Jo vuodesta 2001 pääkaupunkiseudulla erilaisia tapahtumia pyörittänyt On The Street Entertainment järjesti viime viikonloppuna Vantaan Hakunilassa ensimmäistä kertaa rytmimusiikin ystäville tarkoitetun On The Street –festivaalin. Tapahtuma oli jaettu kahdelle päivälle, perjantaina keskityttiin rap- ja hip-hop-musiikkiin ja lauantaina vuorossa olivat reggae ja dancehall. Perjantaina pääesiintyjänä nähtiin brittiläinen Blak Twang, joka ei tosin kerännyt ympärilleen niin paljon huomiota kuin suomalaiset Jontti & Shaka tai jo tuttu kolmikko Edu, Davo ja DJPP. Alkuillasta lavalla nähdyt artistit olivat tuntemattomampia jopa itse paikalle saapuneelle yleisölle.
Kävijöitä laidasta laitaan
On The Street Festival houkutteli kävijöitä luokseen erityisesti mainostamalla tapahtumaa pääkaupunkiseudun katukuvassa. Julisteita pystyi bongaamaan kiitettävästi etenkin Helsingissä, metroasemien ja muiden ruuhkaisten paikkojen läheisyydessä. Missään muualla tapahtumaa ei juurikaan mainostettu, lukuunottamatta muutamia mainintoja Bassoradiossa ja muissa pienemmissä medioissa. Silti paikalle oli saapunut ennakkoluuloton ja kirjava yleisö, yläasteikäisistä aina keski-ikäisiin asti. Yllättävintä oli festarialueen pieni koko, joka ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi sillä yleisön määrä ei ollut niin mairitteleva kuin olisi voinut kuvitella. Samaan aikaan satojen metrien päässä järjestetty Myötätuulirock lienee syönyt kuuntelijoita, sekä musiikkigenren suhteellisen vähäinen suosio - urbaaniselle rytmimusiikille tyypillinen ja tahallisesti haettu pieni kaupallinen näkyvyys on joidenkin sen kuuntelijoiden mielestä juurikin osasyy sille, miksi esimerkiksi Jontin & Shakan rap-musiikki on parempaa kuin enemmän musiikkikanavilla ja nuorten lehdissä pyörivän Cheekin. Millainen kuva ensimmäistä kertaa järjestetystä tapahtumasta sitten jäi?
Pääesiintyjä kiinnosti harvoja
Jos jokin asia oli odotettavissa, oli se aikataulusta jääminen. Heti iltapäivästä paikalle saapuessani soundcheckit olivat vasta aluillaan ja yleisölle ei ilmoitettu myöhästymisestä millään tavalla, ja lopulta 45 minuutin soheltamisen jälkeen lavalle kipusikin muutamia artisteja melkoisella tempolla. Aikataulu saatiin loppujen lopuksi hyvin kiinni loppuiltaan mennessä, vaikka selkeästi illan kirkkaimmat tähdet Edu, Davo ja DJPP onnistuivat venyttämään omaa esiintymisaikaansa. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt yleisöä mitenkään, sillä tunnelma oli eittämättä loistavin heidän keikkansa aikana. Hyvin spontaanisti ja herroille tyypillisen huumorintajuisesti vedetty keikka erottui niin selkeästi muista perjantain esiintyjistä, että jopa Briteistä asti saapunut Blak Twang keräsi hädin tuskin puolet suomalaiskolmikon kuulijoista. Keikan jälkeen huomasi, kuinka väki alkoi valua jo kohti portteja ja etukäteen järjestäjän toimesta illan kirkkaimmaksi tähdeksi povattu brittiläisräppäri hävisi suomalaisille esiintyjille ehkä hieman nolostikin. Eturivistä löytyi silti parisenkymmentä innostunutta ja tunnelmassa mukana ollutta kuuntelijaa. Itse esitys oli vakuuttava ja Blak Twangin taidot eivät jääneet kyseenalaisiksi, joten oli pienoinen pettymys kuinka harva jäi nauttimaan esityksestä loppuun asti.
Kiireen tunne hiipi yleisöönkin
Oli hieman harmillista, kuinka moni nautti ensisijaisesti anniskelualueen antimista kuin musiikista. Kun festarialue ja lava ovat muutenkin pieniä, oli yllättävää nähdä kuinka suureksi anniskelualue oli rajattu - suuruuden huomasi myös väen määrästä. Tunnelma jäi tuskin tästä kiinni, mutta kokeneempikin festarikävijä pystyi huomaamaan että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. Pientä sähläystä ja kiirettä tuntui olevan ilmassa koko ajan, vaikka juontajat koittivat esitysten välissä pelastaa tilannetta välillä hyvin ja välillä huonommin. Lämmintä ruokaa sai festarialueelta melko heikosti, kun joutui palloilemaan pienen pizzan tai wokin välillä, jotka eivät tietenkään tyydyttäneet nälkää kuin vaan hetkeksi. Narikkapuoli oli toimiva, joskin sen käyttäjiä oli melko vähäisesti. Toisin sanoen tärkeimmät käytännön asiat oli hoidettu alueella hyvin, joten erikoisempaa moitittavaa ei ole.
Kilpailua kävijöistä ei juurikaan ole
Kaiken kaikkiaan On The Street -festivaali tarjoaa urbaanisen rap- ja hip-hop-musiikin ystäville hyvän kesäisen musiikkitapahtuman. Valitettavaa on, että Suomessa festarit ovat hyvin kiintyneitä pop- ja rockmusiikkiin, ja näin ollen OTSF:n kaltainen tarjonta on harvinaista herkkua siitä pitäville. Varsinkin suuret kesäfestarit olisivat genrelle hieno tilaisuus kerätä kuulijoitaan samaan paikkaan nauttimaan hyvästä musiikista, tunnelmasta ja huumoristakin - mielestäni On The Street voisi toimia tässä roolissa jatkossakin. Ensi vuoden toivon mukaan uudestaan järjestettävää festaria odotellessa onkin hyvä suunnata nokat vuodesta 2001 mainetta niittänyttä Pipefestia kohti, joka on ainakin toistaiseksi Suomen merkittävin hip-hop-festivaali. Pipefest on muuten myös yksi Pohjoismaiden suurimmista hip-hop-tapahtumista ja Suomesta olisi hienoa saada rinnalle toinen, tuoreempi ja laajempi On The Street.