Yksi parhaista punk-muistoista liittyy Helsingin Tavastia-klubin ammoiseen yläkertaan, missä toimi 1980-luvulla Backstage-klubi. Siis yläkerta, portaita ylös Tavan oven vierestä. Tavalla käytiin kädet puuskassa salin perältä katsomassa nimibändit, Bäkkärillä taas pitämässä oikeasti hauskaa. Punk on tässä musa ja henki: yleinen ystävällisyys, innokkuus suunnitella ja tehdä. Vaatteista se ei aina näkynyt. Bäkkärillä oli aina joku tuttu ja vaikkei ollut, saattoi mennä heittämään läppää kenen tahansa kanssa jos huvitti. Tarjoilijat ja deejiit kaikki tuttuja. Viidelläkympillä (markoissa) saattoi tulla aikamoiseen soseeseen, nelosolutta kun tuolloin juotiin. Mutta toki palkatkin oli kaikilla pienet. Ylijäämä kannettiin Bäkkärille. Dokaaminen ei kuitenkaan ollut pääjuttu, vaan musa ja frendit. Gootit, punkkarit, rokkarit, hipit ja muut punaisilla plyysisohvilla pöydissä sulassa sovussa. Deejii soitti toivemusaa: punkkia, skata, rokkia, uutta ja vanhaa. Sex Pistols, the Who, Clash, Cult, Husker Du, David Bowie, the Cure, Motorhead ja muut samassa paketissa. Tanssimusaa ei kuultu. Aika usein kuultiin Ramonesin "Now I wanna be a good boy", jota en edelleenkään voi kuunnella ilman liikutuksen kyyneltä ja aatoksen vierimistä Bäkkärille! Bändejä perustettiin, lyhytelokuvia ja festarireissuja suunniteltiin. Monet legendaariset tulevien nimibändien keikat nähtiin, legendaariset ainakin omasta mielestä. Melrose, Clifters, Ne Luumäet, kanadalaiskaksikko Deja Voodoo (joku muukin muistanee "Lenkki-makkarra"-biisin?) ja vaikka mitä.

Matti