Pylly paikoillaan nyt, tämä on Suomi!

Voit taistella vastaan, kuten kuuluukin, olet suomalainen jössikkä. Mies ei keikalla keinahtele, saatikaan tanssi! Pysy vakavana, pysy nyt piru vie, tämä on arvioitava objektiivisesti. Mitä tuo laulaja tekee? Luonnottoman iloista esiintymistä. Tässä on homma lähtenyt kieroille raiteille, kukkapuskat ja hymynaamat maalattuina seinille. Tietääköhän Merimaa? Ja yleisö, voisivat edes sitten puida nyrkkiä, jos niitä käsiä on pakko ilmassa heiluttaa.

Keikan olisi kuulunut loppua jo, normit kaksitoista biisiä ja kolme encoreen ovat jo käytetty. Lavalle nouseekin vain lisää porukka, yleisöstä! Homma on lipsumassa käsistä. Objektiivinen ajatus harhailee, katse vaeltaa yleisössä. Missä nämä kaikki energiset ja hyväntuuliset ihmiset ovat normaali-iltoina? Voisiko tällainen lämpöinen tuulahdus osua useammin kohdalle ympärivuotisen kalseassa kolkassamme? Voisiko poskisuudelmista tulla tapa Tavastialla??