Carmichaelin ja Angela Davisin kaltaisilta kansalaisoikeusaktivisteilta ja kertojaääninä toimivat mm. Erykah Badu ja Talib Kweli. The Black Power Mixtapen musiikista vastaavat The Roots -yhtyeen rumpali Questlove sekä Om’Mas Keith.

Teemalauantai: Musta valta Teema la 22.2. klo 21.00

Lisäksi Teemalla alkaa sunnuntaina 23.2. neliosainen Soul Power -sarja joka kertoo soulmusiikin tarinan Arethasta Adeleen, gospelkuoroista 2010-luvulle.

4. Kissankehto, Radio Suomi sunnuntaisin

Kissankehto Radio Suomen sivuilla

Susanna Vainiola - Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jussi Nahkuri

Susanna Vainiolan toimittama Kissankehto siirtyi lauantailta sunnuntaille, mutta ohjelman ihana tunnelma ei ole kadonnut mihinkään. Uutta ja vanhaa hemmottelumusiikkia Suomesta ja maailmalta tarjotaan siis vastakin taiten tehdyssä ohjelmassa, joka on musadiggarille jokaviikkoinen rauhoittumisen hetki.

Kissankehto Radio Suomi sunnuntaisin klo 13.06

5. Yle Live: Brit Awards 2014, Teema 23.2.

Vuodesta 1977 lähtien on brittiläinen ääniteteollisuus palkinnut menestyneitä artisteja Brit Awards -gaalassa. Tänä vuonna tapahtuma pidetään jo neljättä kertaa peräkkäin O2-areenalla Lontoossa.

19. helmikuuta järjestettävässä Brit Awardsissa esiintyvät tänä vuonna mm. Katy Perry, Arctic Monkeys, Pharrell Williams, Bruno Mars, Ellie Goulding, Bastille sekä Lorde yhdessä Disclosuren kanssa. Mahdollisista palkinnonsaajista kiintoisimmat ovat kahdessa kategoriassa ehdolla oleva David Bowie, joka on viimeksi palkittu gaalassa vuonna 1996 sekä vastikään Grammy-gaalassa pystejä kahminut Daft Punk. Ranskalaisduo on ollut viimeksi ehdolla Brit Awardseissa kaksitoista vuotta sitten.

Yle Live: Brit Awards 2014 Teema su 23.2. klo 21.55

Pharrell Williams esiintyy Brit Awards -gaalassa

Emma Gaala 2014 - ehdokkaat julki!

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 28 Jan 2014 09:28:23 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Maamme suurin ja arvostetuin vuotuinen musiikkialan palkintojenjakotilaisuus Emma Gaala jakaa jälleen tunnustusta kuluneen vuoden aikana kotimaisen musiikin saralla ansioituneille tekijöille. Järjestyksessään 28. Emma Gaala pidetään Espoon Barona Areenalla perjantaina 7.3.2014.

Emma Gaalassa esiintyvät tänä vuonna mm. Haloo Helsinki!, Robin, Cheek, Jenni Vartiainen, Redrama sekä Isac Elliot. Lisäksi tapahtumassa nähdään Kerkko Koskinen Kollektiivin uusitun kokoonpanon ensimmäinen esiintyminen.

Yle TV2:lla nähtävää suoraa televisiolähetystä isännöi stand-up -koomikko Niko Kivelä.

Marja Salo ja Ville "Viki" Eerikkilä - Kuva: Yle Kuvapalvelu / Anne Hämäläinen

Yle tarjoaa tänä vuonna katsojille enemmän laadukasta Emma-viihdettä kuin koskaan ennen. Tv-lähetyksen lisäksi tämän vuoden uutuutena loistaa Emma Plus, joka seuraa gaalaa suorana verkossa ja paljastaa myös tunnelmat ja salaisuudet ennen ja jälkeen itse tapahtuman.

Netissä tunnelmia seuraavan Emma Plus -lähetyksen juontavat näyttelijä Marja Salo sekä YleX:n Ville "Viki" Eerikkilä.

Ohjelma nähdään suorana osoitteessa yle.fi/emmagaala.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Emma Gaala 2014 ehdokkaat:

Vuoden naissolisti
Erin
Jenni Vartiainen
Jonna Tervomaa
Sanni
Suvi Teräsniska

Vuoden miessolisti
Anssi Kela
Cheek
Ismo Alanko
Jesse Kaikuranta
Juha Tapio
Robin

Vuoden yhtye
Haloo Helsinki!
J. Karjalainen
Michael Monroe
Pariisin Kevät
Sunrise Avenue

Vuoden albumi
Robin: Boom Kah
J. Karjalainen: Et ole yksin
Cheek: Kuka muu muka
Juha Tapio: Lapislatsulia
Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten
Jenni Vartiainen: Terra

Vuoden tulokas
Isac Elliot
Jannika B
Krista Siegfrieds
Lost Society
Sanni

Vuoden popalbumi
Robin: Boom Kah
Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten
Jenni Vartiainen: Terra
Sunrise Avenue: Unholy Ground
Isac Elliot: Wake Up the World

Vuoden rockalbumi
J. Karjalainen: Et ole yksin
Michael Monroe: Horns & Halos
Ismo Alanko: Maailmanloppun sushibaari
CMX: Seitsentahokas
Tuomari Nurmio: Dumari ja Spuget

Vuoden metallialbumi
Battle Beast: Battle Beast
Amorphis: Circle
Lost Society: Fast Loud Death
Children of Bodom: Halo of Blood
Rytmihäiriö: Todellisuuden mestari

Vuoden hiphop-albumi
Uniikki: #kylänmies
Karri Koira: K.O.I.R.A.
Cheek: Kuka muu muka
Tuuttimörkö: On totta
Raappana: Tuuliajolla

Vuoden iskelmäalbumi
Lauri Tähkä: Hurmaan
Juha Tapio: Lapislatsulia
Jonne Aaron: Onnen vuodet
Suvi Teräsniska: Pohjantuuli
Erin: Sä osaat

Vuoden lastenalbumi
Ipanapa: Ipanapa Räp
Orffit: Kuinka bumerangia heitetään
Tea: Mehudisko
Rölli: Rölli ja Kultainen avain
UMO: Ville & Valle

Vuoden biisi
Sini Sabotage feat. VilleGalle: Levikset repee
(säv. J. Salovaara-DJPP / san. VilleGalle-Sini Sabotage)
Anssi Kela: Levoton tyttö
(säv./san. Anssi Kela)
J. Karjalainen: Mennyt mies
(säv./san. J. Karjalainen)
Isac Elliot: New Way Home
(säv. Joonas Angeria-Alexander Austheim-Ilan Kidron / san. Axel Ehnström-Joonas Angeria-Ilan Kidron)
Cheek: Timantit on ikuisia
(säv. Antti Riihimäki-Jare Tiihonen / san. Jare Tiihonen)
Haloo Helsinki!: Vapaus käteen jää
(säv. Jere Marttila-Rauli Eskolin / san. Elli Haloo)
Stig: Viheltelen
(säv. Stig-Jaakko Salovaara / san. Stig)

Vuoden tuottaja
DJPP
(Sini Sabotage, Ipanapa Räp, Stig, Teflon Brothers)
Eppu Kosonen
(Jonna Tervomaa, Juha Tapio, Jesse Kaikuranta)
Leri Leskinen
(Suvi Teräsniska, Vain Elämää)
MGI Henri Lanz
(Redrama, Robin, Tuomas Kauhanen, Aste, Janna, Isac Elliot, Jontte Valosaari, Inna [US], EXO [KOR])
Sakke Aalto
(Mikael Gabriel, Ipanapa Räp, Juno, Cheek, Mäk Gälis, Teflon Brothers)

Kriitikoiden valinta
Death Hawks: Death Hawks
J. Karjalainen: Et ole yksin
Minä ja Ville Ahonen: Mia
Pimeys: Muut on jo menneet
Risto: II

Vuoden etnoalbumi
Juuri & Juuri: Pelimannit ja Hiljainen haltioituminen
EVA-trio: Ensimmäiset seikkailut
Vidar Skrede Dynamo Band: Happy Monkey
Tsuumi Sound System: Floating Letters
Kirsi Poutanen: Amália Tribute

Vuoden jazzalbumi
Dalindèo: Kallio
Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Burnaa
Jukka Eskola Orquesta Bossa: Jukka Eskola Orquesta Bossa
Sound and Fury: Pulsacion
Kahden Miehen Galaksi: Um Jepa

Vuoden klassinen albumi
Lontano/Viulukonsertto/Atmosphéres/San Francisco Polyphony, Benjamin Schmid, RSO, Hannu Lintu: György Ligeti
In Strange Company, Petri Kumela: Crumb, Fagerudd, Kurtág, Tuomela
Aapo Häkkinen, Helsingin Barokkiorkesteri: Cembalokonsertot vol. 2, J.S. Bach
Ismo Eskelinen, kitara: Bach - Eskelinen
Matti Lehtinen: Suomalaisia lauluja

Yleisöäänestys:

Vuoden artisti/yhtye
Amorphis
Anssi Kela
Antti Tuisku
Cheek
CMX
Children of Bodom
Elastinen
Elokuu
Erin
Haloo Helsinki!
HIM
Isac Elliot
Ismo Alanko
J. Karjalainen
Jenni Vartiainen
Jesse Kaikuranta
Jonna Tervomaa
Jonne Aaron
Jontte Valosaari
Juha Tapio
Karri Koira
Kolmas Nainen
Kotiteollisuus
Krista Siegfrids
Lauri Tähkä
Martti Servo & Napander
Michael Monroe
Mikael Gabriel
Pariisin Kevät
PMMP
Reckless Love
Robin
Sanni
Sini Sabotage
Stig
Sunrise Avenue
Suvi Teräsniska
Uniikki
Vesa-Matti Loiri
Von Hertzen Brothers
Viikate

Vuoden musiikkivideo 2013
Robin: Boom Kah
(Ohjaus: Ville Salminen ja Rise / Obscure Entertainment)
Alex Kunnari & Heikki L feat. Joel Madden: City of Sin
(Ohjaus: Sami Joensuu / No Frames-Sony Music)
Redrama feat. A.J. McLean: Clouds
(Ohjaus: Sami Joensuu / No Frames-Sony Music)
Tuomas Kauhanen: Enkeli
(Ohjaus: Joonas Laaksoharju / Yonas Cinematography)
Von Hertzen Brothers: Flowers and Rust
(Ohjaus: Veera Tyhtilä / Reactor Films)
Haloo Helsinki!: Huuda!
(Ohjaus: Gabi Hakanen)
Sini Sabotage feat. VilleGalle: Levikset repee
(Ohjaus: Joonas Kenttämies)
Jonna Tervomaa: Minä Toivon
(Ohjaus: Juha Lankinen / Wacky Tie Films)
Isac Elliot: New Way Home
(Ohjaus: Sami Joensuu / No Frames-Sony Music)
Cheek: Timantit on ikuisia
(Ohjaus: Jere Hietala / Liiga Music)

Ray Davies The Kinksin paluusta: "Julkaisemattomia lauluja on kahden albumillisen verran"

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 17 Jan 2014 16:15:00 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Rockin legenda ja brittiyhtye The Kinksin laulaja Ray Davies julkaisi viime syksynä muistelmateoksensa Americana: The Kinks, the Road and the Perfect Riff. Kirjassaan Davies kertoo viha-rakkaussuhteestaan Yhdysvaltoihin. Lontoolaiselle Daviesille Amerikka oli mahdollisuuksien ja hienon musiikin maa, mutta unelmat sen valloittamisesta murskaantuivat heti alkumetreillä.

The Kinksin ensimmäinen Amerikan kiertue vuonna 1965 oli katastrofi ja yhtye sai porttikiellon maahan neljäksi vuodeksi. Stradan Marc Helferin haastattelussa Davies kertoo kiertueen olleen yhdistelmä "huonoa managerointia, huonoa tuuria ja huonoa käytöstä."

Americana...-kirjan vaikuttavinta antia ovat myös kertomukset Daviesin perheestä, etenkin isästä, joka laulajan mukaan on aina ollut perheen rock-henkisin. Isä antoi pojalleen myös rakentavaa kritiikkiä tämän esitellessä uusimpia kappaleitaan.

Davies perusti The Kinksin tasan 50 vuotta sitten veljensä Daven kanssa. Yhtye hajosi veljesten riitojen takia vuonna 1996. Marc Helferin haastattelussa puhutaan The Kinksin mahdollisesta paluusta, uudesta albumista ja kiertueesta. Lisäksi Ray Davies paljastaa kuinka You Really Got Me, Waterloo Sunset, Lola ja monet muut The Kinks-klassikot syntyivät.

(Haastattelussa mainitaan lukuisia The Kinks-biisejä ja sivutaan Ray Daviesin soolouran lauluja. Kokosimme kaikki keskustelussa mainitut kappaleet soittolistaksi.)

1. You Really Got Me
2. Waterloo Sunset
3. Sunny Afternoon
4. Set Me Free
5. The Village Green Preservation Society
6. Muswell Hillbilly
7. Sleepwalker
8. Misfits
9. A Rock 'n Roll Fantasy
10. Low Budget
11. Destroyer
12. Give the People What They Want
13. Tired of Waiting for You
14. All Day and All of the Night
15. Uncle Son
16. 20th Century Man
17. Acute Schizophrenia Paranoia Blues
18. Oklahoma U.S.A.
19. Lola
20. Celluloid Heroes
21. Return to Waterloo
22. Quiet Life
23. Too Much on My Mind
24. Dead End Street
25. Working Man's Café
26. Other People's Lives
27. Is There Life After Breakfast?

UMKplus - enemmän ja räväkämmin

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 09 Jan 2014 14:50:00 +0000

UMKplus

UMKplussan ja UMK-finaalin löydät täältä.

UMK:n suorat lähetykset alkavat lauantaina 11. tammikuuta kello 20.30. Katso, osallistu, fanita ja kommentoi UMK:n sivuilla.

Kaikki kaksitoista UMK-kilpailijaa nähdään esiintymässä tuomariston ja yleisön edessä peräkkäisinä lauantaina 11. ja 18. tammikuuta. Lauantaina 25. tammikuuta on puolestaan vuorossa semifinaali, jossa ratkaistaan viimeiset UMK-finaaliin menevät kilpailijat.

Kilpailun huipennus koetaan finaalilähetyksessä 1. helmikuuta. Tuolloin selviää kuka kilpailijoista edustaa Suomea Euroviisuissa toukokuussa.

Viime vuoden tapaan kilpailun kulkua seurataan varsinaisten UMK-lähetysten lisäksi myös UMKplussassa. Uudistunut ja entistä ehompi UMKplus kaveeraa kilpailijoiden kanssa ennen varsinaisen liveshown alkua, tv-lähetyksen tauolla sekä tuloslähetyksen jälkeen. UMKplussan juontavat Frida Lindholm ja Sippo sekä Jenni-Maarit Koponen, joka analysoi illan ennakkoasetelmia kisastudiossa.

Suorissa nettilähetyksissä seikkaillaan kulissien takana, saadaan analyysiä kisasta niin muoti- kuin musiikkiblogaajilta ja haastatellaan kilpailijoita sekä UMK-lähetysten artistivieraita. Lisäksi mukana on UMKplussan oma erikoisvieras.

1.2. Finaalin spektaakkelimaisen UMKplus-lähetyksen vieraaksi saapuu suuri joukko tähtiä ja erikoisvieraita: UMK-voittaja ja euroviisuedustaja Krista Siegfrids, Redraman duettokumppani Kristinia DeBarge, tyyli-ikoni jumalan armosta Toni Wirtanen, ohjaaja-käsikirjoittaja Elias Koskimies, koreografi Reija Wäre, trashionista ja tyyliblogaaja Outi Pyy sekä edustus Rosvot-musiikkiblogiyhteisöstä. Sokerina pohjalla UMKplus pääsee haastattelemaan UMK14-voittajaa tuoreeltaan voiton jälkeen Barona Areenan upealla UMK-lavalla. Voittajan haastattelu välittömästi tv-lähetyksen jälkeen.

Lähetykseen voi ottaa osaa Twitterissä hashtagilla #UMK14. Lähetä kysymyksesi kilpailijoille hastagilla #UMKplus. Kysymyksiä pyritään käymään lähetyksessä läpi mahdollisimman monta.

UMKplus lauantaisin klo 20:30 alkaen osoitteessa yle.fi/umk.

UMKplussan lähetysajat:

Lauantai 11.1.2014 klo 20.30-21.00, 21.50-22.05 ja 22.30-22.40.
Lauantai 18.1.2014 klo 20.30-21.00, 21.50-22.05 ja 22.30-22.40.
Lauantai 25.1.2014 klo 20.30-21.00 ja 22.30-22.40.
Lauantai 1.2.2014 klo 20.30-21.00 ja 23.00-23.10.

TV-musikaali vetoaa tunteisiin

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 20 Dec 2013 08:00:00 +0000

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa
Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Teksti: ARTTU TOLONEN

23.12. lähetetään Uusi päivä -sarjan musikaalijakso Vilman vaikea valinta. Jakso sisältää kymmenkunta uutta laulua, jotka julkaistaan digitaalisesti joulukuussa. Musikaalissa on aina kyse suurista tunteista. Niin nytkin.

Huolimatta siitä, että musikaali tuntuu juuri suureellisen ja yliampuvan luonteensa vuoksi sopivammalta isoille näyttämöille tai laajakankaalle, on televisioon tehty musikaalisarjoja ihan alkuajoista lähtien. Varsinkin piirretyt musikaalit ja pop-tähtien ympärille rakennetut sarjat ovat olleet yleisiä – ja pop-tähtien ympärille rakennetut piirretyt.

5 hykerryttävää TV-musikaalia:

Fame

Vuonna 1982 ensi-iltansa saanut ja viisi voitokasta vuotta kestänyt Fame edustaa sukupolvelle toisensa jälkeen jonkinlaista arkkityyppiä ja mittapuuta johon muita tv-musikaaleja aina väistämättä verrataan. Sarja pyörii tälläkin hetkellä myöhäisillan uusintoina. Ja se toimii yhä.

Sarjassa klassiseen musiikkiin ja sävellykseen liittyviä asioita opettavaa Mr. Shorofskya näyttelevä Albert Hague oli itsekin Broadway-säveltäjä. Hänen ensimmäinen hittinsä oli amish-lahkon maailmaan sijoittuva musikaali Plain and Fancy.

Alkuasetelma on poikkeuksellisen otollinen musikaalisarjalle: newyorkilaisen, esiintyviä taiteita painottavan koulun oppilaat koheltavat – vähän kuin Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat räjähtäisivät käytävillä spontaaneihin musikaalinumeroihin sen sijaan että menevät kahvila Taikalamppuun sumpille. Nämä joukkokohtaukset ovat sarjan parasta antia.

Cop Rock

1980-luvun hiipuessa Hill Street Blues -sarjan luonut Steven Bochco tunsi olonsa kaikkivoivaksi ja päätti, että häneltä onnistuu ihan mikä vain. Ei rajoja, ei pelkoa, ei epäilyksiä.

Niinpä hän päätti tehdä televisioon poliisisarjan, jossa realistista poliisityön kuvausta maustetaan musikaaliteatterin keinoin.

Sarjaa tehtiin yksitoista jaksoa. Se oli totaalinen floppi sekä kriittisesti että kaupallisesti, mutta saavutti omanlaisensa kuolemattomuuden. Kaikkialla missä äänestetään kaikkien aikojen huonoimmista televisiosarjoista, ihmiset muistavat Cop Rockin. Ja varmaan jostain löytyy yksi katsoja, jonka mielestä sarja oli vain aikaansa edellä. Ja on yhä.

Hämmentävä fakta: Steven Bochco ihaili kovasti Dennis Potterin BBC:lle tekemää minisarjaa Laulava salapoliisi (1986) ja piti sitä inspiraationaan Cop Rockia tehdessään. Ei uskoisi.

Itse toivon, että Helsingin poliisin Töölön kisahallissa sijaitsevassa putkassa on urut, joilla poliisit joka aamu herättelevät asiakkaitaan laulamalla lauluja edellisillan säilöönotoista.

Flight of the Conchords

Siirrymme tahattomasta komediasta tahalliseen. HBO:n tuottama Flight of the Conchords tarjosi kahden kauden verran laatukomediaa New Yorkiin muuttaneesta, kahden uusiseelantilaisen lammaspaimenen perustamasta folk duosta.

Sarja oli kriittinen ja kaupallinen hitti. Komediaduon jäsenet Bret McKenzie ja Jemaine Clement nimettiin vuoden wellingtonilaisiksi vuonna 2007. Live-esiintyjänä duolla on yhä vankka kulttimaine ja he myivät vuoden 2012 Uuden Seelannin kiertueensa liput loppuun ajassa, jossa normaali ihminen ehtii kuunnella vaivaiset kaksi Cheekin biisiä.

Musiikkiesitykset on nivottu osaksi sarjan tapahtumia monella tavalla. Musiikilla saatetaan esittää jommankumman päähenkilön sisäisiä monologeja, kohtaamisia toisten ihmisten kanssa tai sitten bändin esiintymisiä. Usein kappaleet toimivat myös erillisinä musiikkivideoina, kuten alla.

tai

Smash

Smash kertoo Broadway- ja Off Broadway- musikaalien maailmasta, joten musiikkinumerot puolustavat paikkaansa luontevasti. Tai siis ovat oikeastaan välttämättömiä. Musikaalinumerot ovat esitellyistä sarjoista lähimpänä klassista musikaaliteatteria koska ne ovat klassista musikaaliteatteria.

Sarjassa musikaalien tekijät, näyttelijöistä tuottajiin ja ohjaajiin, pyrkivät löytämään tasapainon vaativan ammatillisen ja kaoottisen yksityiselämänsä välillä – klassista kamaa ja Aristoteleskin olisi tyytyväinen. Alussa sarja saikin rutkasti kehuja, mutta tekijöiden ja kriitikoiden välit viilenivät aika pian. Sarjaa tehtiin kaksi kautta hupenevalle yleisölle.

Sarjan luoja Theresa Rebeck sai potkut ensimmäisen kauden jälkeen eikä säästellyt sanojaan kakkoskautta kritisoidessaan. Lupaava alku muuttui televisoyhtiö NBC:n painajaiseksi – joka maksoi noin 4 miljoonaa dollaria per jakso.

Nashville

Nashville ammentaa vaikutteensa klassisista saippuaoopperoista. Sarjan keskiössä ovat laulut ja niiden kirjoittaminen, musabisnes, Nashvillen kunnallispolitiikka sekä kaikenlaiset ihmissuhdesotkut.

Laulut on omalla tavallaan nivottu sarjan tapahtumiin hyvin vahvasti, mutta mitään perinteisiä, todellisuudesta irrotettuja musikaalinumeroita ei esitetä. Laulujen tekeminen on sarjan keskiössä ja tätä aktia käytetään draaman synnyttämiseen.

Nashville peilailee oikeassakin Nashvillessä tällä hetkellä käytävää kamppailua ns. perinteisen country-musiikin ja sen uudempien, esimerkiksi pehmo-grungeen tai räppiin nojaavien nuorempien versioiden välillä. Onko country aikuisten musiikkia vai purkkaa? Tämä kysymys henkilöityy Connie Brittonin näyttelemän vanhan koulun tähden Rayna Jaymesin ja Hayden Panettieren näyttelemän nuoremman tulokkaan Juliette Barnesin väliseen kamppailuun elintilasta ja miehistä.

Sarjan musiikista vastasivat kovat tekijät kuten T-Bone Burnett ja W. G. Snuffy Walden. Edellisen ansiolistalta löytyvät mm. Robert Plant & Alison Krauss, John Mellencamp, O Brother Where Art Thou? -soundtrack ja monet muut klassikot. Ja Spinal Tapin Break Like The Wind.

Sarja nojaa vahvasti kliseeseen, jonka mukaan laulut ovat omaelämänkerrallisia. Varautukaa esityksiin, joissa kiimaiset heterot laulavat toisiaan tuijottaen. Tämän jälkeen he päivittävät Facebookin Relationship status –kentän muotoon ’It’s complicated’. Tämä on Nashville.

Uusi päivä: Vilman vaikea valinta YLE TV2 ma 23.12. klo 20.00.

J. Karjalainen - laulumies avoimena

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 17 Dec 2013 07:20:00 +0000

Kuva: Laura Pohjavirta

Yle TV2:ssa nähdään torstaina 26. joulukuuta J. Karjalaisen tuore konserttitaltiointi. Studioyleisön edessä kuvatulla keikalla Karjalainen esittää bändinsä kanssa biisejä uransa varrelta, mukana myös tänä vuonna ilmestyneen Et ole yksin -albumin kappaleita. Ainutlaatuisen keikan lisäksi ohjelmassa nähdään J. Karjalaisen haastattelu.

Aija Puurtisen tekemässä haastattelussa J. Karjalainen listaa suosikkikirjailijoitaan ja kertoo löytyykö vanhoista biiseistään lauluja, joita hän ei mieluusti keikoilla esitä. Saamme myös tietää kuinka Karjalaisen laulut kehittyvät ideoista valmiiksi teoksiksi, ja varsinaisena kirsikkana kakun päälle mies esittää kitaran kanssa kuinka Hän- ja Missä se Väinö on? -kappaleet saivat alkunsa. "Olen oppinut suomen kielen kuuntelemalla sitä ja musiikki on ihan samanlainen kieli", Karjalainen vertaa.

J. Karjalainen - laulumies TV2 torstaina 26.12. kello 19.10.

UMK14-kilpailijat julki!

kaikki.musiikista@yle.fi — Wed, 11 Dec 2013 07:10:31 +0000

Ylen musiikkitarjonta Top5 - joulukuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 03 Dec 2013 13:15:30 +0000

1. Kuperseikkailu - TV2 13.12, Radio Suomi 26.12.

Kuperseikkailu

Kuperseikkailu-artistit ja Zarkus - Kuva: Jukka Lintinen

Kuperseikkailussa kuusi suosikkiartistia tekee kaksitoista uutta laulua lapsille tenavien omista ideoista. Ohjelmakokonaisuus käynnistyi valtakunnallisella Nenätanssi-laululeikillä marraskuun ensimmäisenä päivänä ja kutsui mukaansa tanssimaan myös kaikki Suomen päiväkodit. Seikkailu huipentuu Yle TV2:n suoraan konserttilähetykseen 13.12. Se on myös mukana jouluohjelmistossa Yle Radio Suomessa.

Kuperseikkailu-artistit (Anna Puu, Toni Wirtanen, Timo Kotipelto, Mira Luoti, Samae Koskinen ja Rauhatäti) matkustivat kukin kotipaikkakuntiensa päiväkoteihin ja kouluihin tapaamaan paikallisia lapsia ja kirjoittamaan vierailujen inspiroimina kaksi uutta laulua. Musiikillisena maestrona bändiä johtaa Zarkus Poussa ja ohjelman juontavat Nuppu Stenros ja Jusu Lounela.

Kuperseikkailu-konsertti suorana Yle TV2 pe 13.12. klo 18.00 ja la 28.12 klo 16.05
Konsertin taltiointi Yle Radio Suomi to 26.12 klo 13.05 ja to 2.1. klo 19.06

2. M1-sessiot - Teema 1.12 ja 22.12.

Yle Live: M1-studiossa Dalindèo Yle Teeman sivuilla

Dalindèon Jaakko Laurell Pöyhönen ja Pekka Lehti - Kuva: Jukka LintinenM1 on Yleisradion äänitysstudioiden kruununjalokivi, jossa on yli kolmenkymmenen vuoden ajan taltioitu suomalaista musiikkia klassisesta raskaaseen rockiin ja kokeilevasta progesta iskelmään. Näitä sessioita on kuvattu erittäin harvakseltaan eikä yleisöä ole päästetty paikalle juuri koskaan. Nyt on. M1 on sisustettu viihtyisäksi klubiksi jossa yleisö pääsee sananmukaisesti aivan artistin jalkojen juureen.

Jonna Tervomaa palasi parrasvaloihin viiden vuoden hiljaiselon jälkeen ja otti samantien takaisin paikkansa suomalaisten lauluntekijöiden eturivistä. Syyskuussa ilmestyneen Eläköön! -albumin kappaleet soivat M1-studion intiimissä hämyssä uuden taustabändin säestyksellä. Välillä muistellaan menneitä tuoreilla versioilla aikaisempien levyjen helmistä.

Vuoden puhutuin kotimainen jazz-kokoonpano on eittämättä Valtteri Laurell Pöyhösen johtama Dalindèo. Helsingin legendaarisimmalle kaupunginosalle omistettu Kallio-albumi on ihastuttanut laajasti myös perinteisten jazzpiirien ulkopuolella ja ahkera keikkailu on tuonut yhtyeelle jatkuvasti kasvavan kannattajoukon. Dalindèon tavaramerkit; tanssittavat rytmit, vahvat melodiat ja elokuvalliset mielenmaisemat luovat todella riemastuttavan tunnelman myös M1-studioon.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Yle Live: M1-studiossa Jonna Tervomaa Yle Teema su 1.12. klo 22.05
Yle Live: M1-studiossa Dalindèo Yle Teema su 22.12. klo 22.45

3. Avaruusromua - Yle Radio 1 8.12.

Avaruusromua Yle Radio 1:n sivuilla

Joulukuussa ilmassa on piparintuoksua, mutta Avaruusromua-ohjelmassa käsitellään kuun alussa lysergihapon dietyyliamidia. Se on väritöntä, hajutonta ja mautonta. Se on puolisynteettinen psykedeeli. Se tuottaa muutoksia aistihavaintoihin. Se saa aikaan epätavallisia ajatuskulkuja ja hengellisen kaltaisia kokemuksia. Sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann keksi aineen sattumalta lääketehtaan laboratoriossa 70 vuotta sitten. Se sai nimekseen LSD.

8. joulukuuta Avaruusromussa kuunnellaan LSD:n 70-vuotisen historian inspiroimana syntynyttä musiikkia tuplakokoelmalta 70 Years of Sunshine. Toimittajana Jukka Mikkola.

70 Years of Sunshine -kokoelmalta löytyy myös australialaisen Andy Rantzenin musiikkia

Avaruusromua Yle Radio 1 su 8.12. klo 22.05

4. Tapanin Dancet - YleX 26.12.

Tapanin Dancet -äänestys

DJ Orion vetää Tapanin Dancet - Kuva: Petri Hyryläinen, Henri Nyrhinen

YleX:n Tapaninpäivän illassa kuullaan seitsemän tunnin mittainen elektronisen klubimusiikin spesiaali. DJ Orionin johdolla lähetysstudion levysoitinten ääreen ahtautuu kaikkiaan kuusi DJ-vierasta.

Suomen konemusiikin parhaimmistoon kuuluvien vieraiden livenä soitettavia settejä pääsee seuraamaan radiotaajuuksien lisäksi myös lähietäisyydeltä kameroiden välityksellä. Studiovieraille voi myös esittää kysymyksiä sosiaalisen median kautta.

Studiossa nähdään DJ Orion, Matti Airaksinen, DJ Orkidea, Proteus, Heavyweight, Milla Lehto sekä äänestyksen kautta valittava seitsemäs artisti.

Tapaninpäivän maratonlähetyksestä kuullaan kooste DJ Orionin perjantaishowssa seuraavana päivänä.

Tapanin Dancet YleX to 26.12. klo 17.00

5. Tuhkimo Torinossa - Teema 26.12.

Tuhkimo Torinossa Yle Teeman sivuilla

Tuhkimona Lena Belkina (vasemmalla) - Kuva: Yle Kuvapalvelu

Tuhkimo-sadusta tunnetaan yli 800 versiota eri puolilta maailmaa, varhaisimmat 600-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Ei siis ole ihme, että myös italialaismaestro Gioachino Rossini sävelsi kaltoin kohdellun, mutta prinssinsä löytävän neidon tarinasta oopperan, joka kantaesitettiin lähes 200 vuotta sitten Roomassa.

Italialaistuottaja Andrea Andermann jatkoi kesällä 2012 suuria, maailmanlaajuisesti suorana välitettyjä oopperatuotantojaan viemällä katsojat Torinoon katsomaan Rossinin Tuhkimon uutta tulkintaa. Osittain viehättävillä animaatioilla täydennetty ooppera kuvattiin mahdollisimman hyvin satumaailmaan soveltuvissa upeissa ympäristöissä, kuten Torinon kuninkaallisessa Palazzo Realessa.

Pääroolissa Tuhkimona esiintyy ukrainalainen mezzosopraano Lena Belkina. Muissa rooleissa nähdään Edgardo Rocha, Annunziata Vestri, Anna Kasyan, Carlo Lepore, Simone Alberghini ja Lorenzo Regazzo. Italian radion sinfoniaorkesteria johtaa kapellimestari Gianluigi Gelmetti ja animaatio-osuuksista vastaavat Annalisa Corsi ja Maurizio Forestieri.

Tuhkimo Torinossa Yle Teema to 26.12. klo 19.30

Ylen musiikkitarjonta Top5 - marraskuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 31 Oct 2013 14:14:39 +0000

1. Nenäpäivä - TV2, YleX 8.11.

Nenäpäivä
YleX: Nenäradio

Michael Monroe esiintyy Nenäpäivä Show'ssa 2013

Suomen seitsemäs Nenäpäivä huipentuu Nenäpäivä show’hun. Viiden tunnin suoraa lähetystä Ylen studioilta Tampereen Mediapoliksesta isännöivät Suomen valovoimaisimmat juontajat, näyttelijät, artistit ja julkisuudesta tutut hahmot, jotka kaikki haluavat tukea Nenäpäivässä mukana olevien kehitysyhteistyöjärjestöjen työtä maailmalla.

Esiintymässä nähdään huikea kattaus artisteja: Robin, Juha Tapio, Paula Koivuniemi, Michael Monroe, Irina, Anssi Kela, Saara Aalto, Yona, Raappana, Lauri Tähkä, Pave Maijanen ja Isac Elliot. Nenäpäivä show’ssa saa tv-ensi-iltansa Elliotin uusi Dream Big -sinkku. Lisäksi luvassa yllätysesiintyjiä!

Myös YleX painaa punaisen pallon tiukasti nenäänsä ja lähettää Nenäradiota lähes vuorokauden ympäri suorana Helsingin keskustan Lasipalatsilta. Megalähetyksessä tullaan kuulemaan kaikkien YleX:n ohjelmien juontajia. Voit osallistua ja kommentoida Nenäradiota YleX:n tapahtumasivulla.

Nenäpäiväshow Yle TV2 pe 8.11. klo 19.10-24.00
Nenäradio YleX pe 8.11. klo 06.00-24.00

2. Kansanmusiikin superviikonloppu
- Yle Radio 1 ja Teema 9.-12.11.

Kaiken maailman musiikkia Radio 1:n sivuilla
Etno Is Happening Teeman sivuilla

Mercury Prize -ehdokas Sam Leen musiikki haastaa perinteisen folkin rajat.

Rakastatko didgeridoon kehoa hyväilevää värinää tai jouhen rahinaa vasten jouhikon kieliä? Sytyttävätkö brittiläiset kansanlaulut sisimpäsi? Onko afrikkalaisessa musiikissa kerta kaikkiaan paras groove? Jos vastasit näihin kysymyksiin myöntävästi, sinulla on onnenpäivät.

Kaiken maailman musiikkia Superviikonloppu on ansainnut 'super'-etuliitteensä, sillä sen aikana Radio 1:ssä tarjotaan mm. kansanmusiikin puhelintoivekonsertti, tuoreita taltiointeja saman viikon Etno Soi! -festivaalilta (Nils-Aslak Valkeapään juhlakonsertin tunnelmia, Paroni Paakkunaisen haastattelu ja otteita sekä Maria Kalaniemen 30-vuotisjuhlakonsertista sekä Mercury Prize -ehdokas Sam Leen esiintymisistä), afrojazzin huippunimen Hugh Masekelan livetaltiointi Huvila-teltasta sekä Pikarengasmatka ympäri Suomen, jossa katsastetaan kotimaisia uutuuslevyjä.

Jos tämä ei riitä, Teema vastaa radion tarjontaan samalla mitalla ja esittää viisiosaisen Etno Is Happening -sarjan kokonaisuudessaan. Sarja kattaa kansanmusiikin koko skaalan arkaaisesta jouhikosta urbaaniin perinnemusiikkiin ja siinä esiintyvät mm. J. Karjalainen, Jouhiorkesteri, Suden aika, Kuunkuiskaajat, Pekko Käppi, Taito Hoffrén, Frigg, Nordik Tree, Maria Kalaniemi, Kimmo Pohjonen, Puhti, Sväng, Markku Lepistö, Hyberborea ja Polka Chicks. Lisäksi sunnuntaina nähdään Ylen legendaarisessa M1-studiossa taltioitu keikka: Lavan valtaa Pauli Hanhiniemen johtama Hehkumo, joka yhdistelee musiikissaan rikasta suomalaista kansanmusiikkiperinnettä ja tämän päivän tarinoita.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Yle Radio 1:
Kansansävel on vapaa puhelintoivekonsertti la 9.11. klo 19.03-22
Etno soi -festivaalin tunnelmia su 10.11. klo 21-22
Kaiken maailman musiikkia: Afrikka Euroopassa ma 11.11. klo 20.00-21.15
Kaiken maailman musiikkia ti 12.11. klo 19.03-20.30

Yle Teema:
Etno Is Happening 1/5 - Juuret la 9.11. klo 14.10
Etno Is Happening 2/5 - Oma ääni la 9.11. klo 15.10
Etno Is Happening 3/5 - Viestinviejät su 10.11. klo 14.05
Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo su 10.11. klo 22.35
Etno Is Happening 4/5 - Ilmaa palkeisiin ma 11.11. klo 16.00
Etno Is Happening 5/5 - Uusi ääni ti 12.11. klo 16.00

3. Soittakaa Paranoid!
- yle.fi/musiikki 2.11. ja Teema 16.11.

Teemalauantai: Soittakaa Paranoid!

Teemalla tutustutaan Black Sabbathin Paranoid-albumiin sekä Ozzy Osbourneen (etualalla)

Vaikka yle.fi/musiikin Kansallinen Soittakaa Paranoid -viikko päättyykin 2. marraskuuta järjestettävään Evil-Veli Live @ Levi -web-tapahtumaan, jatkuu aiheen käsittely kuun puolivälissä Teemalauantain muodossa. Illan käynnistää Black Sabbathin Paranoid-albumiin keskittyvä Rockin klassikkolevyt -sarjan jakso ja sen jälkeen esitetään Herra Ozzya siunatkoon -dokumentti, jossa tutustutaan legendaariseen Ozzy Osbourneen.

Pyhäinpäivän yönä nettiä vavisuttava Evil-Veli Live @ Levi keskittyy puimaan Soittakaa Paranoid -huudahduksen syntyä. Ohjelmassa nähdään Kansallisen Soittakaa Paranoid -viikon virallisen suojelijan Juho Juntusen uunituore haastattelu ja kerrotaan samaisen viikon kansanäänestyksen voittaja.

Evil-Veli Live @ Levi yle.fi/musiikki la 2.11. puoliltaöin
Teemalauantai: Soittakaa Paranoid! Yle Teema la 16.11. klo 21.00

4. Sound City - Teema 3.11.

Sound City Teeman sivuilla

Dave Grohl (keskellä) rakastui miksauspöytään

Dave Grohl tuntuu onnistuvan kaikessa mihin ryhtyy. Nirvanan rumpalina hän nousi kannuttajien sankariksi ja Foo Fightersissa miehestä on kasvanut yksi aikamme suurimmista rocktähdistä. Grohlin ohjaama Sound City -elokuva osoittaa, että miehellä on lahjoja myös leffantekijänä.

Esikoisohjauksensa pureutuu sangen henkilökohtaiseen aiheeseen, Los Angelesissa sijainneen Sound City -studion historian kertaamiseen. Nirvana äänitti Sound Cityssä Nevermind -albuminsa, mutta studio oli tullut tutuksi jo paljon aiemminkin Neil Youngin, Tom Petty and the Heartbreakersin, Fleetwood Macin ja lukuisten muiden levyiltä.

Sound Cityn vuoristoratamainen elämä tuli päätökseensä toukokuussa 2011 ja studion lopettamisesta kuullut Grohl tahtoi välittömästi pelastaa sen sydämenä toimineen miksauspöydän, joka siirrettiin miehen kotistudion keskukseksi. Grohlin rakkaus miksauspöytään nouseekin yhdeksi Sound City -elokuvan keskeisistä aiheista.

Sound City Yle Teema su 3.11. klo 21.00

Sound City- dokumentti on myös Dave Grohlin rakkaudentunnustus perinteiselle studiotyöskentelylle

5. Hetkiä kaupungissa: Oman tiensä kulkija
- Teema 4.11.

Hetkiä kaupungissa -sarja Yle Areenassa

Omatuntoklubin vakiokasvot: Anna Paavilainen, DJ Vauvaukki (Eero Ritala) ja Marja Salo

Hetkiä kaupungissa -sarja huipentuu päätösjaksoon Oman tiensä kulkija, jossa Omatuntoklubin perustajat, näyttelijät Anna Paavilainen ja Marja Salo järjestävät ulkoilmatapahtuman Helsingin Siivouspäivän yhteydessä.

Marja hankkii kaupasta ruokaa, joka heitettäisiin muuten roskiin, ja ruoka tarjotaan ilmaiseksi ulkoilmatapahtumassa. Siitä voi myös maksaa omantunnon mukaan, ja rahat lahjoitetaan taas hyväntekeväisyyteen. Omatuntoklubin perusajatus on se, että lava on vapaa kenelle tahansa ja koskaan ei voi tietää, millaisia esiintyjiä ilta tuo tullessaan. 10-osaisessa Hetkiä kaupungissa sarjassa on nähty huikea kirjo ennalta-arvaamattomia ja erilaisia musiikki-, tanssi- ja teatteriesityksiä:

Sama yllätyksellisyys pätee myös Oman tiensä kulkija -jakson Open Air Open Stage -festivaaliin. Luonnon muovaama kallioinen esiintymislava on vapaa kenelle tahansa ja jaksossa nähdään mm. sarjassa aiemmin esiintyneet laulaja-lauluntekijä Koskelainen (Luca Gargano) sekä rapsakkaa rockia tarjoileva Älyvarkaat. Open Air Open Stage -festivaalissa on Woodstockin henkeä kaupunkilaisittain. Jakson lopussa Anna ja Marja pohtivat kokemaansa kevättä. Mitä tapahtuu Omatuntoklubi-matkan jälkeen?

Hetkiä kaupungissa: Oman tiensä kulkija Yle Teema 4.11. klo 21.30.

Ylen musiikkitarjonta Top5 - lokakuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 01 Oct 2013 06:00:00 +0000

1. Melodi Grand Prix -finaali – Fem 5.10.

Melodi Grand Prix

Melodi Grand Prix 2013 finalistit

Vuodesta 2007 järjestetty MGP -Melodi Grand Prix on laulu- ja musiikkikilpailu 8-15 -vuotiaille nuorille. Kymmenen finalistia pääsee keväällä tehdyn haun perusteella esiintymään suoraan finaalilähetykseen. Kaikki kilpailukappaleet ovat nuorten omaa käsialaa, aina musiikista teksteihin.

Kesällä finalistit (solistit, duot ja yhtyeet - yhteensä 21 nuorta) saivat huippuvalmennusta leirillä Camp MGP. Valmennustiimiin kuuluvat tuottaja/muusikko Niklas Nylund, the Voice of Finlandista tuttu laulaja sekä musiikinopettaja Tomas Höglund, tanssinopettaja/koreografi Anne Pihlström Step Up:ista, Barbe-Q-Barbies solisti Niki Westerback. He tukevat myös esiintyjiä kilpailuviikon aikana lokakuussa.

Voittaja ratkeaa yleisö- ja tuomariäänien perusteella. MGP 2013 -finaali on koko perheen musiikki-iloittelu ja sen tuomaristossa nähdään tänä vuonna Euroviisuista ja muista laulukilpailuista tuttu Krista Siegfrids, Satin Circuksen solisti Krippe, Kiinan valloittaja Frida Andersson ja musiikkituottajamoguli Patric Sarin.

Suoran lähetyksen juontavat Anna-Karin Siegfrids (Yle Fem Haaste ohjelmasta) sekä Jonathan ”Jontti” Granbacka (Strömsö), suomenkielisestä selostuksesta vastaa Nuutti Takkinen.

"MGP on liian hyvä ohjelma pysyäkseen vain ruotsinkielisten katsojien juttuna" - Nuutti Takkinen

MGP är en låtskrivartävling för 8-15 åringar. I den direktsända finalen tävlar tio finalister med sina egna låtar om MGP pokalen. Vinnaren utses på basen av telefon- och domarröster. Domarna i år är Krista Siegfrids, Krippe från Satin Circus, Frida Andersson och Patric Sarin. Den direktsända MGP 2013 finalen sänds på 5 oktober kl. 18.00 på Yle Fem.

Melodi Grand Prix -finaali Yle Fem 5.10. klo 18.00

2. Kansallinen Soittakaa Paranoid! -viikko 28.10.-2.11. - yle.fi/musiikki

yle.fi/musiikki

Mikko Alatalo esittää oman tulkintansa Paranoid-klassikosta

Soittakaa Paranoid! -huuto täyttää 30 vuotta. Missä olit, kun kuulit ensikertaa ”Soittakaa Paranoid!”?

Huudahdus on kuulunut suomalaisille rokkikeikoille jo vuosikymmenten ajan. Huudon tarkoituksena on saada esiintyjä soittamaan Black Sabbathin klassikkobiisi Paranoid. Kukaan ei oikeasti oleta kappaleen soivan, vaan kyseessä on sukupolvien kokemuksesta syntynyt rituaali, joka leviää perimätiedon tavoin keikoilla käyvän kansanosan keskuudessa.

Yle.fi/musiikki on tyrmistynyt siitä, ettei näin arvokas perinne ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Soittakaa Paranoid! -huudahdus on tärkeä osa suomalaista folklorea ja tarvitsee oman juhlaviikkonsa. ”Jonkun piti tarttua pirua sarvista, jotta asioihin saadaan parannus”, tapahtuman tuottaja Markku ”Martza” Mastomäki jyrähtää.

Kansallisen Soittakaa Paranoid! -viikon aikana osoitteessa yle.fi/musiikki klassikkobiisiä versioivat mm. Kari Peitsamo, Mirel Wagner, Lauri Porra, Räjäyttäjien Rapa, kurkkulaulaja Gangzi ja Mikko Alatalo. Sivustolla järjestetään yleisökilpailu, jossa voi äänestää mielestään parhaan version. Kisan voittaja julkistetaan suorassa web-tapahtumassa Evil-Veli Live @ Levi pyhäinpäivänä 2. marraskuuta puoliltaöin. Tapahtuman juontaa Veli Kauppinen.

Viikon suojelijana toimii itseoikeutetusti Juho Juntunen, joka on usein myös nimetty huudon isäksi. Yleisöpalkinto on Juntusen uniikki taideteos.

Kansallinen Soittakaa Paranoid! -viikko 28.10.-2.11.

3. Ysäri-teema 19-21.10

Tell me what you want, what you really really want

Spice Girlsin ensisingle Wannaben julkaisusta tuli kesällä kuluneeksi 17 vuotta. Sinkku nousi nopeasti listojen kärkeen ympäri maailmaa, myös Suomessa, ja marraskuussa 1996 ilmestynyt Spice-albumi nousi yhdeksi kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä noin 28 miljoonan kappaleen myynnillä.

Spice Girlsin tarina päättyi hajoamiseen vuonna 2000, mutta ryhmä on palannut yhteen tasaisin väliajoin, lähinnä markkinointimielessä. Viimeisimmät yhteenkokoontumiset nähtiin elokuussa 2012 Lontoon olympialaisten päätösjuhlassa sekä saman vuoden joulukuussa Spaissareiden markkinoidessa ryhmän esittämiä kappaleita kierrättävää Viva Forever! -musikaalia.

Spice Girlsin girl powerista saadaan nauttia Teemalla peräti kolmena peräkkäisenä iltana. Sunnuntaina 20. lokakuuta nähtävä dokumentti valaisee yhtyeen uraa laajemmin, seuraavana päivänä käynnistyvän Retrolissun ysärit -sarjan ensimmäisessä osassa ryhmä vilahtaa myös ja tiistaina 22. lokakuuta nähdään mahtavaa ajankuvaa 90-luvun lopusta, kun energiset Baby, Ginger, Posh, Scary ja Sporty Spice nähdään Salla Paajasen haastattelussa.

Teemalla tarjotaan myös miehisempää kuvaa 90-luvusta: vuonna 1996 valmistunut XL5 -tosi iso vitonen on ainakin esittelytekstin mukaan pakko katsoa, siinä kun nähdään "XL5 -yhtye keikoilla, juoksemassa faneja pakoon turvamiesten saattelemina ja pohtimassa suosionsa salaisuutta".

The Spice Girls -tarina Teema su 20.10 klo 21.00
Retrolissun ysärit: Girl Power Teema ma 21.10 klo 21.00
Spice Girls - puoli tuntia silmänruokaa Teema ti 22.10 klo 21.45
XL5 - tosi iso vitonen Teema ti 22.10 klo 22.12

XL5 esitti Kaunis peto -kappaleensa Emma-gaalassa vuonna 1996

4. Kumikiituri-sessio: Robin - YleX 12.10.

Kumikiituri-sessiot

Robin

YleX:n Kumikiituri-bussi on saanut tähän asti kuskata kanavan juontajia ja muuta henkilökuntaa festareilta toiselle, mutta 12. lokakuuta lähtien uskollinen ajokki alkaa toimia näyttämönä Kumikiituri-sessioille. Lahdesta Mikkelin kautta Kuopioon matkaavan linjurin ensimmäisessä sessiossa esiintyy Robin ja tilaa on myös innokkaille faneille. Kumikiiturin kyytiin pääsee kilpailun kautta, joka on käynnissä YleX:ssä 3.10. saakka. Nämä onnekkaat Robin-fanit näkevät idolinsa myös keikalla Kuopio-hallissa.

Vaikket pääsisikään todistamaan Robinin esiintymistä ainutlaatuisessa ympäristössä, voit seurata Kumikiiturin etenemistä kuuntelemalla YleX:ää ja seuraamalla kanavan nettisivuja, Facebookia, Twitteriä ja Instagramia. Lisätietoja Kumikiituri-sessioista ja Robin-kilpailusta YleX:n Kumikiiturisivuilla.

Kumikiituri-sessio: Robin YleX 12.10.

5. Pikku Kakkosen lastenmusiikkikonsertit

Pikku Kakkosen Lastenkonsertit

Pikku Kakkonen

Koko yli 35-vuotisen olemassa olonsa ajan Pikku Kakkonen on sisältänyt paljon musiikkia. Menneiltä vuosilta muistuvat mieleen ohjelmasarjat kuten Impromptu, Sormileikit ja Huvitutti-konsertit. Vuosien saatossa monista kappaleista on tullut tuttuja useille sukupolville.

Pikku Kakkonen levittää syksyllä 2014 musiikin riemua kaikkiaan kymmenellä erilaisella koko perheen lastenkonsertilla. Keikkabussi pysähtyy Turussa, Kuopiossa, Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä, jokaisessa kaupungissa kahden konsertin verran.

Pikku Kakkosen omaa bändiä johtaa lastenmusiikin ja musiikkikasvatuksen monitaituri, Lastenkulttuurin valtionpalkinnollakin palkittu Soili Perkiö. Vaihtuvina solisteina nähdään Satu Sopanen, Tuomo Rannankari, Susanna Haavisto, Eija Ahvo, Siina Hirvonen ja Eeva-Leena Pokela. Lisäksi luvassa on lukuisa joukko suomalaisia lastenmusiikin taitureita sekä tuttuja kasvoja Pikku Kakkosesta. Konserttien anti nähdään televisiossa kaikkiaan 20-osaisena ohjelmasarjana joulukuusta lähtien.

Konsertit:
2.10. klo 10 ja 18 Turun Logomo
16.10. klo 10 ja 18 Kuopion Musiikkikeskus
22.10. klo 10 ja 18 Tampere-talo
30.10. klo 10 ja 18 Jyväskylän Paviljonki
6.11. klo 10 ja 18 Helsingin Kulttuuritalo

Kameleontin vaikutteet

kaikki.musiikista@yle.fi — Tue, 03 Sep 2013 13:15:00 +0000

Toimittaja:

Veli Kauppinen

David Bowielle omistettu Teemalauantai Teemalla 7.9.

Jokaisella tätä juttua lukevalla on jonkinlainen mielipide David Bowiesta. Rockin kameleontista on moneksi ja miehen pitkä ura on jättänyt pysyvän jäljen popmusiikin historiaan.

Mutta mistä Bowie on ideansa saanut? Millainen musiikki on innoittanut miestä, joka on inspiroinut lukuisia muita musiikintekijöitä?

Ei tarvitse olla kummoinenkaan salapoliisi, jotta saa edes jonkinlaisen vastauksen kysymyksiin: tarvitsee vain seurata Bowien jättämiä johtolankoja. Ja niitähän riittää.

Paitsi, että Bowie on äänittänyt kokonaisen levyllisen versioita muiden tekemistä kappaleista (vuoden 1973 Pin Upsilla mies coveroi mm. The Whota, Kinksiä ja Pink Floydia), löytyy toisten tuotantoa myös monelta studioalbumiltaan.

(Listassa ensin Bowien albumi (sekä ilmestymisvuosi) ja sitten levylle versioitu kappale alkuperäisen julkaisuvuoden kera.)

Bowien versioimat

Hunky Dory (1971):
1. Tiny Tim: Fill Your Heart (1968)

The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972):
2. Ron Davies: It Ain’t Easy (1970)

Aladdin Sane (1973):
3. The Rolling Stones: Let’s Spend the Night Together (1967)

Young Americans (1975):
4. The Beatles: Across the Universe (1969)

Station to Station (1976):
5. Johnny Mathis: Wild Is the Wind (1957)

Scary Monsters (and Super Creeps) (1980):
6. Tom Verlaine: Kingdom Come (1979)

Let’s Dance (1983):
7. Metro: Criminal World (1976)

Tonight (1984):
8. Iggy Pop: Don’t Look Down (1979)
9. The Beach Boys: God Only Knows (1966)
10. Chuck Jackson: I Keep Forgettin’ (1962)

Never Let Me Down (1987):
11. Iggy Pop: Bang Bang (1981)

Black Tie White Noise (1993):
12. Cream: I Feel Free (1966)
13. The Walker Brothers: Nite Flights (1978)
14. Tahra: Don’t Let Me Down and Down (1988)
15. Morrissey: I Know It’s Gonna Happen Someday (1992)

Heathen (2002):
16. Pixies: Cactus (1988)
17. Neil Young: I’ve Been Waiting for You (1968)
18. Legendary Stardust Cowboy: I Took a Trip (On a Gemini Spaceship) (1968)

Reality (2003):
19. The Modern Lovers: Pablo Picasso (1976)
20. George Harrison: Try Some, Buy Some (1973)

Bowie on versioinut myös saksalaisen Bertolt Brechtin Baal-näytelmään kirjoitettuja lauluja. Viisi kappaletta sisältänyt Baal-EP julkaistiin vuonna 1982. (Brechtin tuotannosta on Bowien käsittelyyn päässyt myös Kurt Weillin säveltämä Alabama Song.)

Muita Bowien coveroimaksi päätyneitä artisteja ovat ainakin The Velvet Underground (White Light/White Heat), Jacques Brel (Port of Amsterdam ja My Death) sekä Bruce Springsteen (Growin' Up ja It's Hard to Be a Saint in the City).

Teemalauantai: David Bowie
Teema la 7.9. kello 21-0.30

Ylen musiikkitarjonta Top5 - syyskuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 29 Aug 2013 12:08:20 +0000

1. Teemalauantai: David Bowie – Teema 7.9.

David Bowie -Teemalauantai

David Bowie näytteli pääosan elokuvassa The Man Who Fell to Earth (1976)

“Five years, that’s all we’ve got!” rääkyy David Bowie The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumin avausraidalla Five Years. Vaikka Bowien laulussa maapallon tuhoutumiseen on aikaa viisi vuotta, voisi hän aivan yhtä hyvin laulaa siitä kuinka kauan itse Ziggy Stardust -hahmolla on elinaikaa. Ja lopultahan Bowie kesti Ziggya vain vajaat kaksi vuotta: hahmo hyvästeltiin Lontoon Hammersmith Odeonissa heinäkuussa 1973, fanien suureksi järkytykseksi.

Ziggy Stardust -ajan viimeinen keikka päättää Teeman David Bowie -lauantain ja ennen sitä Five Years -kappale kuullaan livemuodossa vuoden 2003 A Reality -kiertueen keikalla Dublinissa. Ziggy Stardust -ajoista lähtee liikkeelle myös koko illan avaava, vuoden 2013 alussa valmistunut, David Bowien viisi vuotta (David Bowie - Five Years) -dokumentti.

Francis Whatelyn ohjaamassa dokumentissa Bowien uraa tarkastellaan tärkeiden vuosien kautta. Ziggy Stardustista (1971-72) siirrytään Thin White Dukeen (74-75) ja Berliinin-vuosista (76-77) Scary Monsters (and Super Creeps) -albumiin (79-80), jolla Bowie herätti uudelleen henkiin Space Oddity -kappaleestaan tutun Major Tom -hahmon. Dokumentin viimeinen osio keskittyy Let's Dance -levyyn (82-83), jonka myötä Bowie nousi kulttisankarista megatähdeksi ja esiintyi Serious Moonlight -kiertueellaan stadioneilla.

David Bowien viisi vuotta -dokumentti sisältää harvinaista kuvamateriaalia vuosien varrelta, mutta sen hienointa antia on haastatteluosiot, joissa pääsevät ääneen Bowien kanssa työskennelleet, sangen värikkäät persoonat. Jonkinlaisiksi pääkertojiksi nousevat itseoikeutetusti tuottajakaksikko Tony Visconti ja Brian Eno, mutta runsaasti tarinoivat myös kitaristi-tuottaja Nile Rodgers sekä hymyssä suin tapahtumia kertaava kitaristi Carlos Alomar.

David Bowien viisi vuotta klo. 21.00
David Bowie: A Reality Tour klo. 22.00
Ziggy Stardust - The Director’s Cut klo. 23.00

2. Tartu Mikkiin Live – TV2 13.9.

Tartu Mikkiin

Tartu Mikkiin LiveTartu Mikkiin starttaa uuden syksyn erityisellä livejaksolla ja sitä seuraavalla konsertilla. Artistikattaus on Suomen terävintä kärkeä. Musiikkitietämyksestä astuvat kilpailemaan Idols 2012 -voittaja Diandra. Hän saa joukkuetovereikseen räppärit Mikael Gabriel ja Uniikki. Vastaparikseen he saavat viimeisimmän The Voice of Finland -kilpailun kärkisijan napanneen Antti Railion ja monilahjakkaan Laura Voutilaisen.

Kilpaosuuden jälkeen esitetään tunnin mittainen keikka, jossa esiintyy illan kilpailijoiden lisäksi teinisensaatio Robin. Hän esittää uuden singlensä Boom Kah yhdessä singlellä vierailevien Mikael Gabrielin ja Uniikin kanssa. Illan isäntänä toimii Sami Hintsanen.

Ohjelma ja konsertti kuvattiin elävän yleisön edessä Tampereen Pakkahuoneella elokuun lopussa. Tapahtumaan ei voinut ostaa lippuja, vaan ne täytyi voittaa kesän mittaan ohjelman verkkosivuilla järjestetyissä Viikkokisoissa. Jaossa oli 1000 lippua.

Tartu Mikkiin Live klo. 21.00
Tartu Mikkiin Live (konsertti) klo. 22.05

3. RSO:n suorat konsertit – Teema 4. ja 14.9.

RSO Musiikkitalossa

Syksystä alkaen Teema lähettää suorana kaikki Hannu Linnun johtamat RSO:n konsertit Musiikkitalosta.Radion sinfoniaorkesterilla on syksystä 2013 alkaen ensi kertaa koskaan säännöllinen suora lähetys televisiossa - Teemalla kerran kuussa. Musiikkitalon konsertit lähetetään edelleen myös Radio 1:ssä ja Areenassa. Syyskuussa on kaksi konserttia, joista ensimmäinen on Hannu Linnun avajaiskonsertti RSO:n ylikapellimestarina.

Kaudella 2013–2014 ohjelmistoon kuuluvat keskeisesti klassis-romanttisen orkesterimusiikin suuret mestariteokset kuten Beethovenin 9. sinfonia ja Mahlerin Das Lied von der Erde. 1900-luvun klassikoista ohjelmistossa ovat muun muassa Sibeliuksen viulukonsertto sekä Holstin Planeetat. RSO:n vieraina nähdään useita uusia kapellimestari- ja solistivieraita kuten piansti Daniil Trifonov, viulisti Daniel Hope, kapellimestari Pablo Heras-Casado sekä sopraanolaulajat Mojca Erdmann ja Marisol Montalvo.

Konserttikauden avajaisissa 4.9. kuullaan kantaesityksenä Ylen tilausteos, virolaisen Erkki-Sven Tüürin klarinettikonsertto Peregrinus Ecstaticus eli Hurmioitunut pyhiinvaeltaja. Toisena teoksena on Maurice Ravelin Daphnis et Chloé.

Jokaiseen lähetykseen kuuluu myös jälkikeskustelu, jossa Lintu jututtaa konserttivieraitaan tieteen, politiikan ja taiteen maailmoista. Avauskonsertin vieraana on mm. koreografi Tero Saarinen. Väliajalla keskustellaan Erkki-Sven Tüürin kanssa ja Jukka Nykänen avaa esitettäviä teoksia sekä antaa musiikillisia suosituksia illan ohjelmistoon liittyen.

Erkki-Sven Tüür: Peregrinus Ecstaticus (Hurmioitunut pyhiinvaeltaja) ja Maurice Ravel: Daphnis et Chloé. Solistina soittaa klarinetisti Christoffer Sundqvist. 4.9. klo 19.00

Verdi: Requiem. Solistivieraina Soile Isokoski, Lilli Paasikivi, Sergei Semiškur ja Matti Salminen. 14.9. klo 19.00

4. Taiteilijaelämää: Eva & Manu – Puhe 6.9.

Taiteilijaelämää

Eva & ManuPuheen Iltapäivän Taiteilijaelämää-ohjelmasarjassa selvitetään perjantaisin tullaanko taiteilijaksi syntymällä, opiskelemalla vai elämällä. Ohjelmasarjassa omasta taiteilijuudestaan ovat kertoneet niin rockarit, kirjailijat, runoilijat kuin myös keraamikot, kuvataiteilijat ja tanssijatkin.

Taiteilijaelämästään kertoo ranskalaissuomalainen duo Eva & Manu. Eva Louhivuoren ja Emmanuel Laudicin matka kohti esiintymislavoja alkoi roadtripistä, jonka keskiössä olivat kitara ja ikivanha asuntoauto. Matkalauluista syntyi kaksikon esikoisalbumi. Duo hurmasi yleisönsä kotikutoisuudellaan, aitoudellaan sekä hurmaavalla tarinallaan. Pysyykö duon jalat maassa suosion kasvaessa? Entä mitä he haluavat musiikillaan kertoa?

Taiteilijaelämää: Eva & Manu klo. 16.03

5. Yle Live: Kings of Leon – Teema 22.9.

Kings of Leonin kuudes albumi on nimeltään Mechanical Bull

Kings of Leonin Youth & Young Manhood - esikoisalbumin julkaisusta tuli hiljattain kuluneeksi kymmenen vuotta. Debyyttinsä jälkeen yhtye on ollut ahkera ja Yle Liven näyttämän studiokeikan aikoihin siltä ilmestyy jo kuudes pitkäsoitto Mechanical Bull.

Teemalla nähtävä keikka on osa Vh1 -kanavan Storytellers -sarjaa, jossa artistit ja yhtyeet esittävät tunnetuimpia kappaleitaan yleisön edessä ja avaavat biisien välissä niiden taustoja. Kovimmat pölisijät eivät malta pitäytyä ainoastaan musiikista puhumisessa, vaan kertovat ummet ja lammet myös elämänsä muista osa-alueista.

Miten mahtaa käydä Kings of Leonin kohdalla? Ainakin yhtyeen tarina on äärimmäisen kiinnostava: ihan joka päivä ei satu kohdalle bändiä, joka koostuu kolmesta tennesseeläisestä saarnaajan pojasta ja heidän serkustaan.

Yle Live: Kings of Leon klo. 22.40

Kymmenen vuotta ilman Göstaa

kaikki.musiikista@yle.fi — Thu, 15 Aug 2013 14:35:00 +0000

Toimittaja:

Veli Kauppinen

Kuva: Seppo Sarkkinen / YLE

Missä olit kun kuulit Gösta Sundqvistin kuolemasta?

Lauantai 16. elokuuta 2003. Porissa on käynnissä historian ensimmäisen Tulvafestin viimeinen päivä. Festivaalin kolmannen illan esiintyjinä ovat Laidun, Sister Flo sekä Ville Leinonen.

Viimeisenä esiintyvän Sister Flon lopetettua settinsä joku saa tekstiviestillä tiedon Gösta Sundqvistin poismenosta ja surullinen uutinen alkaa levitä tapahtumapaikkana toimivassa vanhassa kierrätyskeskuksessa. Popparit halailevat toisiaan, joku taitaa kyynelehtiäkin. Kaljapulloja kilistellään Göstan muistolle.

Gösta Sundqvist oli monelle tärkeä. Useimmat muistavat hänet ennen muuta Leevi and the Leavingsin nerokkaana biisintekijänä ja pehmeä-äänisenä vokalistina, mutta monelle hän on tuttu myös huolella toimitettujen radio-ohjelmien juontajana ja käsikirjoittajana.

Helsinkiin palattuani kuulen Göstan muistoksi tehtävästä radio-ohjelmasta. Tero Lieten toimittama ohjelma kuullaan YleQ:ssa, YleX:ssä ja Radio Suomessa keskiviikkona 20.8.2003. Ohjelma päättyy Leevi and the Leavingsin Elämä ikkunan takana -kappaleeseen, surulliseen lauluun, joka tuossa tilanteessa kuulostaa lähes musertavan kauniilta.

Pian saan tietää Viola-yhtyeen Rikun ja Tommin suunnittelevan muistokonserttia Göstalle. Tapahtumalla on jo (työ)nimikin: Göstas sentään. Tapahtumapaikaksi kaavaillaan Tavastian alakerrassa toimivaa piskuista Semifinalia ja esiintyjiksi kotimaisia indiebändejä. Red Carpet -yhtyettä kysytään alustavasti esiintymään tilaisuuteen ja valitessani bändille sopivaa Leevi and the Leavings -kappaletta päädyn Hevosella Helsinkiin -biisiin. Siinä on hienot taustalaulut, oivaa kitarointia ja se sopii muutenkin muualta Helsinkiin muuttaneiden poppareiden esitettäväksi. Konserttia ei kuitenkaan koskaan järjestetä.

Reilu vuosi Sundqvistin kuoleman jälkeen Helsingin Juhlaviikkojen yhteydessä pidetään vihdoin Malja Göstalle -muistokonsertti. Esiintyjinä ei nähdä kuitenkaan indiepoppareita vaan isoja staroja: Göstalle kunniaa tekevät ainakin Hector, Tuomari Nurmio, A. W. Yrjänä ja Maarit.

Malja Göstalle -konsertissa taltioituja esityksiä on mahdollista nähdä Elävän arkiston koostamassa Gösta Sundqvist -paketissa. Koosteessa on myös näytteitä Sundqvistin radio-ohjelmista sekä mm. Leevi and the Leavingsin ainoa julkinen esiintyminen.

Radio Suomessa kuullaan sunnuntaina 18. elokuuta Leevi & The Leavings -ilta. Kolmetuntisen spesiaalin toimittaa Tero Liete ja ohjelmaan voi lähettää omia biisitoiveita ja muistoja Göstasta. Ohjelmassa ovat mukana myös Leevi and the Leavings -muusikot Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund.

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa

Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Sundqvistin tunnetuin radioluomus, aikoinaan kymmenen vuotta pyörinyt Koe-eläinpuisto, naurattaa kuulijoita edelleen uusintojen voimin. Ohjelman jaksoja kuullaan Radio Suomessa lauantai-iltaisin. Koe-eläinpuisto viihdyttää yhä paitsi värikkäällä kielellään myös ennakkoluulottomasti valitulla musiikilla.

Ylen musiikkitarjonta Top5 - heinäkuu

kaikki.musiikista@yle.fi — Sun, 30 Jun 2013 21:01:00 +0000

Tangomarkkinat - TV1, Radio Suomi, Areena 11. ja 13.7.

Tangomarkkinat Ylen sivuilla

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa
Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Tangolaulukilpailun karsintoihin osallistui 306 laulajaa.

Jos et ole koskaan kuullut Tangomarkkinoista, nosta käsi ylös. Niin luulimmekin. Keskikesän koko kansan yhdistävää kulttuurista merkkipaalua, suven kohokohtaa ja Suomen kenties perinteisintä laulukilpailua ei voi välttää. Tangomarkkinoita seuraa edes puolella korvalla koko kansa ja siitä puhutaan pirteissä, busseissa ja kauppojen kassoilla. Viime vuoden finaalilähetys keräsi miljoonayleisön. Kuluvana vuonna kilpailun säännöt uudistuivat ja tänä kesänä valitaan sekä Tangokuningatar että -kuningas. Kruunuja finaaleissa tavoittelee 12 laulajaa – 6 naisten sarjassa ja 6 miesten sarjassa. Kisassa on mukana ennestäänkin musiikkipiireistä tuttuja nimiä mm. Yona, Bablo, Teo Turunen ja Kyösti Mäkimattila. Lähetykset juontavat Piia Pasanen ja Peltsi. Osallistu keskusteluun Twitterissä: #tangomarkkinat. Tangomarkkinoilla vietetään juhlavuotta teemalla: "Tango Suomessa 100 vuotta".

Kuningatarfinaali klo. 21.00
Kuningasfinaali klo. 21.00
Uudet kuninkaalliset 2013 Areena 14.7.

Ruisrock - Ylex, Areena ja TV2 5.-7.7.

Seuraa festariraportointia: YleX.fi, Facebook, Twittter, Instagram

Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa
Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen

Viime kesän festivaaleilla fanit kohtasivat sankarinsa.

On lie helpointa kysyä: Mitä Ruisrockista ei lähetetä ja miltä kanavalta sitä ei tule? YleX on niskaotteella festarista kiinni ja suoraa lähetystä tuutataan radiosta koko viikonlopun ajan. Yle Areena välittää ainakin 12 keikkaa suorana, mm. pe. 5.7. Stam1na ja Editors, la. 6.7. Kerkko Koskinen Kollektiivi ja Von Hertzen Brothers sekä su. 7.7. Cheek ja J. Karjalainen. Lisäksi Yle Live lähettää viikonlopun aikana suoria vetoja TV2:lla ja lukuisia esiintymisiä jälkilähetyksenä 15.7. alkavalla viikolla, esimerkiksi 17.7. CMX. Festarikokemus voi olla täysimittainen myös kotona - vain märkä makuupussi puuttuu ja senkin voi luova yksilö itselleen järjestää!

Ruisrock 5.-7.7. Tarkat tiedot lähetyksistä löytyvät YleX:n Ruisrock-sivulta.

Laulava Babitzinin perhe - Radio Suomi 1.-26.7.

Laulava Babitzinin perhe Elävässä arkistossa

Sammy, Kirka ja Muska Babitzin.

Laulava Babitzinin perhe on järjestyksessään Radio Suomen neljäs heinäkuussa kuultava radiomusikaali. Sarja käynnistyy 1950-luvulta, jolloin perheeseen syntyy viisi lasta. Koulunkäynti ei näytä kiinnostavan, vaan kukin lapsista on mukana musiikkibisneksessä hyvin nuorina. Musiikillinen radiodraama seuraa polkua pitkätukkamusiikin pariin ja kulkee läpi kiihkeimpien Kirka-hysterian vuosien Sammyn dramaattiseen kuolemaan ja lopulta Kirkan äkilliseen poismenoon asti. Surullisistakin tapahtumista huolimatta sarja on kepeä, suorastaan hilpeä.

Jokainen jakso on 20 minuutin mittainen ja sisältää noin puolet musiikkia. Suurin osa musiikista on Babitzinien perheen alkuperäisesityksiä, mutta jokaisen jakson päättää uusi versio jostain vanhasta Babitzin -biisistä. Näitä uudisversioita tulkitsevat sarjan näyttelijät. Muska ja Ykä esittävät myös ennenjulkaisematonta edesmenneiden veljiensä tuotantoa: Muska tarttuu biisiin Leijat ja Ykä laulaa uusiksi Kirkan vanhan Pikkuveli-hitin. Musikaalin on käsikirjoittanut Liisa Rimpiläinen ja sen on ohjannut Pekka Savolainen.

Pääroooleissa ovat:
Joonas Saartamo – Kirka
Eero Ritala – Sammy
Emmi Parviainen – Muska
Alina Tomnikov – Anna
Reino Nordin – Ykä
Jukka Voutilainen – isä Leo
Sanna-Kaisa Palo – äiti Elisabeth
Heikki Kahila - kertoja

Laulava Babitzinin perhe arkisin. klo. 17.35
Koko 20-osainen sarja uusitaan kahtena peräkkäisenä yönä sarjan päätyttyä 26.7.

Naurun tasapaino - TV2 27.7.

Naurun tasapaino

Ilari Johansson isännöi Naurun tasapaino -sarjaa

Toisenlaista näkökulmaa muusikoiden, tai tarkemmin ottaen Suomiräppäreiden arkeen tarjoilee TV2:n stand up -ohjelma Naurun tasapaino. Ohjelmassa koomikot lyöttäytyvät Suomiräppäreiden matkaan Teflon Brothersin keikkapakuun sekä Pienet festarit preerialla -festivaaleille Vaasaan. Matkan aikana syntyneet havainnot jalostuivat stand up -komiikaksi, jota esitettiin Teflon Brothersin ja Karri Koiran keikalla Helsingissä kesäkuussa. Osansa piikeistä saavat ainakin kansan rakastama Cheek sekä kulttiartisti Petos.

Naurun tasapaino koko 8.6.-10.8.: Rap-jakso 27.7. klo. 21.00

Reino Helismaa 100 vuotta - Elävä arkisto, Teema

Reino Helismaa tuotti tekstiä kuin turkin hihasta

Reino Helismaa

Tangon rantautumisesta Suomeen on tänä vuonna kulunut 100 vuotta ja samalla tulee kuluneeksi 100 vuotta myös Reino "Repe" Helismaan syntymästä. Liekö sattumaa vai kohtalon sanelemaa, että kaksi elimellisesti suomalaiseen populaarikulttuurin vaikuttanutta instituutota näkivät sinivalkoiset värit samana kesänä? Helismaa on instituutio, sillä hänen kynänjälkensä suomalaisessa viihteessä ja komiikassa on kiistaton. Valtavan tuottelias taiteilija ehti elinaikanaan (1913-1965) kirjoittaa noin 5000 laulun sanoitusta, 30 elokuvakäsikirjoitusta, revyitä, näytelmiä sekä toista sataa radio- ja tv-hupailua. Sivussa syntyi jopa oma Rillumarei-elokuvagenre. Hänen tunnetuimpiin lauluteksteihinsä kuuluvat mm. Hopeinen kuu, Kulkuri ja joutsen, Rovaniemen markkinoilla sekä ikikaunokki ja silmäkulmankostuttaja Päivänsäde ja menninkäinen. Elokuvakäsikirjoituksista merkittävimpiä ovat Pekka ja Pätkä -elokuvat.

Elävän arkiston koosteessa voit kuunnella Helismaan omia levytyksiä, radiohupailuja ja harvinaisia live-esityksiä. Lisäksi Toivo Kärki kertoo pitkäaikaisesta työtoveristaan. Videotallenteena löytyy lauluja Helismaan muistokonsertista vuodelta 1979. Yle Teema esittää Elävä arkisto -sarjassa kaksiosaisen KOM-teatterissa taltioidun muisto-ohjelman kokonaisuudessaan 9.7.

Reino Helismaa tuotti tekstiä kuin turkin hihasta
Elävä arkiston hakutulos sanoilla: Reino Helismaa
Elävä arkisto: Repe Helismaa 100 vuotta - Teema 9.7. klo. 22.00

Miehet euroviisumorsiamina: "Tällaista on olla international celebrity!"

kaikki.musiikista@yle.fi — Fri, 14 Jun 2013 10:25:55 +0000

Suomen mediaperinteisiin kuuluu lasimurskassa kieriskely Euroviisujen jälkimainingeissa. Malmön viisujen jälkeen siihen ei olisi ollut syytä, sillä Suomi nappasi Ruotsissa huikean pr-voiton. Krista Siegfrids oli koko kisaviikon näkyvimpiä artisteja ja me, häntä tukeneet suomalaisfanit, Malmön superjulkkiksia.

Morsiamet Esa Ylikelloniemi ja Sami Koivisto saivat rutkasti uusia ystäviä.

Tavallisesti niin nerokas Tuomas Enbuske twiittasi 3.6.: ”Suomi on juostu maailmankartalle ja laulettu Euroviisuissa sieltä pois." Täyttä pötyä. Krista Siegfrids suuteli Suomen maailmankartalle.

Mihin tahansa viisumediaan Malmön kisaviikolla kurkistit, törmäsit suomalaiseen rakkauteen. Televisiosta Suomi-tyttöjen suloisen suudelman näki arviolta 170 miljoonaa ihmistä; muista medioista vähintään yhtä moni. Kiitos sensuurista, Turkin televisio.

Eikä siinä kaikki. Malmön katuja laahustimme myös me kaksi hieman erilaista suomalaismorsianta. Emmekä olleet yksin. Hetkeäkään.

Nyt heittäydytään

Ystäväni, helsinkiläinen optikko Esa Ylikelloniemi ehdotti Uuden Musiikin Kilpailun finaalin aattona vetoa Suomen euroviisuedustuksesta. "Jos Kristan Marry Me voittaa, lähdemme Malmöön morsiuspuvuissa". "Sovittu" vastasin, varmana siitä, että edustajaksi valitaan Mikael Saari kappaleellaan We Should Be Through. Sitten voimme pukeutua vaikka villapaitoihin, Saaren mallin mukaisesti. I should have known.

Esa julkisti vetomme Facebookissa. Lopputuloksen selvittyä jäljellä oli "vain" heittäytyminen. Ehkä se lähti hieman lapasesta, kuten Esa myöhemmin kertoi Helsingin Sanomille.

Tilasimme Kiinasta hääpuvut ja -hunnut, morsiuskimput ja -käsineet, peruukit, tiarat, "koruja", sukkahousuja, meikkejä ja hääkenkiä, sekä tietenkin konvehtilahjapussukoita ja ruusunterälehtiä (6000 kpl) "häävieraittemme" päälle siroteltaviksi. Esa valitsi puvukseen kermakakkua, jonka aaltoilevan helman alle olisi mahtunut lauma tonttuja tai grilli; minun pukuni oli hieman rock-henkisempi hörselöineen, laahuksineen ja sulkineen.

Viisuja edeltävällä viikolla harjoittelimme häämeikin tekoa muun muassa YouTube-videon opastuksella sekä sovitimme ja tuunasimme pukuja ompelukoneella ja kuumaliimapistoolilla. Lähetimme Facebookissa ”promokuvan” jo Malmöön ehtineelle Kristalle, joka kommentoi sitä sydämin ja sanoin ”Absolutely fabulous!!!”

Touhumme oli siis siunattu korkeimmalta taholta. Mutta salliiko lentoyhtiö hieman liian isot matkalaukut? Ja joutuuko tässä tosiaan luopumaan viiksistä ja parrastakin?

Tämän videon opastuksella Sami ja Esa loivat lookinsa.

Sopulit supermorsianten laahuksissa

Euroviisut on maailman suurin musiikkikilpailu ja mediaa paikalla sen mukaisesti. Kyllä meistä valokuvia halutaan jonkin verran Malmössä ottaa, arvelimme. Todellisen kiinnostuksen määrää tai kokemuksen absurdiutta en voinut parit viisut nähneenä toimittajanakaan arvata. Reissusta tulikin eräänlainen käänteinen toimittajan oppisopimuskoulutus. Nyt tiedän omakohtaisesti, että tarinat sopulilaumoista ovat totta. Ne tulivat laahustemmekin alle. Kenestä tahansa miehestä voi tulla hetkessä, hetkiseksi superjulkkis, jos on sopivassa paikassa sopivaan aikaan morsiuspuvussa.

Jo suomalaisen median kiinnostus yllätti. Hesari oli saanut jostain vinkin ja tuli tekemaan reportaasia tälläytymisestämme ja ensimmäisestä matkastamme hotellilta Malmö Arenalle. Lehti nimesi meidät supermorsiamiksi. Sana kotimaassa levisi; pian viestejä iltapäivä- ja maakuntalehtien sivuilta bongatuista kuvistamme alkoi kantautua. Finaalin pisteidenjaon aikaan MTV3:n uutiset odottivat meitä tv-kameroineen Malmö Arenan ulkopuolella. Seuraavan päivän Seitsemän uutisissa meitä näytettiin saman verran kuin Kristaa. Ylekin hyödynsi näkyvyyttämme kisapromootiossaan sosiaalisessa mediassa.

Isäntämaa-Ruotsin meille suoma julkisuus oli, jos mahdollista, Suomeakin näyttävämpää. Olimme lehdissä, joillakin tv-kanavilla ja naistenlehtien blogeissa sekä virallisen viisusponsorin videohaastattelussa. Hotellin aulassa törmäsimme koko Etelä-Ruotsin ja kisakaupungin johtavan mediaan Sydsvenskan-lehteen, jonka kansitytöiksi meidät oli tietämättämme valittu. Sille paikalle olisi jokainen viisuartisti toivonut pääsevänsä. Jotkut pääsivätkin – ja kehuivatkin sillä – mutta vain pieniin kuviin. Yle näytti lehden kantta iltauutisissaan.

Kansikuvaneidot

”Oijojoi, flickorna från Sydsvenskan, kan vi ta bilder? Snällaaa? Pleeease!” Koska ihmiset halusivat kaikkialla kanssamme yhteiskuviin tai puhkesivat laulamaan O-oo, o-oo-o ding dongia meidät nähdessään, täytyi liikkumiseen varata huomattavasti lisäaikaa. Toisaalta pääsimme jonojen ohi viisukatsomoon ja klubeihin. Niissäkin meitä kuvattiin, luvan kanssa ja luvatta. Harva asia tuntuu yhtä naurettavalta kuin kesken lauseen poseerata näköesteeksi pystytetyn aidan takaa varren nokassa nousevalle järjestelmäkameralle.

Yksi viikon iloisimmista yllätyksistä oli Ruotsin suurimpiin julkkiksiin lukeutuvan ja ehdottomasti tunnetuimman suomalaisen Mark Levengoodin tapaaminen. Hän harppoi meidät kiinni Euroviisujen mediakeskuksen ulkopuolella ja pyysi päästä samaan kuvaan kanssamme. Markin, tuon ystävällisyyden ja hienotunteisuuden perikuvan mukaan, olimme kauniita. Itse huomaan, että en osaa lainkaan poseerata kuten morsiamen kuuluisi. Duckface ja eteenpäin kumartuminen voivat sopia rock-tähdille, mutta morsiamen pitää seisoa selkä suorassa ja säteillä. Varsinkin, jos vierellä on Mark Levengood.

Ja olisihan se ollut mukavaa, jos olisin tajunnut, että eräs mukavimmista kainaloonsa meidät kaapanneista herrasmiehistä oli Kristan poikaystävä. Janne Grönroos kyllä esitteli itsensä ja otatti tilanteesta kuvan, jonka twiittasi semifinaaliesitykseensa valmistautuvalle Suomen euroviisuedustajalle saatteella ”The backup has arrived.”

Kun vihdoin selvisimme ensimmäisestä mediapyörityksestä sisään Malmö Arenalle, yritimme päästä isoissa puvuissamme invavessaan hetkeksi huokaamaan. Vessaa lähestyessämme huomasimme, että pyörätuolissa istunutta, arviolta 85-vuotiasta euroviisuleidiä työnnettiin tulipalokiireellä ovea kohti. Annoimme tilaa, jotta kiireisin pääsisi asioimaan, mutta ei – leidi halusikin vain samaan kuvaan kanssamme ennenkuin me ehdimme kadota.

Suomalaiset viisufanit herättivät myös virkavallan huomion.

”Mest av alla hörs de finländska fansen”

Supermorsiamista kehkeytyi itseään ruokkiva mediailmiö, jonka perässä pysymisessä olisi kenellä tahansa managerilla ollut täysi työ. Lukematon määrä haastatteluja eri maiden televisioille, radioille, verkkosivuille, blogisteille, kisasponsoreille ja lehdille. Videohaastattelujemme esitysoikeuksia kaupiteltiin verkossa. Lisäksi poseerasimme tuhansissa kuvissa, aina Suomen lippujen kanssa. Jotkut kuvista levisivät suurten kuvatoimistojen myyminä Euroopan lisäksi Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Jenkeissä kuviamme julkaisseella Zimbiolla on omien sanojensa mukaan yli 30 miljoonaa kuukausilukijaa.

Supermorsiamet antoivat haastattelun mm. Euroviisujen viralliselle verkkosivulle.

Virolainen media toimi erityisen ripeästi. Tallinnassa kerrottiin Kristan semifinaaliesityksen alkaessa paitsi ”Suomen drag queenien” näkemykset Viron kappaleesta klassisena euroviisuna, myös että Kristan karsiutuessa tulisimme seuraavaksi paikalle mustissa suruhunnuissa. Huolellisesti otetut kuvat ja haastattelut oli tallennettu vain tovia aiemmin Areenan ulkopuolella. Ne oli täytynyt käsitellä, kirjoittaa puhtaaksi ja julkaista heti. Vielä viikko kisojen jälkeenkin olimme virolaisen Kroonika-viihdelehden kannessa.

Malmössa tilanteen täydellistä absurdiutta – olimmehan vain euroviisufaneja – ei auttanut jäädä pohtimaan. Piti vain muistaa, että superjulkkiksena oleminen on fyysisesti raskasta työtä, jossa päähuomio kannattaa keskittää pään kestämiseen. Vaikka meitä revittiin joka suuntaan, oli touhu kuitenkin oikeisiin raskaan sarjan julkkiksiin verrattuna helppoa, sillä kaikki hiljeni, kun riisuimme hääpuvut. Kukaan ei enää tunnistanut, onneksi. Eihän meitä morsiuspuvuissa tunnistaneet edes kaikki ystävämmekään, vaikka poseerasivat rinnallamme, ennenkuin vasta lehdistä.

Ansaittu lepohetki

Superjulkkiksena pitää myös osata keskittyä olennaiseen. Läheskään aina emme tienneet edes, että minkä maan medialle puhuimme. Mutta oliko sillä lopulta väliä? Pääasia, että vastasimme siihen mitä meiltä kysyttiin, mahdollisimman luontevasti. Olisin toki mielelläni esittänyt omia kysymyksiäni eri maiden kollegoille, mutta se oli mahdotonta, koska he kilpailivat huomiostamme.

Alussa huomasimme tekevämme yhtä aikaa useaa eri haastattelua, kunnes opettelimme hieman priorisoimaan, sanomaan ei ja keskittymään yhteen kysyjään ja kysymykseen kerrallaan.

”Which camera is yours,” oli lause, jonka kuulin useimmin Esan suusta.

”Mest av alla hörs de finländska fansen”, kirjoitti ruotsalainen Helsingborgs Dagblad meitä ja televisiokameroita esittävän kuvansa tekstiin tyhjentävästi.

”Onko se ihminen vai televisio,” totesin itse joihinkin kuvauspyyntöihin väsymyksen hetkellä.

”Miltä teistä tuntuu, kun morsiamet vievät kaiken huomion,” kysyi australialainen radiokanava rinnallamme välillä sulhasen, välillä laahuksenkantajan, terälehdensirottelijan, ruoanhakijan tai manageri-hengenpelastajan rooleissa olemaan joutuneilta ystäviltämme Sami Keräseltä ja Jaakko Penttilältä.

”No mutta eikö sen kuulu juuri näin aina häissä mennäkin,” he vastasivat, synnynnäisinä diplomaatteina. ”Vaikkei tämä nyt aivan tavallinen häätilaisuus olekaan.”

”Oletteko te tyttöjä vai poikia?”

Mitä kaikkea ulkomaiset mediat Suomen supermorsiamilta kyselivät?

Ainakin selväksi tuli, että Euroviisut otetaan joissakin maissa vakavammin kuin toisissa.

”Mitä mieltä olette meidän edustajastamme,” kysyi Romanian television toimittaja aidosti huolestuneen näköisenä. Tätä kysymystä osasimme etukäteen pelätä, sillä Romania oli inhokkimme. Vastaavia meiltä olivat jo ainakin virolaiset, maltalaiset ja ruotsalaiset toimittajat kyselleet, mutta eivät näin huolestuneina.

”Minun täytyy tunnustaa, että Romanian kappale ei todellakaan lukeudu henkilökohtaisiin suosikkeihini...” Esa aloitti.

”...mutta nämä Euroviisut eivät olisi ollenkaan samat ilman teitä, joten onnea matkaan, Romania,” jatkoin. Romanialaiset ilakoivat.

Esa ja Sami jaksavat poseerata ja vastata toimittajille.

Selväksi tuli myös, että siinä missä sukupuoli-identiteettiin liittyvät asiat ovat lännessä usein peruskauraa, saattavat ne yhä olla vieraita Itä- tai Kaakkois-Euroopassa. Varsinkin tv-toimittajien kysymyksissä oli havaittavissa eroja.

”Oletteko te tyttöjä vai poikia,” kysyi venäläiseltä kuulostanut televisiotoimittaja ymmärtääkseni Kyprokselta, kasvoillaan ilme, josta saattoi lukea, ettei hän osannut päättää, että oliko hänen kysymyksessään pienintäkään häivähdystä huumoria.

”Sitä teidän täytyy itse miettiä,” vastasimme hyväntahtoisesti.

”Mitä mieltä te olette Suomen edustajan suudelmasta,” kysyttiin lähes jokaisessa haastattelussa – olihan se eniten kansainvälistä huomiota herättänyt yksittäinen asia koko kisoista.

”Kunnioitamme jokaisen uskontoa ja vakaumusta, mutta rakkaus on kaikista tärkein inhimillinen arvo ja siksi toivomme, että ihmisillä kaikkialla Euroopassa olisi tasavertaiset mahdollisuudet rakkautensa toteuttamiseen,” pyrimme vastaamaan. Jotkut kollegat iloitsivat vilpittömästi näistä vastauksistamme ja kannustivat meitä ja suomalaisia jatkamaan tasa-arvon puolustamista.

Euroviisuartistien puvustuksesta kysyttiin myös paljon. Jos emme muistaneet jonkin maan edustajan pukua, muistuttivat toimittajat meitä niistä, jotta saivat miesmorsianten tarpeelliset näkemykset dokumentoitua. Näin myös eräässä tapauksessa, jossa emme olleet nähneet koko esitystä. Haukkumaan emme sitä ryhtyneet.

”Mitä mieltä olette juontaja Petra Meden puvustuksesta,” kysyi ruotsalainen tv-kanava.

”Olemme tietoisia, että loistavan juontajanne puvustusta on arvosteltu. Tässä yhteydessä haluamme lainata Suomen edustajan Krista Siegfridsin iskulausetta ”more is more” ja uskomme, että Petra on tajunnut tämän ja samalla koko Euroviisujen idean loistavasti, kuten mekin, kuten puvuistamme näette. Mielestämme hänenkin asuvalintansa ovat täydellisiä,” vastasin.

Euroviisut on suurta, iloista, kulttuurieroista huolimatta yhteiseurooppalaista pakoa todellisuudesta. Siksi ei ole yllättävää, että vain muutama länsimainen toimittaja kysyi, että keitä morsiuspukujemme alla oikeasti olemme. Useammin kuin kerran hiipi kysymyksiä kuunnellessa mieleen ajatus, että olemmeko sittenkin missikisoissa. No, missejä ei pyydettäisi laulamaan, saati suutelemaan toisiaan. Eikä heille etsittäisi kosijoita yleisön joukosta megafoneilla, kuten meille. (Ketään ei löytynyt, vapaaehtoisen viisutyöntekijän lupaa kysymättä alkaneesta, toistuneesta uurastuksesta huolimatta.)

Laulupyyntöihin suostuimme. Luulen, että esitimme Suomen edustussävelmän kertosäkeen Malmössä vähintään yhtä monta kertaa kuin Krista Siegfrids, mutta onneksi hieman vähäisemmille yleisömassoille. Suukotteluista kieltäydyimme – olemme vain ystäviä, emmekä halunneet ruokkia joidenkin harhaluuloa siitä, että olisimme olleet oikeasti menossa naimisiin. Suukko oli Kristan, ei meidän juttumme.

”You stole our show!”

Pari päivää kansainvälisenä supertähtenä oli paitsi yksi tähänastisen elämäni absurdeimmista ja hauskimmista, myös työn kannalta opettavaisimmista kokemuksistani.

Toimittajan on kiistatta hyvä tietää, miltä supertähden mediahuomio tuntuu, millaisella voimalla se voi antaa ja ottaa. Tilaisuus kertoa jotain tärkeää monille ihmisille voi olla tyydyttävä, vahvistava kokemus. Toisaalta julkisuus voi myös olla, julkkiksen omasta suhtautumisesta riippuen, addiktoivaa kuin kovin huume – sillä erotuksella, ettei huomiosta voi päästä vieroitushoidolla eroon. Julkkis voidaan vain unohtaa, eikä hänelle kerrota milloin tai miksi.

Sami Koivisto ja Esa Ylikelloniemi

Niin tuskin käy Suomen euroviisuedustaja Krista Siegfridsille, mikäli Malmön merkit yhtään paikkaansa pitävät. Hänessä on ainesta kansainväliseen tähteyteen, kaikilla mittapuilla.

Sain sattumalta tavata Kristan kotimatkan päättyessä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kun Kerroin Kristalle, että olin toinen supermorsiamista, hänen naamalleen levisi valtava hymy, hän halasi ja sanoi, että nyt otetaan kunnon kuva. ”You stole our show”, Krista nauroi, kasvoillaan vilpitöntä iloa, leikkimielisyyttä ja halua hämmästellä kaikkea koettua. Intoa ja välittömyyttä riitti, vaikka hänen täytyi olla todella väsynyt huikean viisumatkan viime metreillä. Se oli täydellinen päätös reissulle; Malmössä aikaa tapaamiselle ei yrityksistä huolimatta ollut.

”Me olemme oikeasti voittajia”, Krista totesi tuona iltana samoissa Seitsemän uutisissa, joissa meitäkin haastateltiin, eikä voisi olla enempää oikeassa. Vuoden 2013 Euroviisuista tullaan muistamaan Tanskan voittokappale ja Suomen pusu. Ja suomalaiset voivat sen myötä olla reilusti ylpeitä siitä, että oikea asennoituminen viisumenestykseen on löytynyt. Raaka fakta on, että Euroviisuissa ehdottomasti tärkeintä on olla mukana, iloita ja tehdä kaikkensa, että tulee nähdyksi. Kaikki muu – ja varsinkin lopputulos – on toisarvoista.

Morsiamet antoivat kaikkensa - tunnelmia finaalin jälkeisenä aamuna n. klo. 05.

Teksti: Sami Koivisto

Pinnalla

Ylen musiikkitarjonta Top5 - huhtikuu

1. Hetkiä Kalliossa - TV2, yle.fi/musiikki 4.4.

2. Teemalauantai: Edith Piaf - Yle Teema 19.4.

3. Danny - Viihdemaratonin loppusuora – Yle TV1 18.4.

4. Big Star: Nothing Can Hurt Me ja A Band Called Death - Yle Teema 6.4. ja 27.4.

5. Musta Aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa: Tuonelan joutsenesta Yön Joutsenlauluun - Radio 1 21.4.

Bowien hylätty soundtrack

Ylen musiikkitarjonta Top5 - maaliskuu

1. Emma-gaala - TV2, TV2 HD, yle.fi/emmagaala 7.3.

2. Suomirockin sensuroimaton historia - Elävä arkisto

3. My Mad Fat Diary - Areena (poistuu 24.4.)

4. YleXPop-klubi: Parasta Ennen! Itämerellä - 20.-21.3.

5. Don’t Stop Believin’: Everyman’s Journey - Teema 30.3.

Herätys, Emma-gaala lähestyy!

Samuli Putro: "Dylan on inspiroitumisen väline"

“Mustavalkokuvat Dylanista 60-luvun puolivälistä riittävät herättämään halun tehdä uutta musiikkia.”

Ylen musiikkitarjonta Top5 - helmikuu

1. UMK-finaali - TV2, TV2 HD, Radio Suomi, Radio Vega, X3M ja yle.fi/umk 1.2.

2. Veronica Maggio Svenska Talande Klubbenilla - X3M ja yle.fi/x3m 18.2.

3. Teemalauantai: Musta valta, Teema 22.2.

4. Kissankehto, Radio Suomi sunnuntaisin

5. Yle Live: Brit Awards 2014, Teema 23.2.

Emma Gaala 2014 - ehdokkaat julki!

Emma Gaala 2014 ehdokkaat:

Yleisöäänestys:

Ray Davies The Kinksin paluusta: "Julkaisemattomia lauluja on kahden albumillisen verran"

UMKplus - enemmän ja räväkämmin

TV-musikaali vetoaa tunteisiin

5 hykerryttävää TV-musikaalia:

Fame

Cop Rock

Flight of the Conchords

Smash

Nashville

J. Karjalainen - laulumies avoimena

UMK14-kilpailijat julki!

Ylen musiikkitarjonta Top5 - joulukuu

1. Kuperseikkailu - TV2 13.12, Radio Suomi 26.12.

2. M1-sessiot - Teema 1.12 ja 22.12.

3. Avaruusromua - Yle Radio 1 8.12.

4. Tapanin Dancet - YleX 26.12.

5. Tuhkimo Torinossa - Teema 26.12.

Ylen musiikkitarjonta Top5 - marraskuu

1. Nenäpäivä - TV2, YleX 8.11.

2. Kansanmusiikin superviikonloppu - Yle Radio 1 ja Teema 9.-12.11.

3. Soittakaa Paranoid! - yle.fi/musiikki 2.11. ja Teema 16.11.

4. Sound City - Teema 3.11.

5. Hetkiä kaupungissa: Oman tiensä kulkija - Teema 4.11.

Ylen musiikkitarjonta Top5 - lokakuu

1. Melodi Grand Prix -finaali – Fem 5.10.

2. Kansallinen Soittakaa Paranoid! -viikko 28.10.-2.11. - yle.fi/musiikki

3. Ysäri-teema 19-21.10

4. Kumikiituri-sessio: Robin - YleX 12.10.

5. Pikku Kakkosen lastenmusiikkikonsertit

Kameleontin vaikutteet

Teemalauantai: David BowieTeema la 7.9. kello 21-0.30

Ylen musiikkitarjonta Top5 - syyskuu

1. Teemalauantai: David Bowie – Teema 7.9.

2. Tartu Mikkiin Live – TV2 13.9.

3. RSO:n suorat konsertit – Teema 4. ja 14.9.

4. Taiteilijaelämää: Eva & Manu – Puhe 6.9.

5. Yle Live: Kings of Leon – Teema 22.9.

Kymmenen vuotta ilman Göstaa

Ylen musiikkitarjonta Top5 - heinäkuu

Tangomarkkinat - TV1, Radio Suomi, Areena 11. ja 13.7.

Ruisrock - Ylex, Areena ja TV2 5.-7.7.

Laulava Babitzinin perhe - Radio Suomi 1.-26.7.

Naurun tasapaino - TV2 27.7.

Reino Helismaa 100 vuotta - Elävä arkisto, Teema

Miehet euroviisumorsiamina: "Tällaista on olla international celebrity!"

Nyt heittäydytään

Sopulit supermorsianten laahuksissa

”Mest av alla hörs de finländska fansen”

”Oletteko te tyttöjä vai poikia?”

”You stole our show!”

2. Kansanmusiikin superviikonloppu
- Yle Radio 1 ja Teema 9.-12.11.

3. Soittakaa Paranoid!
- yle.fi/musiikki 2.11. ja Teema 16.11.

5. Hetkiä kaupungissa: Oman tiensä kulkija
- Teema 4.11.

Teemalauantai: David Bowie
Teema la 7.9. kello 21-0.30