”Kaikki haluavat olla promoottereita”, lausui Provinssirockin Juha Koivisto taannoin Soundissa. Juha lienee oikeassa, ainakin jos tarkastellaan tapahtumien määrää Suomessa. Listattuja tapahtumia oli kesällä 2008 huimat 750 kpl – tähän määrään mahtuu toki muutakin häppeninkiä kuin isoja keikkoja ja festareita. Pelkästään Live Nation tekee Suomessa noin 600 tapahtumaa vuositasolla. Kysyntää siis on. Ei ihme, että alalle on tunkua: uudet, riskejä kaihtamattomat enemmän tai vähemmän ammattimaiset toimijat, haastavat monikansalliset liveyhtiöt ja alan konkarit.
Miksi livebusiness on niin himottua, haluttua ja kannattavaa? Kyse ei näin laskevien myyntien aikana ole musiikista vaan elämyksestä. HS:n keikkamainonta kertoo jotakin: livebusiness suuntautuu enenevässä määrin maksaville nostalgikoille, suurille ikäluokille. Elton John, Jerry Lee Lewis, Haddaway ja muut kuumat artistit raahaavat luunsa yhä useammin tänne pohjolan perukoille. Voidaan ajatella, että populaarikulttuuri on vihdoin toden teolla rantautunut korpeen, ja siitä on tullut hyväksyttävä kulttuurinmuoto kaikissa kansan kerrostumissa. Reliikkien livetarjonnan lisäksi on indieliveskenessä harpattu iso askel eteenpäin, mutta ei juuri muussa. Valtiontukea ei livebusinekselle edelleenkään heru. On tarjottava sitä, mistä jengi maksaa. Reliikkejä ja indietä – mitä se kertoo populaarikulttuurimme monimuotoisuudesta?
Ainakin sen, että livebusineksesta on tosiaan tullut businesta. Populaarikulttuuria kulutetaan nykyään laajemmalla maksuskaalalla mutta ei kulttuuriskaalalla. Suomi on edelleen paisuneesta livetarjonnastaan huolimatta sisällöllisesti suppea populaarikulttuurimaa. Moniulotteisesti genrejä ja eri kulttuurinmuotoja hyödyntävä populaarikulttuuri puuttuu.
Tällä hetkellä elämme livebusineksen kultavuosia, josta ei tulla kuin alaspäin ihan luonnollisen poistuman kautta. Vaihtoehdoiksi jäävät todellinen kansainvälistyminen tai kulttuuria vaalivampi maahanmuuttopolitiikka. Viidestä miljoonasta kun ei pidemmän päälle revitä muuta kuin keskinkertaista mainstreamia genrestä ja kulttuurinalasta riippumatta.
Livebusineksen haasteet ovat kytköksissä kulttuurimme yleisiin haasteisiin. Pitäisi luoda jotakin uutta ja omalaatuista meille ja maailmalle. Piskuisen leivän päälle on kuitenkin haettava edes sitä kotimaista voita. Niinpä on luotava sitä, joka ei häiritse liikaa keskinkertaista populaarikulttuurista piittaamatonta asiakaskuntaa. Ja sitähän riittää – populaarikulttuuri ei edelleenkään Suomessa ole kulttuuria vaan nimenomaisesti populaaria. Tästä kertoo livetarjontammekin. En siis paukuttelisi henkseleitä. Ruohonjuuritason kehittelyduuniin kaivataan kipeästi tukitoimia niin livebusineksessa kun alalla yleisemminkin. Vain näin luomme monimuotoista kulttuuria, joka kelpaa muillekin kuin suomalaisille nostalgikoille ja genren hardcorelle.
Pia Ljungman on YLEn Tapahtumamarkkinoinnin päällikkö, joka on tehnyt
tapahtumia koti- ja ulkomailla metallista joikuihin ja festareista
jurttiin.
etunimi.sukunimi(at)yle.fi