Ennen lopsittiin niitä uhoavia punkkeja nokkaan. Muka koviakin rauhanpuolustajia olivat mut eipä paljo tarvinnut kun alkoivat vittuilemaan porukalla, mut ei niistä ikinä ollut oikein muuhun kun juoksemaan ja siitähän ne aina lauloikin, joka vitun piisissä juostiin jonnekin, vettä satoi ja kaupungin valot loisti vaikka suurin osa niistäkin oli jostain vitun Nilsiästä.

Osa oli ihan okei tyyppejä, otettiin kepua yhdessä ja musiikistakin juteltiin riitelemäti, siis tää perussakki. Pahimpia leukailijoita oli just nää älykköhipit jotka pohti maailmantuskaa ja koettivat analysoida rokkia, siis helou, älytön ajatuskin, eihän se sillon enää ole rokkia.Nyt ne on kaikki plösöjä ja menevät edelleen kiltisti kadun toiselle puolen kun tulen vastaan eivätkä puhu vallankumouksesta tai musiikista yhtään mitään.

Minäkin olen plösö mutta kuuntelen edelleen aktiivisesti Elvis-musaa. Minä jäin, vaikka punkhiipparit räkyttivät muotipelleksi ja vaikka miksi. Minä jäin, punkki kuoli, takkutukat möivät ittensä ja aatteensa. Minä jäin.

Elvis