Miten niin 30 vuotta - eilenhän se oli... En koskaan ollut mikään punkkari (ehkä ennemminkin joku 60-lukulainen maihareineni), mutta liikuin punkkareiden kanssa. Kuuntelin myös punkia.

Punkkarit ja diinarit olivat julkisesti tosi tiukasti eri porukkaa, mutta saattoivat yksityisesti olla ihan hyviä kavereita. Tärkeää oli myös se, että kuka oli "oikea" punkkari, ja kuka ei. Jälkimmäisiä nimitettäisiin varmaan nykyään wannabe-punkkareiksi.

Tampereelta muistan Sensuurin ja Kaaoksen. Taidettiin joskus olla kaverin kanssa kuuntelemassa Kaaoksen alkuaikojen harjoituksia. Syynä oli kaverin ihastus yhteen bändissä soittavaan jätkään.

Punkkarit pukeutuivat niin kuin pukeutuivat. Yksi opettaja kysyi minulta kerran ihan aidosti kiinnostuneen, että olenko koskaan nähnyt punkkareiden jäävän kiinni mihinkään koska vaatteissa oli erilaisia roikkuvia ketjuja ym. No enpä ollut nähnyt. Olisi siinä punkkarilta mennyt kasvot jos olisi juuttunut johonkin.

Se 70-80-luvun vaihde oli aika synkkää aikaa (ainakin minun muistoissani). Työttömyyttä ja ahdasmielisyyttä.

Vaikka nyt on sitten jo nelikymppinen, niin aina sitä katsoo vähän punkkarikundin perään jos sellaisen jossain näkee.